Mieheni sanoi: jos ei olisi lapsia, emme

vielä eli monet naisetkin näin näköjään sanoneet. Minäkin kysyin, että entäs kun lapset muuttaa ja hän sanoi, että onhan ne silti aina meidän ja yhdistävä tekijä, vaikka eivät asuisi kotona..

Kysy suoraan kun olette kahdestaan. Kysy myös tarkoittaako tämä sitä että parempi varautua eroon kun lapset muuttaa kotoa pois.

Niin, kuvittele miten minäkin voisin bailata ja viettää villiä sinkkuelämää. On sattunut kohdalle monta mukavaa miestä, joihin olisi ollut kiva tutustua paremmin.

Ilman lapsia en olisi ikimaailmassa antanut anteeksi miehen töppäilyjä ja huonoa käytöstä, mutta koska en tahdo riistää lapsilta ydinperhettä niin tässä ollaan vielä vuosia.



Jos oikeasti kiinnostaa niin kannattaa ehkä jutella miehen kanssa miksi mies ei ole suhteessa onnellinen?

myös yksi nainen, joka on sanonut noin miehelleen ja olen edelleen sitä mieltä. Enkä todellakaan sillä tarkoita, että olisin hänen kanssaan vain lasten takia. Tarkoitan sillä sitä, että oltaisiin varmasti jonkun isomman kriisin aikana luovutettu helpommin, mutta lasten takia ollaan taisteltu (yhdessä ollaan oltu 10v.). Alettiin seurustelemaan tosi nuorena eikä ekojen kriisien aikana toivoa tuntunut olevan. Niin niistä aina ollaan kuitenkin selvitty ja rakastetaan toisiamme kyllä edelleen paljon :-)

pitää jutella tässä joku päivä. tuntuu, että me teimme ekan lapsen liian pian, olimme olleet kaksi vuotta yhdessä ja yhteinen lapsi tuntui todella romanttiselta ajatukselta. Sittemmin on romantiikka karissut..

molemmat ajatellaan noin suhteestamme ja totta se onkin.



En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

eikä hän minulle. Voin varmaankin vastata miehenikin puolesta, että meillä tuollainen ajatus olisi parisuhteen päätöspiste ja lähtökäsky. En ole lasten vuoksi tässä suhteessa, vaan siksi koska haluan jakaa elämäni juuri mieheni kanssa. Lapset kasvavat sitten siinä sivussa.

Eipä kai sitä puolisolleen tarvisi silti ääneen sanoa.

Eipä kai sitä puolisolleen tarvisi silti ääneen sanoa.

Mulle mies sanoi aikanaan (uskottomuuskriisi oli silloin jo onnellisesti takana päin), että jos ei lapsia olis, hän olis valinnut sen toisen naisen. Mutta tosiaan silloin tilanne oli jo takana. Nykyään ollaan oikein onnellisia.

Ihan varmasti kriisitilanteissa lapset on sellainen liima, joka pitää kasassa parisuhteen, joka muuten hajoaisi. Se ei silti tarkoita sitä että oltaisiin yhdessä vain lasten takia. Vaikeita aikoja tulee ja tahdon avulla ne voitetaan. Lasten olemassaolo useimmiten vahvistaa sitä tahtoa pysyä yhdessä.

Miksi muuten kaksi ihmistä olisi yhdessä?



En minäkään olisi. Ryyppäisin vain ja paskoisin housuuni pitkin päivää, koska rakastan sitä.



Minusta on myös mukava oksennella punaviiniä auringonlaskuun Popedaa kuunnellessa.

ja onneksi ei ole minullekkaan sanottu noin. Kyllä siinä väkisinkin alkaisin miettiä että mitäs sitten tapahtuu kun lapset ovat jo isoja ettei niitä enää paljoa kotona näy..ja että ollaanko vain isä ja äiti, eikä siis mies ja vaimo. Kyllä suhteessa täytyy muutakin syytä olla yhdessä kuin yhteiset lapset!

ja onneksi ei ole minullekkaan sanottu noin. Kyllä siinä väkisinkin alkaisin miettiä että mitäs sitten tapahtuu kun lapset ovat jo isoja ettei niitä enää paljoa kotona näy..ja että ollaanko vain isä ja äiti, eikä siis mies ja vaimo. Kyllä suhteessa täytyy muutakin syytä olla yhdessä kuin yhteiset lapset!

mutta kyllä se minua ainakin hidastaa "kurkkimasta aidan vihreämmälle puolelle" että on nämä ihanat lapset. Mieskin on ihana, vaikka välillä ottaakin päähän niin maan ......keleesti.

muu ajatellut näin?? voihan se hyvin olla tottakin kun olemme aika erilaiset luonteeltamme. ei kuitenkaan tuntunut kivalta.

Olemme molemmat aika tulisieluisia ja riidellään joskus kunnolla. Liian helposti olisi tullut lähdettyä ilman lapsia, mutta onneksi perhe on pitänyt meidän parisuhteen kasassa. Ja hyvä niin, koska rakastetaan kuitenkin toisiamme.

kai sitä noin voi ajatella myös, kiitos 3. itse olen vähän maassa tämän takia ja mietin onko meillä kuinka paljon muuta yhteistä kuin lapset..

ettei varmaan oltaisi enää yhdessä jos ei lapsia olisi. Olisi paljon helpompaa lähteä lätkimään (tai mä olisin lähtenyt) eikä oltais haettu apua vaikeisiin tilanteisiin.

Yhdessä 17v