Olen epäonnistunut
Olen epäonnistunut vanhempana. Olen äkkipikainen ja osoitan tunteitani liiankin avoimesti lapsille. Rähisen, räyhään, kiukuttelen ja kiroilen. Toisaalta myös osaan pyytää anteeksi, rakastan ja hellin tosi paljon. Olen ehkä liiankin ristiriitainen tunteidenilmaisussa. Vanhin lapsi on herkkä ja empaattinen ja tuntuu nyt oireilevan minun käyttäytymisen takia. Olen yrittänyt lukuisat kerrat muuttua rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi aikuiseksi, mutta en osaa.. :( Olen muutamia vuosia sitten yrittänyt hakea apua yksilöterapiasta ja perheterapiasta, mutta terapeuttien mielestä en/emme tarvitse apua. Ahdistaa ja itkettää, enkä tiedä mitä tekisin.
Kommentit (3)
Tosin en kyllä päivittäin mutta suuttuessa muut kalpenee.
Omat lapset on jo isoja ja ei noissa mitään vikaa ole. Jos mä suutun vaikka miehelle ja mies rupee länkyttämään vastaan niin yleensä jompikumpi lapsista muistuttaa isäänsä "anna sen olla, kyllä se siitä"
Ja kun saan olla vähän aikaa rauhassa niin rauhotun ja pyydän anteeksi.
Toki oon minäkin tuntenut syyllisyyttä siitä kun oon lapsille kiukunnut turhan raivoisasti, mutta on noi ihan tasapainoisia muksuja kaikesta huolimatta.
Hänelle sinä kelpaat sellaisena kuin olet ja hän rakastaa sinua