Minkälainen oikeus isovanhemmilla

kyllä, hölmöksi voi ihan aikuinen itse muuttua ilman että siihen voi enää omat vanhemmat vaikuttaa...lapsena saattanut olla ihan hyvät ihmissuhteet, mutta myöhempi elämä mm parinvalintoineen vaikuttanut siihen miten läheisiään kohtelee, jotkut ovat valmiita hylkäämään omat vanhempansa jos puoliso niin vaatii...ja samalla uhrataan omien lasten isovanhempien tapaaminen

ellei ole syytä.



Minunkin äitini on puhdas pulmunen ja valittaa kohtaloaan ympäri pitäjiä, mutta peiliin katsomalla syyt selviäisi.

oletkin saanut asiat tuohon pisteeseen? Vaikutat kovin onnettomalta. Oletko koskaan itse yrittänyt selvittää asioitasi näiden isovanhempien kanssa, siis ollut itse aloitteellinen? Useinhan ihminen saattaa odottaa vain toisten aloitteita, eikä huomaa voivansa itse aloittaa ongelman ratkaisun.

Lapsen vanhemmista on sitten kiinni, miten paljon isovanhemmat tapaavat lapsenlapsia.

Ja hyvä niin.



Jos on käyttäytynyt lastaan ja tämän puolisoa kohtaan hyvin, ei tämä asia ole ongelma.



Jos taas ei - niin sitten on itsetutkiskelun paikka.

meidän lapsia mielin määrin :) Aivan ihania ihmisiä!

Mutta omien vanhempien tapaamisia rajoitan. Isäni on täysjuoppo, ei nähdä ollenkaan.

Äitiäni taas lapset näkevät kun me mennään käymään. Häntä ei kiinnosta muuten edes nähdä lapsenlapsiaan. Ja alkoholikin maistuu hänelle. Ovat eronneet.

Muutenkin ihmeellinen systeemi tämä, että aikuisilla on oikeuksia lapseen. Minusta sen pitäisi olla toisin päin, oikeudet lapsille ja velvollisuudet aikuisille!

monimutkaiselta isovanhemmuus monien mielestä. Mun mielestä se on hyvin yksinkertaista, jos lapsella ollut hyvät suhteet isovanhempiin, niin sellaisena ne jatkukoon, tulkoon sitten mitä tahansa sanakopua aikuisten välillä. Onhan se ihan henkisen hyvinvoinnin kannalta järkevintä antaa läheisen ihmissuhteen jatkua. Minkälainen vanhempi laittaisi lapsensa mielen järkkymään, vain koska itse ei osaa ihmissuhteitaan ja sotkujaan selvittää. Ihan kuin testaisi lastaan onko tämä nyt varmaan lojaalimpi omalle vanhemmalleen vaatimalla tätä luopumaan henkisesti isovanhemmistaan, kovin lyhytnäköistä ja epätervettä!

tapaaminen voi olla ongelmallista. On myös sellaisia vanhempia, jotka katkaisevat välit hyviin isovanhempiin käyttääkseen lapsiaan ja näiden tapaamisen kieltämistä vallan välineenä aikuisten välisissä erimielisyyksissä.Tosi lapsellista ja ennen kaikkea surullista, sillä kärsiväthän lapset siitä, kun eivät saa tavata isovanhempiaan kuten ennen. Siinä olisi kyllä monelle itsetutkiskelun paikka. Voisi vaikka miettiä sitä minkälaisen mallin lapsilleen antaa erimielisyyksien selvittelyssä ja yleensäkin ihmissuhteiden hoidossa.

ja onnettomalta kuulostaa sukulaisuus velvoittaa-viestin kirjoittaja. Väheksyt miestäsi ja muutenkin kirjoituksesta paistaa pelkkä negatiivisuus. Onko sinulla jotain hyvää annettavaa jollekin, vai saatko energiasi pitämällä vihaa ja katkeruutta yllä. tuollaista ei kukaan pitkän päälle jaksa, pystyisitköhän vielä itse tekemään asioiden muuttamiseksi jotain. Näytät vain syyllistävän muita, kai sinussakin on jotain mitä voit tutkiskella. Pystytkö kohtaaamaan vaikeita asioita ja keskustelemaan vai piiloudutko miehesi taakse ja vetäydyt tilanteesta. Naamioitko itsesi näennäisen "meillä on kaikki hyvin"-asenteen taakse.

kyllä, hölmöksi voi ihan aikuinen itse muuttua ilman että siihen voi enää omat vanhemmat vaikuttaa...lapsena saattanut olla ihan hyvät ihmissuhteet, mutta myöhempi elämä mm parinvalintoineen vaikuttanut siihen miten läheisiään kohtelee, jotkut ovat valmiita hylkäämään omat vanhempansa jos puoliso niin vaatii...ja samalla uhrataan omien lasten isovanhempien tapaaminen

Ja isovanhemmissa ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa, vaan tunnetusti ongelma on aina nuoremmassa sukupolvessa...

