Lue keskustelun säännöt.
APUA, ollaan surusteltu miehen kanssa 1kk ja nyt puhuu kihloihin menosta...
04.04.2007 |
Kuvittelenko vaan vai onko vähän aikaista? Molemmilla on lapsia ennestään ja viikonloput ollaan vietetty porukalla, kaikki mennyt tosi hyvin. Olen kovin ihastunut kyllä mutta nyt en tiedä mitä ajatella. Tekisi mieli suostua, onko muita jotka lyhyen tuntemisen jälkeen on tiennyt kohdanneensa sen oikean??
Kommentit (13)
Mitä tuosta. Myy sitten romukultanan pois jos ei onnistu.
Näitä pikaisia kihlautujia on minullakin tuttuna muutama. Mennään kihloihin muutaman viikon jälkeen kun se on niin kivaa mennä kultasepänliikkeeseen valitsemaan sormusta. Saa näytellä kavereilla ja olla rakastunut. Kun suhde loppuu niin sormuksen voi myydä.
Ei kihlaus ole mitään vakavaa. Hauskaa leikkiä, millä voidaan näyttää, että hei me seukataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä voi seurustella vaikka vuosia " huvikseen" ilman sitoumuksia. Vanhempana tietää jo mitä haluaa, eikä ole samalla tavalla aikaa vain seurustella. Ymmärrän hyvin jos haluaa esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen muuttaa yhteen. Ja uskon myös intuitioon, kyllä sen tuntee heti onko kyseessä se oikea.
mut kihloissa ei kyllä olla vieläkään. Takana pian 10 vuotta yhteiselämää ja kaksi pientä lasta eikä kihloissa olla vieläkään. Mitä varten pitäs.? Mitä sillä kihloilla ja naimisiinmenolla halutaan todistella. Mun mielestä joko kiire jotenkin " omistaa" toinen ja sit näyttää kaikille et " hei me ollaan tosissaan ja tosi rakastuneita" . Mul nousis karvat pystyyn jos mies ehdottas kihloja noin pian ja viel jos jo lapsekas suhde takana. mikä kiire? Onko mustasukkista tyyppiä? Mitä pelkää, kun niin kiire?
Ja turha sanoa et ollaan sitouduttu koska ettehän te oo
miehes ei sit halunut kihloihin eikä naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niitä sormuksia kaipaa vaan todisteluun, kuten joku tuossa väläytti, tai " pelinappuloiksi" , niin jättäsin tietenkin menemättä. Ja kyllä kuukauden seurustelun jälkeen kihloja ehdottavan osapuolen motiivit on aika kyseenalaiset, varsinkin jos on elämää nähnyt (on siis lapsiakin jne.) ja tietää että suhteet voi kestää tai kaatua.
En menisi noin pian, lastenkin takia harkitsisin tarkkaan. Ja lisäksi vielä tenttaisin, että minkä ihmeen takia haluaa kihloihin? Jos haluaa antaa sormuksen, miksi ei anna johonkin muuhun sormeen huomionosoituksena, miksi pitää olla kihlasormus?
Ja ennenkaikkea; miten moni hätäisesti alettu suhde oikeasti kestää? Minulla ja exällä ei kestänyt. Olin kuukauden päästä tapaamisesta raskaana... ja ero tuli alta 5 vuoden päästä tapaamisesta. Oltiin tapaamisen jälkeen niin " varmoja" kuin olla ja voi...
kestää tai sit ei kestä-Kaveri ollut naimisissa 14 vuotta ja " pikasesti" kaikki alko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ainakaan ei oo mikään kiire kihloihin, oikeesti joku kihlaus ei merkitse yhtään mitään, ei se oo sormuksista kiinni onko sitoutunut toiseen vai ei...
Ja turha sanoa et ollaan sitouduttu koska ettehän te oo
Juupas, eipäs -väittelyks helposti menee mut juupas, kyllähän sitä ollaan sitouduttu toisiimme ja yhteisiin lapsiimme. Naimisiinmeno on yhteiskunnan normi, ei välttämättä sitoutumista. Ihmisiähän eroaa jatkuvasti olipa, vaikka naimisissa tai yhdessä ilman naimisiinmenoa.
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehes ei sit halunut kihloihin eikä naimisiin
Num. 2 vastaa viel tähän tuulesta temmattuun väitteeseen, et miten niin? Ei kumpikaan halunnu, ollaan ihan samoilla linjoilla miehen kanssa.
Kysyhän mieheltä, että tietääkö hän mitä kihlautuminen tarkoittaa. Kaikki miehet eivät tiedä, että se on merkki siitä, että haluaa avioitua. Joidenkin mielestä sormuksilla vain näytetään, että tuo on minun kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 7 vuotta sitten tavattiin, niin elämä meni uusiksi ja todellakin tiesin sen loppuelämäni rakkauden löytyneen. Lapsia on, talo on rakennettu ja tunne on ihan sama kuin silloin alkuun, mutta niitä sormuksia ei ole hankittu.
On siitä ollut puhetta, mutta ei vaan olla " saatu aikaiseksi" kun ei ne sitä käytännön elämää ja _varsinkaan tunnetta_ miksikään muuta. Vakuutukset ja eläkesäästöasiatkin on pantu siihen malliin, että avioliitto ei ole se " ainoa" vaihtoehto.
Jos itse tietää, että tunne on aito ja oikea, ei siihen sormuksia tarvita ainakaan siksi, että jotain tarvitsisi itselleen tai varsinkaan muille todistaa.
ja jos tuntuu että se ei ole oikein, et suostu. Niin yksinkertaista se on.
terv. kolmen viikon jälkeen kihloihin, vuoden jälkeen naimisiin ja 10 vuotta yhdessä parin lapsen kera (enkä tosiaan tajua, että jos ihmisillä on lapsia ja velat, niin miksi ei voi käydä pistämässä nimet papereihin, että aviopari ollaan. Mulle se on merkki saamattomuudesta ja ajelehtimisesta elämässä. Avoliitto ja avioliitto ei nimittäin ole lain edessä ihan sama juttu, vaikka niin kuvittelette)