Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta miten mä olen kyllästynyt ja
13.01.2011 |
vittuuntunut tuohon mieheen. Eilen se lupas lapselle käydä eräässä paikassa tänään lapsen kanssa. No, mies tuli töistä ja lapsi odotti että kohta lähdetään. Mies ilmoitti ettei tänään lähde mihinkään, mennään sitten viikonloppuna kun on aikaa. Ja syy miksei miehellä ole tänään aikaa on se, että pitää pelata ja chätätä pelikaverien kanssa netissä. Eli tehdä samaa kuin eilen ja toissapäivänä ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä... Ei vittu, mä en enää jaksa tuota pelaamista, perheelle ei ole aikaa kun kaikki vapaa-aika menee tuohon saatanan pelaamiseen joka vaan pahenee ja pahenee. Oikeasti tuo on jo sairasta, mies ei edes tajua kun yritän asiasta sanoa. Pitäähän hänellä harrastus olla, ei lapsista niin väliä, kunhan itse saa pelata rauhassa.
Tiedättekö nyt ei ole enää kaukana se päivä kun tuo huomaa tulevansa tyhjään kotiin, vaikka kai se sopii miehelle oikein hyvin, eipä ole vaimo ja lapset häiritsemässä peliä ja chättäämistä.
Kommentit (6)
sen takaisin kiertoon. eihän tuo ole perhe-elämää, vaan teillä asuu yksi teini-ikään jämähtänyt peliaddikti. Mä heivaisin joko pelit tai ukon pysyvästi mäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei lapsi opi vihaamaan tuolla tavalla ketään jos sitä ei sihen opeteta. olet haukkunut hänen isää hänen kuullen. lapsi on lojaali ja rakastaa vanhempiaan, vaikka nämä olisivat mitä alkkiksia tai lapsiaan hakkaavia petoja.
Kusipäinen ukko sinulla, kuten minullakin =-/ . Säälittää tuo lapsesi, kun toinen odottaa malttamattomana ja sitten joutuu karvaasti pettymään (varmaan ties kuinka monennen kerran..). Samantyyppistä menoa meidäkin ukolla tai no joskus jos se tosiaan lupaa pojallemme jotain, niin yleensä kyllä toteuttaa sen luvatun asian, mutta usein tuskallisella VIIVEELLÄ, mutta kuitenkin... Mutta harvemmin edes mitään lupailee, eikä jaksa/viitsi leikkiä tai harrastaa pojan kanssa yleensä mitään; netti sillekin on niin paljon tärkeämpi, kuin oma lapsi. Olen etenkin tuosta todella katkera pojan puolesta, kun tuntuu, että kaikkien tuttavaperheiden isät innoissaan harrastavat poikansa kanssa jotain, leikkivät leegoilla yms yms. Olen tätä ukolle sanonutkin monesti, mutta se vain nälväisee takaisin, että "leiki itse sen (pojan) kanssa", ihan kuin se pojalle muka olisi ihan sama leikkiä AINA vaan äidin kanssa; normaalistihan poika pitää isäänsä roolimallinakin, kun tekevät paljon kaikenlaista keskenään. Meillä tuo tilanne on aiheuttanut sen, että poika suhtautuu todella vihamielisesti isäänsä kohtaan, minun kanssani poika on läheinen ja hyvää pataa (luulenpa, että johtuu tuosta, kun kotona minä olen ainoa, joka hänen kanssaan leikkii/pähkäilee läksyjä yms, ukkoa ei voisi vähempää kiinnostaa). Todella paha mieli on pojan puolesta, onneksi hänellä sentään on paljon ikätovereita, joiden kanssa leikkiä. Moni muu mies olisi todella ylpeä poikamme kaltaisesta lapsesta, joka on fiksu, menestyy koulussakin (2.luokalla) ihan hyvin yms, mutta itserakas ukkoni ei arvosta muuta, kuin omaa ***.
että lapsi muka loputtomiin olisi lojaali vanhemmilleen, ovat sitten millaisia tahansa... Höpö höpö. Kyllä varsinkin isompi lapsi jossain vaiheessa saa tarpeekseen, kun joutuu jatkuvasti pettymään. Eivät lapset ole mitään aivottomia ja tahdottomia olentoja.
En ole pojallemme isäänsä haukkunut (vaikka tässä ketjussa en ukkoa kehunutkaan..), mutta onhan poika tietysti joskus kuullut, kun olen isälleen ripittänyt siitä, ettei taaskaan viitsinyt tehdä lapsen kanssa mitään yms. Eikä poika suoranaisesti VIHAA isäänsä, vaan suhtautuu usein VIHAMIELISESTI, kun ukko taaskaan ei välitä tms. Tällainenkin asia pitää näköjään vääntää rautalangasta, jotta av-mamma (4) ymmärtäisi...
