Haluan muuttaa Englantiin, lapset

parhaimmat ystävät ovat Irlannista, Skotlannista, Walesista ja Australiasta niiltä ajoilta kun Briteissä asuin. Yhdenkään englantilaisen kanssa en enää pidä kontaktia. Paitsi tietenkin olen naimisissa britin kanssa. Englantialaiset naiset ovat todella itsetietoisia ja he kovasti kysyvät mitä kuuluu jne., mutta se on vain kohteliaisuutta. Tulin paljon paremmin toimeen englantilaisten miesten kuin naisten kanssa. Naiset ovat sellaisia selän takana puhujia. Sen näkee jo anopista ja muista suvun naisjäsenistä.



Lontoon hinnat ovat pilvissä. Päivähoito maksaa ja eiköhän ne musikaalitkin ole niin kalliita, että tuskin siellä raaskii joka viikko käydä.

Mamuja niin paljon etteoi sekaan mahdu

mamuksi mita kuitenkin olit. Samaa sakkia kaikki ja miksi englantilaisten pitaisi ottaa kaikki mamut avosylin vastaan tulivat mista tahansa. Ettehan te suomalaisetkaan siihen pysty.

Mamuja niin paljon etteoi sekaan mahdu

mamuksi mita kuitenkin olit. Samaa sakkia kaikki ja miksi englantilaisten pitaisi ottaa kaikki mamut avosylin vastaan tulivat mista tahansa. Ettehan te suomalaisetkaan siihen pysty.

Ja asunto? Lontoossa ei ole varaa asua missään trendikkäässä Camdenissä etc. ellei wongaa ole ihan sairaasti.



Ja missään council estatellä ei perussuomalainen jaksa viikkoakaan.



Tai voisit ehkä aloittaa etsimällä miehen, vaikka se ei varmaan lasten kanssa ihan heittämällä onnistu.



Ja mitä ärsyttäviin imperialisteihin tulee, niin sehän on pelkkää showta samoin kuin savolaisten lupsakkuus. Huvia ja viihdettä. Kaikki walesiläiset sekaantuu lampaisiin, kaikki skotit kuolevat 3-kymppisinä, jne. Ja englantilaiset tukahduttavat kaikki tunteensa ja huutavat kuin hyeenat. Stereotypiat ovat hauskoja.

Mamuja niin paljon etteoi sekaan mahdu

mamuksi mita kuitenkin olit. Samaa sakkia kaikki ja miksi englantilaisten pitaisi ottaa kaikki mamut avosylin vastaan tulivat mista tahansa. Ettehan te suomalaisetkaan siihen pysty.

Itsekin voisin sanoa noin ja tarkoittaisin tietenkin itseänikin siinä. Tuohan sanoi "ettei sekaan mahdu".

täällä uli 99% on alunperin jostain muualta. En ole vielä kokenut syrjintää, joskin jotain byrograattisia ongelmia on tullut vastaan vuosien varrelle joita siis on nyt takana lähes kolme.



Tosi paljon on toki omasta asenteestasi kiinni, että kuinka suostuvainen olet mukautumaan siihen uuteen ympäristöö, sen kultuuriin ja ihmisiin.

niin kuin kylla taalla muuallakin Englannissa. Maa on pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa ja kaikkia sosiaalitukia ja -etuisuuksia leikataan rajusti. Vuosi 2011 tulee olemaan vaikea varsinkin pienituloisille. Mihinkaan minimum wage -tyopaikkaan ei kannata lahtea, rahat ei riita elamiseen. Paivahoito todella kallista. Ja niita tyopaikkoja vahan, eli tyottomyys korkealla talla hetkella ja pahenee kuluvana vuonna hallituksen leikkausten takia viela entisestaan. Jos paaset johonkin Nokia -tyylisiin hommiin, sitten varmaan kannattaa muuttaa, muuten en suosittele juuri nyt. Tassa maassa on sinansa paljon hyvaa ja ihanaakin, ja etenkin pikkukaupunkien ja maaseudun britit ihan ystavallsia eika mitaan itsekeskeisia imperialisteja, suomalaisia arvostetaan. Isoissa kaupungeissa ihmiset ei niin kiinnita huomiota muihin ja ystavystyminen ehka vaikeampaa.



Jos olet kaynyt UK:ssa vain turistina, suosittelen aluksi esim. asunnonvaihtoa vaikka kuukaudeksi jonkun brittiperheen kanssa, niin saisit vahan enemman tuntumaa tahan maahan ja nakisit viihtyisitko taalla ehka pitempaan ja kuinka asiat taalla tehdaan / toimii. Good luck!

täällä uli 99% on alunperin jostain muualta. En ole vielä kokenut syrjintää, joskin jotain byrograattisia ongelmia on tullut vastaan vuosien varrelle joita siis on nyt takana lähes kolme.

Tosi paljon on toki omasta asenteestasi kiinni, että kuinka suostuvainen olet mukautumaan siihen uuteen ympäristöö, sen kultuuriin ja ihmisiin.

Miksi teillä on rasismin vastaiset lait olemassa jos ei ole syrjintää? Taitaa olla maailman ainoa maa missä pitää rasismia kitkeä lailla

tosiaan hyvä, jos vaikka kesälomalla tulisi pitemmäksi aika fiilistelemään. Mulla asuu hyvä ystävä Brixtonissa ja hän lähtee kesäksi pois, on luvannut että saan asua hänen asunnossaan sen aikaa=)Brixton oli ainakin alueena ihan loistava.

niin sitten ongelmia tuskin tulee. Jos haluat vähän slummata niin voisit tsekata Deptfordin myös, sieltäkin löytyy asunto halvalla...



