Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tullut lasten myötä epäsosiaalinen.
31.12.2010 |
Viihdyn enimmäkseen kotona. En haluaisi lähteä kylään tai kutsua meille ketään. Tajusin vasta, että ennen lapsia tapasimme ystäväpariskuntia ja kävimme kyläilemässä paljon enemmän kuin nykyään.
En vaan koe kyläilyjä enää rentottaviksi ja piristäviksi, melkeinpä päin vastoin. En voi istua kylässä ja seurustella koska täytyy vahtia jatkuvasti. On helpompi pyytää vieraita meidän kotiin, mutta aika harvoin tulee enää kutsuttua ketään koska seurustelu tuolloinkin on aika työlästä koska lapset tarvitsevat jotain vähän väliä ja usein myös meteli (varsinkin jos vierailla on myös lapsia ja usein on) on sellainen, että ei siinä oikein kuule ajatuksiaankaan.
Niinpä vietämme usein juhliakin ihan oman perheen kesken, ei vaan riitä enää energiaa muuhun. Ei tämä minua niin kovin harmita, joskus tulee vaan mieleen, että olisi kiva tavata niitä ja niitä ihmisiä pitkästä aikaa.
Kommentit (7)
Muistan hyvin itsellä oli sama. Mieluiten tapasin ihmisiv leikkipuistossa:-) Lapset sai juoksennella ja siinä ohessa voi vä hä n jutella kaverin kanssa jos ehti. Usein ei ehtinyt.
Ehdit taas olla sosiaalinen (jos haluat) kun lapset on isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla 3 lasta ja 2 isomman lapsen ollessa pienempiä jaksoin käydä kaiken maailman jutuissa ja olla tekemisissä mutta nyt jotenkin vaan ei huvita...johtuu kyllä enemmän iästä ja "elämänkokemuksesta" kuin lasten tulosta...muutama rankka vuosi takana(äiti kuoli äkillisesti ja nyt sisko menossa perässä)ja ehkä jotain hiipivää masennusta ilmassa.Mulla vaan on niin vanha olo! Tuntuu että kaikki jo koettu ja nyt vaan kuolemaa odotellessa...ja olen vasta 36v!
mulla 3 lasta ja 2 isomman lapsen ollessa pienempiä jaksoin käydä kaiken maailman jutuissa ja olla tekemisissä mutta nyt jotenkin vaan ei huvita...johtuu kyllä enemmän iästä ja "elämänkokemuksesta" kuin lasten tulosta...muutama rankka vuosi takana(äiti kuoli äkillisesti ja nyt sisko menossa perässä)ja ehkä jotain hiipivää masennusta ilmassa.Mulla vaan on niin vanha olo! Tuntuu että kaikki jo koettu ja nyt vaan kuolemaa odotellessa...ja olen vasta 36v!
Sinulla on vielä elämää pitkästi edessä, joten toivottavasti haet ja saat apua tuohon masentuneeseen mieleen, että se ei vie elämänhaluasi.
Voimia sinulle ja toivottavasti tuleva uusi vuosi tuo jotain kivaa kohdallesi.
ap
en tiedä mistä haen ja mitä siellä sanon. Kun järki sanoo etten ole vielä "riittävän" masentunut mitäänlääkkeitäkään käyttääkseni. Odotan kai että mieliala kohenee itsekseen?
Meillä kolme lasta, nuorin 8v. Kavereilla vasta nyt pieniä lapsia ja en yhtään jaksaisi enää noita pieniä. Välillä toki kutsutaan kylään, mutta kun aina on hirveä siivoaminen sen jälkeen niin ei aina jaksa. Omia kavereita tapaan kaupungilla ja mieluiten ilman lapsia. Meidän lapset taas eivät oikein haluaisi lähteä näihin pikkulapsiperheisiin enää kyläilemään kun siellä ei tunnu olevan mitään tekemistä ja odottavat vain että meidän tytöt toimivat leikkiautomaatteina näille pienille. Silloin kun meillä oli lapset pieniä, ei nämä silloin lapsettomat jaksaneet vierailla tai kutsua kylään, kun meillä oli sitä härdelliä. Harmittaa.
Nykyään tavataan lähinnä vain niitä joilla samanikäisiä lapsia, helpointa kaikille.
Ollaan kai aika erakoita koko perhe, viihdytään yhdessä eikä oikein kaivata noita kyläilyjä puolin eikä toisin.
vaihtelee kausittain. Joskus on kiva kyläillä ja kutsua meillekin useammin porukkaa. Nyt kun on taas ollut vilinää ja vilskettä tässä tällä viikolla, niin tulee varmaan taas pitkä tauko, että ei kiitos.
Viimeksi eilen oli kaveri lapsineen kylässä (täällä silloin oli yhteensä 7 lasta) ja kun he lähtivät oli meidän koti ihan kuin pommin jäljiltä :( Olo oli kuin meidän koko koti ois "raiskattu" :( Ja henkisestikin olin ihan poikki ja puhki. Sen verran kova meno oli...
Nyt nautitaan vaan oman perheen kesken uudesta vuodestakin. Ei mennä kenenkään luokse, vaikka on kutsuja saatu. Eikä kutsuta ketään meille. Ei vaan jaksa nyt. On välillä kiva viettää ihan rauhassa aikaansa oman perheen kesken. Tuntuu, että kaikki sujuu silloin paljon helmpommin, eikä tartte stressata mistään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä mistä haen ja mitä siellä sanon. Kun järki sanoo etten ole vielä "riittävän" masentunut mitäänlääkkeitäkään käyttääkseni. Odotan kai että mieliala kohenee itsekseen?
ihan omalle tk-lääkärille ja kerrot sitten noista tunteista ja tuntemuksistasi. Ei sun tartte ollakaan se asiantuntija, eikä tietää milloin olet "riittävän" masentunut. Aika helpolla ne mielialalääkkeet saa ja ne kyllä auttaa hyvin. Been there, done that - ja voin suositella. Toivottavasti saat apua. On sulla sen verta rankkaa ollut :(
mulla 3 lasta ja 2 isomman lapsen ollessa pienempiä jaksoin käydä kaiken maailman jutuissa ja olla tekemisissä mutta nyt jotenkin vaan ei huvita...johtuu kyllä enemmän iästä ja "elämänkokemuksesta" kuin lasten tulosta...muutama rankka vuosi takana(äiti kuoli äkillisesti ja nyt sisko menossa perässä)ja ehkä jotain hiipivää masennusta ilmassa.Mulla vaan on niin vanha olo! Tuntuu että kaikki jo koettu ja nyt vaan kuolemaa odotellessa...ja olen vasta 36v!