Pitää muistaa pari asiaa:

Ensinnäkin, jokainen katsoo tilannetta omalta kohdaltaan ja kantiltaan. Toki on olemassa ääripäitä molempiin suuntiin sekä vanhemmissa että isovanhemmissa, mutta valtaosa ihmisistä on terveitä, normaalijärkisiä ja täysin vastuussa omasta käytöksestään. Peiliin katsominen ja nöyrä mieli auttaa monessa pulmassa!

Toiseksi, oikeuksia ei tule ilman velvollisuuksia. On turha itkeä oikeuksien perään niin kauan, kun ei ole valmis myös kantamaan vastuuta. Suomi on pullollaan lapsia, jotka eivät ikinä pääse hoitoon mummolaan, puhumattakaan siitä että viettäisivät niitä entisaikojen kokonaisia kesälomaviikkoja mummon ja vaarin kanssa. Monet perheet ovat sietokykynsä äärirajoilla, kun apua ei löydy. Tällaisessa tilanteessa on aika absurdia puhua isovanhempien oikeuksista...

joskus kysyä niiltä lapsilta, haluaako ne tavata isovanhempia? tietty jos ei ole koskaan suhteita isovanhempiin ollukkaan, niin ei ne niitä osaa kaivata. Mutta jos on tekemisissä niin kyllä lapset niitä ajattelee ja kaipaa...jos paljon kivoja muistoja. vain kusipää vanhemmat estää lasten ja isovanhempien välisen suhteen...siis jos kyse tavallisista ihmisistä.

mä omistan mun lapset. Jos mua tai miestä on loukattu, niin mä päätän kuka niitä tapaa. aivan sama jollain isovanhemmilla, mitä niillä on väliä, jos mua on loukattu. Mä päätän mitä mun lapset niistä ajattelee. Ei ne mitään kaipaa, kun mä kerron kuin paskoja ne on. voin irtisanoutua tommoisista ihan totaalisesti ja sen olen tehnykin.

ymmärrä tätä aloitusta, miksi tehdä asiasta vaikeaa. Isovanhemmat ovat lapselle rikkaus, jos eivät nyt mitään alkkiksia tms ole. Tarvitaanko tässä asiassa mitään oikeutta, jokainen vanhempi joka on nähnyt onnellisen hymyn lapsen kasvoilla kun isovanhemmat käymässä ymmärtää kuinka tärkeä ihmissuhde se on.

eli isovanhempien ei tarvitse välittää, jos eivät halua. Harva perhe ymmärtää tätä.

kaikenlaista. Ei oikeutta, jos lapsen vanhemmat eivät sitä anna. Ei velvollisuutta, jos isovanhemmat eivät sitä halua. Eikä vastuuta, jollei sitä isovanhemmille suoda. Kauheaa miten vaikeaa on oman lähipiirin sietäminen, onneksi mulla asiat hyvin, lapsilla rakkaat isovanhemmat, enkä aio ikinä asioita noin vaikeaksi saada.

en tiedä, mutta kannattaa pitää kiinni niistä isovanhemmista. Onhan heillä usein valtavasti aikaa ja energiaa lapsenlapselleen, vievät syömään, leikkipuistoon, ostavat jotain pientä kivaa, ottavat jopa vauvasta asti yökyläilemään... he joskus höpsöttävät ja puuttuvatkin liikaa, mutta hei, ihmisiä nekin vaan on.

ei yhtäkkiä saanutkaan enää tavata isovanhempiaan, kovasti siitä kärsii, itkeskellyt yms, mikä lienee, mutta pysyvät arvet lapseen jää moisesta. Oma tyttömmekin tätä kovasti ihmetellyt...

meistä useimmista vanhemmista tulee jonain päivänä isovanhempia...

olisin isovanhemmillakin jonkinlainen oikeus, oikeus pelastaa lapsi hölmöiltä ja manipuloivilta vanhemmiltaan! Mutta ei, vaan vanhemmilla on oikeus ihan rauhassa pilata lapsensa...