Miten hyväksyn veljeni tyttöystävän?

Vaikutat ap empaattiselta ihmiseltä ja pohdit asiaa monelta kantilta. Älä tuhlaa energiaasi myyräntyöhön niin kuin joku ehdotti. Kaikkia veljesi naisen elämän asioita sinun ei tarvitse hyväksyä, eikä pitää tästä naisesta. Asiallinen voit silti olla, hoitaa välejä erityisesti veljeesi jne. Aikuinen ihminen tekee omat virheensä, ei parisuhdeasioissa lapsuuden perheen neuvoja kaivata. Eri asia olisi esim. selkeä vökivaltaisuus tms. jolloin pitäisi kannustaa sukulaista lopettamaan suhde.



Jotain veljesi tässsä naisessa näkee, mitä sinä et. Ei sinun ole edes mikään pakko olla naisen kanssa paljonkaan tekemisissä. Ei veljesikään voi puolestaan pakottaa, että olette ylimpiä ystävyksiä.

Et voi tietää kaikkia taustoja kertomiisi asioihin. Läheisten puolisoita ei voi valita. Naisessa on jotain, miksi veljesi haluaa elää naisen kanssa. Ehkä et ole vielä nähnyt sitä jotain tässä naisessa.. Yritä hyväksyä hänet. Et muuta voi.

Mikäli itseni asia erityisesti häiritsisi ehdottaisin, että tulivat kylään lapsen kanssa. Siis painoittaisin, että tulisivat lapsen kanssa, koska haluan tutustua (tuleviin) sukulaisiini. Tämä ehkä sytyttäisi veljesi päässä ahaa elämyksen.

Vihasin ja inhosin veljeni uutta tyttöystävää jolla oli kaksi ärsyttävää penskaa. Aina kun näin veljeäni ja tätä uutta tyttöystävää ja lapsia tunsin suurta vihaa ja ihan jouduin nieleskelemään raivoani enkä pystynyt kunnolla kommunikoimaan, koska olin niin ärsyyntynyt ja vihainen. Sanottakoon että tunsin tämän tyttöystävän entuudestaan ennenkuin veljeni löi hänen kanssaan hynttyyt yhteen ja tunteeni olivat samanlaiset ennen tätä.

Tätä kesti n. neljä vuotta ja sitten minun oli vain tehtävä päätös, että jos kerta veljeni on onnellinen niin enhän mä siihen oikein voi mitenkään vaikuttaa ja sitten vaan yritin unohtaa noi negatiiviset fiilarit. Pikku hiljaa ja ajan kanssa kun tutustuttiin kunnolla pystyin jättämään negatiisviset tunteet ja itse asiassa tänä päivänä tullaan toimeen ihan hyvin ja vietetään välillä aikaa yhdessä perheinä. Joten en oikein muuta osaa sanoa kuin että kait se vaan itestä lähtee se hyväksyminen. Se on kuitenkin sun veli, joka päätöksen tekee ja jos hän on päättänyt olla tämän naisen kanssa niin mun mielestä siihen ei kai muilla ole mitään oikeutta puuttua! Mutta siis ymmärrän sua paremmin kuin uskotkaan mutta mä pääsin ainakin tuosta asiasta yli.

minä olen ahkerasti harrastanut sitä jo kolme vuotta ja nyt veli puhuu erosta. Toki, nainen on kyllä itse kaivanut kuoppaansa jo pitkään, mutta voihan sitä hiukan vauhdittaa empatialla ja manipuloinnilla, kun maaperä on sopiva. Tärkeää on myös ilmaista, kuinka kaikki ympärillä ymmärtävät mahdollisen eron. Eihän esimerkiksi vanhemmat suoraan voi tuollaista ehdottaa ja mies saattaa olla epävarma, miten sukulaiset reagoi. Pitää tukea sitä ajatusta, että kaikki ymmärtävät.



Ensimmäiset kaksi vuotta meni hyvin tuon naisen kanssa (pitkin hampain, mutta jotenkin), mutta sitten näytti karvansa + näen, että nainen on niin huono veljelleni. Eroa toivoo kaikki, jopa vanhempamme. Huom, edellinen pitkäaikainen nainen oli ihan jees. Emme odota mitään erityistä ihmistä vaan tavallista, tasapainoista naista.

minä olen ahkerasti harrastanut sitä jo kolme vuotta ja nyt veli puhuu erosta. Toki, nainen on kyllä itse kaivanut kuoppaansa jo pitkään, mutta voihan sitä hiukan vauhdittaa empatialla ja manipuloinnilla, kun maaperä on sopiva. Tärkeää on myös ilmaista, kuinka kaikki ympärillä ymmärtävät mahdollisen eron. Eihän esimerkiksi vanhemmat suoraan voi tuollaista ehdottaa ja mies saattaa olla epävarma, miten sukulaiset reagoi. Pitää tukea sitä ajatusta, että kaikki ymmärtävät. Ensimmäiset kaksi vuotta meni hyvin tuon naisen kanssa (pitkin hampain, mutta jotenkin), mutta sitten näytti karvansa + näen, että nainen on niin huono veljelleni. Eroa toivoo kaikki, jopa vanhempamme. Huom, edellinen pitkäaikainen nainen oli ihan jees. Emme odota mitään erityistä ihmistä vaan tavallista, tasapainoista naista.

Täysin sama juttu! Meillä siis kaikki myös toivovat eroa. Velikin tietää asiasta (oli aavistellut kuulemma), vaikkei sille olekaan suoraan sanonut kukaan muu kuin äitini joskus. En kuitenkaan viitsi myyrän työhön lähteä, vaikka päähän ottaakin. Varmasti rankkaa ja ahdistavaa myös veljelleni, kun tietää, ettei tyttöystävänsä ole tervetullut. Tämän vuoksi olen pahoillani hänen puolestaan. ap

Itsestä se hyväksyminen on kiinni, mutta kun toisesta ei saa mistään kiinni, mistä voisi aloittaa. Kait siinä jotain sitten on, kun veli on näin päättänyt. Kiitos kommenteista =)