Mä en ole ollut joululomalla minuuttiakaan yksin...

mutta enpä osaa siitä kärsiä, en ole yksin koskaan muulloinkaan.

Mutta onneksi nyt sain pari tuntia vapaata kun poika lähti kaverin ja hänen isänsä kanssa Heurekaan. Tää on lomaa kun saa vaan olla yksikseen. Täytyy yrittää olla tekemättä yhtään mitään. Nyt ajattelin justi pistää telkkarin päälle ja linnoittauta sohvalle.

omat jouluahja dvdt ja kirjat on koskematta, kun on pelattu ja luettu lasten juttuja. Tietty tää loppuu joskus ja sitten tätä kaipaa, mutta nyt tarttis hetken yksin.

Ja ajoittain hermo kiristyy pahastikin. Mutta antoisaa aikaa tämä on.

useita tunteja, muutaman illan ja pari yötäkin, ihan yksin.

mä en ole ollut joululomalla minuuttiakaan.

2-luokkalainen, eskarilainen, 4-vuotias ja 1-vuotias pitävät huolen siitä, että äidin "ei tarvitse olla sekuntiakaan yksin". Nuorin jopa seuraa minua vessaan.



Joskus rasitttavaa, mutta tällaista tämä lapsiperheen elämä nyt vaan on...

Mä kuolisin jos en sais olla yksin koskaan. Miten te oikeesti jaksatte, koko ajan pitää olla "tavoitettavissa", valmiina palvelemaan ja passaamaan sitä perhettä?

Mä kuolisin jos en sais olla yksin koskaan. Miten te oikeesti jaksatte, koko ajan pitää olla "tavoitettavissa", valmiina palvelemaan ja passaamaan sitä perhettä?

Esim ruokakaupassa... Ja joskus harvoin lenkillä (usein kyllä vanhin lapsi haluaa mukaan lenkillekin).

Minä olen tottunut tähän. Jotta jokaiselle neljälle saa järjestettyä aikaa äidin kanssa, niin yksinololle ei vaan yksinkertaisesti aikaa riitä.

Mutta tämä on lyhyt aika kuitenkin tämä pikkulapsi vaihe. Nyt jo esikoinen menee jonkin verran omia menojaan kavereiden kanssa. Ja muutaman vuoden kuluttua me istutaan täällä mökissä miehen kanssa kaksistaan ja ihmetellän miten tässä näin kävi...

Mun vakioratkaisu on ottaa auto ja lähtä yksin ruokakauppaan ja sit laahustaa siellä ikuisuus ihan itekseen. Tai valittaa päänsärkyä ja mennä päiväunille ja uhata ettei missään tapauksessa saa häiritä ja sit lukea sitä omaa kirjaa hetki. (Tosin siinä saa mies usein tehä aika paljon hommia, ettei uteliaat tuu seuraks päiväunille :) Joskus auttaa jo se että lukkiutuu hetkeks vessaan jonkun lehden kanssa :D

minäkään en ole normaalistikaan yksin kuin silloin kun ajan töihin ja sieltä päiväkotiin. ei kyllä ole tullut mieleen että lomalla pitäisi saada olla yksin. välillä en jaksakaan lasten jatkuvaa höpötystä ja komennan ne vähäksi aikaa omiin puuhiinsa. tai itse liukenen vähin äänin keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen. en tietty ihan yksin ole silloinkaan. illalla valvon myöhään kun lapset on nukkumassa, se on riitettävä akkujen lataamiseen nyt tässä vaiheessa elämää.

ja ihanaa kun on lapsia ja lomaa =)



Mikäköhän erakko musta vielä vanhemmiten kuoriutuukaan?



ap