Lapsi hävitti tänää uuden puhelimensa=(
Joululahjapuhelin tippui taskusta tänään luistelureissulla. Kyllä harmittaa!
Onneksi kyseinen puhelin on ihan halvimmasta päästä, mutta harmi silti. Puhelimesta vielä kaiken lisäksi loppui akku, joten siihen ei saa soitettua eikä kukaan voi soittaa meille, vaikka sen löytäsikin... Hmph!
Voi kunpa joku rehellinen kuitenkin olisi sen mukaansa napannut ja huomaisi meidän ilmoituksen luistelukentän pukukopissa... ei taida paljon nykyihmiset rehellisiä olla=(((
Kommentit (10)
2000 alkaen eikä yhtäkään kadonnutta. Omakaan kännykkäni ei ole koskaan ollut kadoksissa.
Taidamme olla köyhiä, meillä ei ole varaa kadottaa kännyköitä.
osan ulkomailla ja lentokentälle. Taskusta niin helposti tippuu, Pari viikkoa sitten kaupanparkkipaikalle joku oli tuonu neuvontaan. Näyttäruutu oli halennut, auton pyörän alla. Harmittaa tuommoinenkin, kun ei osaa pitää tavaroistaan huolta.
aina jo vaatteita valitessa, että esim. takissa on vetoketjulliset taskut. Juuri koska lapsi pitää puhelinta siinä taskussa ja helpostihan se putoaa, jos ei ole vetoketjua.
Meillä pysyi kolme päivää.
mutta tämä oli ennätys...kaksi viikkoa joulusta aikaa, johan se piti pudottaa. Toivon kuitenkin, että vielä löytyisi.
yllättävän hyvin ihmiset ilmoittelee noista puhelimista. meilläkin päin ainakin 5 puhelinta on löytänyt omistajansa, kun rehellinen löytäjä on ilmoittanut omistajalle tai jonkun sen tutulle. tosin näissä tilanteissa yleensä on ollut puhelin auki.
yllättävän hyvin ihmiset ilmoittelee noista puhelimista. meilläkin päin ainakin 5 puhelinta on löytänyt omistajansa, kun rehellinen löytäjä on ilmoittanut omistajalle tai jonkun sen tutulle. tosin näissä tilanteissa yleensä on ollut puhelin auki.
Nyt vain on tosiaan ongelmana juuri se, ettei puhelimeen saa yhteyttä.
Meillä nuorin hävitti viime talvena kuukauden sisään kaks kännyä.
kohtelevatko kaikkea tavaraansa yhtä huonosti?
Se kännykkä olikin takin taskussa...
Poika oli pukenut jostain syystä vanhan toppatakin (jota ei ole juurikaan käyttänyt uuden saatuaan). Ja me etsimme puhelinta vain uuden takin ja housujen taskusta kaikkien luistinratojen ja pukukoppien lisäksi.
Yht´äkkiä illalla (olin jo käymässä nukkumaan) muistin, että pojallahan oli toinen takki päällään päivällä ja nousin sängystä ja menin eteiseen kaivamaan taskuja. Ja siellähän se puhelin oli!
Vein puhelimen pojalle ja hänen helpotuksensa oli niin suuri, että itku tuli ja nousi sängystään halamaan minua ja sanoi itkuisena "Kiitos äiti".
Voi juku, miten toinen oli surullinen ja syytteli itseään kun ei osaa pitää yrityksistään huolimatta huolta tavaroistaan=( No onneksi kaikki päättyi hyvin ja kävimme tyytyväisinä puheliminemme nukkumaan=)))