miksi en tunne yhtään kauheaa lapsiperhettä?

enkä osaa lapsia syyttää vaan vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa. Meille tullaan sotkemaan, hajottamaan, hypitään kengät jalassa toisten sängyissä, kaivetaan kaappeja jne eikä vanhemmat puutu. Onneksi suurin osa tuttavista osaa kasvattaa lapsiaan.

ihmisiin joista pitää niin ei ole ollut mitään tarvetta koskaan kutsua kylään ketään ihmisiä joita pitäisin kauhuperheenä

ovet muihin huoneisiin paitsi keittiöön ovat lukossa. Olisi niiiiin kiva istua olohuoneessa, mutta kiitos ei, minä en viitsi niitä sotkuja siivota. Ja kun aikuiset ja lapset ovat samassa tilassa, ei vierailut veny ja komentaminen on helppoa. Eikä mikään yleensä mene rikki, koska parhaimmat lelut on poissa näkyvistä eikä niitä oteta esille edes pyynnöstä.

mutta mietin että saatamme olla yhdelle tuttavaperheelle sellainen. Niiden lapset ovat NIIN kilttejä etten ole koskaan nähnyt missään sellaisia, ja jopa ne lapset vaikuttavat aivan pöyristyneiltä meidän menosta. Ajatus että meillä saa pomppia sängyllä on niille aivan sci-fiä, ja kun joskus meidän lapsi rupesi kiukuttelemaan jostain asiasta (en edes muista miksi, koska se oli jotain niin arkista ja normaalia meillä) niin ne tuttavien lapset tuijottivat sitä kuin se olisi avaruusolio. Eivät ilmeisesti olleet koskaan aiemmin nähneet kiukuttelevaa ikätoveria.

en tunne ensimmäistäkään läpilaiskaa väkivaltaista alkoholisti-isää, vaikka tuttavapiirissäni on valtavasti erilaista nuorta isänkuvatusta.

Minä taas en usko koskaan tavanneeni yhtään kunnon narsistia.

ollaan taloyhtiön AINOA lapsiperhe



savustusyritykset eivät ole onnistuneet...

esittävät kylässä oikein superkilttiä, mikä on tavallaan meistä vanhemmista huvittavaa, mutta ne kaverit, joita tapaamme harvemmin, eivät nyt usko ollenkaan, että esittävät ja osaavat hyvinkin olla toisenlaisia;) Hyvät kaverit ovat sitten nähneet lapset joskus ihan normaaleinakin:) Ja tämä tapahtuu usein silloin, kun esim. isäntäperheessä hieman ojennetaan omia lapsia, niin meidän sitten fiksuina ylikorostavat kiltteyttään ja saavat tietty kehuja. Eivät kuitenkaan vedä överiksi, vaan käyttäytyvät silloin nätisti ja saattavat esim. pyytää lisää salaattia, kun toiset lapset kiukkuilevat, että mikään ei maistu ja haluaisivat mielummin keksiä;) Mutta en minäkään mitään kauhuperheitä tunne, ei varmaan viihdyttäis niiden vanhempien kanssa. Niinhän se menee, että parhaiden kavereiden lapsetkin ovat jotenkin itselleen rakkaampia, kuin sellaiset, joiden vanhemmista ei oikein välitä...

tunnen kyllä kaksi perhettä, jossa on kummassakin yksi "kauhea" riiviö. Mutta kyllä he lapsia ojentavat.



Parikymmentä vuotta sitten tunsin kauhean lapsiperheen. Veljeni perheen. Lapset saivat katsoa videoita koko ajan, omat tietokoneet myöhemmin huoneissa. Mummon hautajaisissa kolmevuotias kävi puheiden aikana syömässä täytekakun päältä vadelmat, ja vanhemmat vain nauroivat.



Nyt tämä esikoinen, tämä vadelmansyöjä on 20 v. Todella lahjakas ja älykäs, huippuälykäs itseasiasas. Opiskelee alalla, jonne pääsee vain 6 % hakijoista. En olisi uskonut kaiken sen videoiden katsomisen jälkeen....



Pari vuotta nuorempi lapsi on myös äärimmäisen älykäs. Saanut stipendin koulunsa parhaimmasta oppilaasta.



Kolmannella lapsella menee heikommin.

Lapset eivät tykkää koskaan mistään kyläpaikan ruuasta, marisevat että pahaa pahaa yök en syö ja vaadin sitten puolipakolla edes vähän, koska tilanne on ainakin tässä kaveriperheessä käydessä se, että olemme siellä pitkän välimatkan takia koko päivän.



Lapsi marisee että tylsää tylsää ja kaveri ei anna pelata jne, eivät siis leiki, vaan pelaavat tai katsovat leffoja.



Ei halua kaverin pikkusisarusta eikä omaa pikkusisarusta mukaan leikkiin vaan haluaa leikkiä sen ikätoverinsa kanssa.



Poislähtiessä kiukuttelee ja kieltäytyy pukemasta ja lähtemästä ja joudun komentamaan aina.