Ehkä ei kuitenkaan kannata. Puukosta voi tulla melko helposti.

Lontooseen en kaipaa, sen enempää kuin Helsinkiinkään (vaikkei niitä voikaan verrata).

Mieheni on sytnyjään britti, mutta ei ole ollut suostuvainen muuttamaan :(( Täytyy vielä taivutella muutaman vuoden päästä, kun itsellä olisi mahdollista suorittaa siellä työharjoittelua. En halua sinne pysyvästi, mutta muutaman vuoden viettäisin mielelläni, samalla lapset saisivat kunnon kosketuspinnan isänsä synnyinmaahan ja kieleen (jota kyllä nytkin kuulevat nativena, ja puhuvat rohkeasti).

hyvin tunnettu high-crime alue ja mustia siellä on enemmän kuin missään muualla. Jengejä sun muita.

, suomalaisia arvostetaan.

Kuten ei Suomessakaan, ei UK:ssakaan kaikkiin kansallisuuksiin mamuina suhtauduta täysin samallalailla.

Englannissa yksityishenkilöt ei saa ampua raketteja

osavaltiossa kielletty.

täällä uli 99% on alunperin jostain muualta. En ole vielä kokenut syrjintää, joskin jotain byrograattisia ongelmia on tullut vastaan vuosien varrelle joita siis on nyt takana lähes kolme. Tosi paljon on toki omasta asenteestasi kiinni, että kuinka suostuvainen olet mukautumaan siihen uuteen ympäristöö, sen kultuuriin ja ihmisiin.

Miksi teillä on rasismin vastaiset lait olemassa jos ei ole syrjintää? Taitaa olla maailman ainoa maa missä pitää rasismia kitkeä lailla

sanaisen arkkusi.

Suomessahan saa vapaasti nimitella ihmisia mutakuonoiksi ja karvakasiksi, taalla ei saa. Ainahan juntteja loytyy joka maasta mutta taalla niita pidetaan lain voimalla kurissa. Onneksi on edes yksi maa maailmassa missa ihmiset ovat samanarvoisia.

Yritä etsiä työpaikka, jossa palkka olisi sellainen, että tulisit lasten kanssa toimeen. Kannattaa myös miettiä asuinalueita tarkasti, Englannissa on ihan eri tavalla vaarallisia slummeja kuin Suomessa. Täällä kuitenkin joku Itä-Helsinkikin on kohtalaisen turvallinen, ainakaan jos ei liiku yöllä yksin, mutta Englannissa on alueita, joilla ei ainakaan valkoisena naisena tee mieli liikkua yksin edes päiväaikaan.



Yhdysvaltoihin muuttaisin minäkin ennenmmin kuin Englantiin, mutta sinne muutto ja viisumin saanti on paljon vaikeampaa. Englantiin EU-maana paljon helpompi muuttaa.

(olisi vaan niin kivaa muuttaa Englantiin, olen joskus käynyt viikon ja tykkäsin) on vielä aika pitkä matka siihen arkitodellisuuteen...



Todella kaikki lähtee siitä, että sulla on työpaikka, eikä mikä tahansa vaan sellainen, jolla asuu yhdessä Euroopan kalleimmista maista, elättää kaksi lasta, maksaa päivähoidot ym. itse. Eli millään mäkkäripalkalla tai osa-aikaisella toimistotyöllä ei todellakaan voi harkita lähtemistä. Parikymppisenä sinkkuna ehkä joo mutta ei yh-perheenäitinä.



Paperisota vie kuukausia. Kaikesta pitää olla virallisesti oikeaksi todistetut ja virallisesti kielenkääntäjällä käännetyt paperit ja todistukset. Pelkästään pankkitilin avaaminen on erittäin työläs prosessi, jota ei todeksi uskoisi. Työnhaussa koulu- ja opiskelutodistukset pitää olla samoin todistettuja ja käännettyjä, usein ovat vailla myös suosituskirjeitä edelliseltä työnantajalta ym.



Asuinalueet ja esim. koulut on todella ihan eri tavalla rankattuja kuin Suomessa. On asuinalueita, joihin ns. tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia ei saa käymään edes päiväaikaan ja sitten taas ne halutut, suositut hyväkouluiset alueet tuppaavat olemaan hinnoiltaan tavallisen työntekijän ulottumattomissa. Huono asuinalue ei siis tarkoita pientä lähikauppaa tai pientä leikkipuistoa tai huonosti toimivaa paikallisliikennettä vaan se tarkoittaa jengejä, jokapäiväistä väkivallan uhkaa, murtoja, raiskauksia, kouluissa surkeaa opetusta ja todistusta, jolla ei pääse mihinkään jatko-opintoihin, huumeita, aseita, kouluväkivaltaa jne.



Ehkä tosiaan kannattaa kokeilla jotain lyhyempää asumisjuttua ensin, ennenkuin tekee radikaaleja päätöksiä. Ja tosiaan se työpaikka on se eka mistä lähdetään.

Asuin siellä vajaat 4vuotta ja onnellinen, että sain englantilaisen mieheni tänne Suomeen.



Oletko asunut siellä ennen? Ainakaan en suosittele suurkaupunkeja. Todella ankeaa. Maaseutu on ihanaa.