2.
ei lapsi opi vihaamaan tuolla tavalla ketään jos sitä ei sihen opeteta. olet haukkunut hänen isää hänen kuullen. lapsi on lojaali ja rakastaa vanhempiaan, vaikka nämä olisivat mitä alkkiksia tai lapsiaan hakkaavia petoja.
Lapsi kun tarpeeksi pettyy tyhjiälupailevaan vanhempaan, eipä hän siitä enää välitä. Jos joku muu asia on isälle esim. aina tärkeämpi kuin lapsen jutut, ei tarvitse montaa vuotta odotella sitä että vihakin nousee pintaan.
Ei tarvitse äidin olla sanonut yhtään mitään. Ihan omasta kokemuksesta puhun. Mieheni on paljon ollut työn takia poissa ja kotona sitten tosi uupunut. Ei ole läsnä, ei jaksa tehdä lasten kanssa mitään. Harrastanut vapaalla omia juttujaan, koska tahtoo rentoutua.
Itse olen lapsille koittanut aina selittää miksi isä on poissa, työ velvoittaa jne. Mutta kyllä lapset silti ovat kiukkuisia , pettyneitä ja jopa todella vihaisia olleet, kun isä ei vaan ole heidän kanssaan.
Teini-ikäinen sanoi ettei kunniota isäänsä edes. Kun isä tuntuu kaiken muun laittavan etusijalle kuin hänet.
Se on ikävä isän huomata, että se aika jolloin suhdetta lapsiin luodaan, meneekin ohi huomaamatta arjen kiireissä ja onkin osin myöhäistä.Sinulle ap toivon sisua jotta saisit houkuteltua sen isän pois pelien maailmasta. Lapsi tarvitsee yhteistä aikaa nyt, eikä sitten kun isää ehkä joskus kiinnostaa.
ja miehesi tarvitsee ammattiapua - jos sitä suostuu ottamaan.
Lapsista voi saada iloa vain jos heihin sitoutuu ja heidän kanssa viettää aikaa- muuten ovat vain riippakivenä.
Sääliksi käy lapsesi, sillä itse olen nähnyt kuinka tärkeää on on tunneside isään ja se että isä touhuaa lapsen kanssa. Meillä mies vie lapsia harrasteisiin ja pelaa heidän kanssa pihalla, vie luistelemaan yms.
Kusipäinen ukko sinulla, kuten minullakin =-/ . Säälittää tuo lapsesi, kun toinen odottaa malttamattomana ja sitten joutuu karvaasti pettymään (varmaan ties kuinka monennen kerran..).
Samantyyppistä menoa meidäkin ukolla tai no joskus jos se tosiaan lupaa pojallemme jotain, niin yleensä kyllä toteuttaa sen luvatun asian, mutta usein tuskallisella VIIVEELLÄ, mutta kuitenkin... Mutta harvemmin edes mitään lupailee, eikä jaksa/viitsi leikkiä tai harrastaa pojan kanssa yleensä mitään; netti sillekin on niin paljon tärkeämpi, kuin oma lapsi.
Olen etenkin tuosta todella katkera pojan puolesta, kun tuntuu, että kaikkien tuttavaperheiden isät innoissaan harrastavat poikansa kanssa jotain, leikkivät leegoilla yms yms. Olen tätä ukolle sanonutkin monesti, mutta se vain nälväisee takaisin, että "leiki itse sen (pojan) kanssa", ihan kuin se pojalle muka olisi ihan sama leikkiä AINA vaan äidin kanssa; normaalistihan poika pitää isäänsä roolimallinakin, kun tekevät paljon kaikenlaista keskenään.
Meillä tuo tilanne on aiheuttanut sen, että poika suhtautuu todella vihamielisesti isäänsä kohtaan, minun kanssani poika on läheinen ja hyvää pataa (luulenpa, että johtuu tuosta, kun kotona minä olen ainoa, joka hänen kanssaan leikkii/pähkäilee läksyjä yms, ukkoa ei voisi vähempää kiinnostaa). Todella paha mieli on pojan puolesta, onneksi hänellä sentään on paljon ikätovereita, joiden kanssa leikkiä.
Moni muu mies olisi todella ylpeä poikamme kaltaisesta lapsesta, joka on fiksu, menestyy koulussakin (2.luokalla) ihan hyvin yms, mutta itserakas ukkoni ei arvosta muuta, kuin omaa ***.