Olen tajunnut, että kaverini puhuu palturia vähintään puolet ajasta! Nolottaa

eli täydellistä kaksoiselämää. Hän oli mm. pitkiä jaksoja aikoja syövän vuoksi sairaalassa, mutta ystävä ei saanut käydä katsomassa infektiovaaran vuoksi. Työkaveri oli todella surkealla mielellä tuon "syövän" vuoksi.



Poikaystävä oli aina työmatkoilla ja ei päässyt juuri koskaan suoraan kotiin jonkun uuden työhön liittyvän ongelman vuoksi, vaan oli matkalla parikin viikkoa.



Kaikki paljastui, kun työkaveri odotti miesystäväänsä vappuna luokseen. Tätä ei näkynyt eikä kuulunut, joten työkaveri soitti tälle. Puhelimeen vastasi nainen, joka selitti pitkässä puhelussa, että oli mennyt miehen kanssa kihloihin tammikuussa Thaimaassa, kun tämä oli sanonut tälle oikealle tyttöystävälleen työmatkalla.



Ja tämä juttu on tosi, olen kuullut tämän siltä petetyltä osapuolelta. Hänellä meni usko ihmisiin ihan kertaheitosta.

Mikä lie Munchausenin oireyhtymä hällä taikka patologinen valehtelun tarve. En ole missään yhteyksissä enää, en halua olla. Nolaa itsensä joko sitä itse tajuamatta taikka tietoisesti ja sitä sitten saa joka ikinen kerta myötähävetä korvat punaisena.



Sitten kun palaa maan pinnalle takaisin olen mielelellänikin hänen kanssaan taas tekemisissä

Hänen juttunsa olivat niin kaukana todellisuudesta kin olla ja voi. Esim. oli menossa kesätöihin, väitti pokkana että hänen palkkansa on 3000e kuussa, vaikka tosiasissa palkka oli hieman päälle 1000e. Liioitteli aina taitojaan, osaa kuulemma hiihtää nopeammin kuin yksikään suomalainen hiihtäjä tai osaisi koska vaan kirjoittaa kirjan joka taatusti julkaistaisiin.



Tuo oli syy eroomme, kehui itseään estotta päivittäin. Mistä tahansa keskusteltiin niin hän osaisi/pystyisi tekemään hienomman/paremman...



On muuten vanhoillisten vanhempien poika ja äitinsä käyttäytyi aina poikaansa kohtaan kuin tämä olisi jumalasta seuraava. Aina kehui pientäkin asiaa loputtomiin, eikä ikinä kritisoinut mistään.

Luuleeko se että kaikki uskoo??

Senhän pitäisi olla jo olympialaisissa kun tietääkseni naisten ME on jotain kymmenen sekunnin pintaan 100 metrillä? :DD

mutta liioittelee/vähättelee tosi rankasti. Esim. palkkansa saattaa tilanteesta riippuen liioitella rankasti tai vähätellä paljon, aivan asiasta riippuen. Samoin tavaroiden hinnat yms. Kumpi suunta nyt sattuukaan olemaan hänelle edullisempi/mielenkiintoisempi.



Lisäksi "ei ymmärrä", että joku tapaaminen tms. oli sovittu. Eli "unohtaa" jonkun sovitun, jos tulee jotain mielenkiintoisempaa. Eli hänen kanssaan ei kannata etukäteen sopia yhtään mitään, kysyä silloin kun tilanne on ajankohtainen. Ja selittää itsensä todella näppärästi ulos minkälaisesta liemestä tahansa.



Oikeastaan ei voisi muuta kuin ihailla, vaikka se onkin tosi raivostuttavaa. Muutaman kerran olen loukkaantunut todella ja on mennyt vähän aikaa ennenkuin olen päässyt yli. Muutaman kaverin kanssa onkin ihan vitsi, että aina puolet pois. Naisesta siis kyse.

Ups, ei ollut tarkoitus syyttää ketään äskeisessä viestissä eli lukekaa ne kaksi kappalatta erillisinä.



Ne ei kuulu ajatuksellisesti samaan viestiin.

En viitsisi kuunnella tollaista sonnanjauhantaa keneltäkään. Sanoisin kyllä suoraan, että ei kyllä kuulosta uskottavalta toi juttu. Jos jankuttaisi lisää, löisin faktaa pöytään ja käskisin lopettaa lööperin puhumisen.

Jos se esimerkiksi väittäisi, että osaa soittaa tosi hyvin pianoa, kitaraa, tms. niin veisin sen paikkaan missä on näitä soittimia ja sanoisin että annas palaa, kun sä olet niin mestari soittamaan :D

Onko sillä lisäksi sairauksia a.sta ö:hön??

Oli sellainen perusrehellinen ihminen ollut aina ja luotin häneen. Sitten alkoi tulla muutosta, tuli paljon asioita jotka jäi minua vaivaamaan. Ei isoja juttuja mutta joita ihmettelin. Positiivisestä ihmisestä tuli negatiivinen, haukkui aina työkavereitaan ja nosti itseään muiden yläpuolelle.



Sitten kulissit romahti, ystäväni oli tehnyt vakavan rikoksen ja jäi siitä kiinni.

Kaikki ne vuosien valheet selvisi, ne oli asioiden todellisen laidan peittelyä. Nyt harmittaa etten noiden vuosien aikana nostanut kissaa pöydälle ja puhunut asioita halki.

Jos olisin sen ensimmäisen asian joka jäi vaivaamaan mieltäni selvittänyt pohjia myöten, ei ystävälläni ehkä olisi nyt rikosrekisteriä.



Ystävääni en hylkää, mutta sen opin että luotan vaistooni.



Ota asia puheeksi ystäväsi kanssa, tuo voi olla avunhuuto!

Hänellä on joku mt-ongelma, en tiedä tarkemmin mikä mutta on melkoisen vahvalla lääkityksellä nykyään. Nykyään ei puhu enää mitään kahjoja, kun on ollut jo useita vuosia lääkityksellä. Aikaisemmin jutut olivatkin ihan älyttömiä.

Hänellä oli ollut esimerkiksi lapsena lemmikkinä susi, jonka isänsä oli löytänyt metsästä.

Hän pystyy olemaan veden alla henkeään pidättäen melkein 10 minuuttia. Ei kyllä suostunut antamaan näytettä tästä, kun pyydettiin.

On muka suorittanut kokkikoulun niin hyvillä papereilla, että opettajakin oli sanonut että hän voisi mennä suoraan johonkin huippuravintolaan töihin. Oikeasti, hän on ollut aikuiskoulutuskeskuksessa suurtalouskeittäjälinjalla ja selvisi sieltäkin lähes rimaa hipoen.

Tällaisia juttuja.

Rasittavia..tekisi mieli korjata vähän väliä, että miten se asia menikään :). Nytkin olen jonkin verran tekemisissä miespuolisen kaverini kanssa..hän satuilee jatkuvasti kuinka merkittävä tämä on joillekin ihmisille, kuinka häneen luotetaan ja häntä arvostetaan..todellisuudessa häntä pidetään täytenä pellenä. Keksii tarnoita mitä hänelle muka on sanottu..ja kertoo toisille ihmisille tapahtuneet asiat ominaan :D. Siinä välillä kuuntelee ihmeissään, että kappas, toisellekin kaverilleni kävi juuri noin... :D

Vakavasti masentunut, muttei suostu syömään lääkkeitä. Elää ihan ylikierroksilla ja puhuu palturia



Saattaa esim. kertoa ihan ristiin asioita. Tai jos joku kertoo jostain itselleen tapahtuneesta asiasta, tää tyyppi alkaa välittömästi kertoa tuota samaista tarinaa miten se tapahtui hänellekin. Välillä toki voi ollakin, ett on samana päivänä tapahtunut jollekin muulle ihan sama, mutta kun tätä on koko ajan.



Ei ikinä myönnä omia virheitään, syy on aina jossain muualla.



Jotenkin pelottava ihminen.



Tässä nyt muutama esimerkki siis.

itse kun joudun aina selittämään että itselleni oikeasti tapahtuneet asiat ovat muka sattuneet jollekin tutulleni kun eihän sitä kukaan usko minkälaisiin kiipeleihin tavallinen 35-vuotias perheenäiti voi joutua.

minä valehtelen.

en ikinä saanut selville MIKSI se valehteli ja vielä sellaisista asioista joista sen ei olisi tarvinnut edes puhua ;DD



Vittu mikä luuseri ämmä se oli :D

- sosiopaattin ja psykopaatti voivat olla sellaisia

on tällainen juttujen keksijä. Enää ei jaksa kommentoida hänen tarinoitaan, ja luulen että välillä tajuaa itsekin että nyt meni yli. Taustalla on alkoholi- ja itsetunto-ongelmaa. On mukava mies muuten ja on sääli että tämä piirre pilaa kaiken.

Eiköhän tuo sillä hiljene

Mulla on yksi tällainen kaveri. Valehtelee etenkin vieraassa seurassa, tuttujen kanssa ei niinkään. Todella lahjakas ja älykäs tyyppi, mutta hankala persoona.

Osaan jo hyvin itse tunnistaa nämä palturit ja ne ampuu tosiaan hyvinkin yli. Mutta vieraampaa varmasti vedättää alussa. En ole oikeastaan koskaan saanut selville mistä tämä johtuu..ehkä siitä että hänellä on lapsena ollut aivokasvain (tämä on myös hänen äidin vahvistama) tai jostain muusta. Meidän tuttujen seurassa ollessa nämä jutut jää usein kokonaan pois, mutta heti jos on vähänkään vieraampaa porukkaa niin alkaa mitä kummallisemmat kokemukset lentämään.



Olen kyllä sanonut aika monille että kannattaa sen juttuihin suhtautua varauksella, koska minusta nämä jutut hänellä ovat tahattomia ja joskus tuntuu että hän uskoo osaan niistä itsekin. Eniten olen kuitenkin huolissaan hänen tyttöystävästään..mutta kai rakkaus kaiken voittaa?!



Loppujenlopuksi hän on kuitenkin minulle läheinen ja hyvä ystävä. Ja suurinosa meidän kaveripiiristä osaa suhtautua näihin juttuihin ja on huomannut että ne vähenee onneksi tutussa seurassa.