Mulla aivan ihana mies, joka ei ollut seurustellut ennen mua ja ei todellakaan

Juu ei munkaan mies. Ihana se on monin muinkin kriteerein.

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

kanssasi. Sinne aidan toiselle puolelle kurkottaa ne, ketkä haluavat pettää, ei sillä ole merkitystä, onko seurustellut ennen nykyistä puolisoa 0 kertaa tai 100 kertaa

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

[/i

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

Taitaa olla sun miehes aika kulutettu, samoin sinä itse.

Passaa mulle hyvin - olin jo pelkistä "hoidoistakin" sen verran mustis.. :D

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

Uskokaa tai älkää, minua suorastaan häiritsee välillä se, että olen avovaimoni ensimmäinen mies seksuaalisessa mielessä ja minulla taas on ollut kokemuksia ihan tarpeeksi. Avista asia ei tunnu haittaavan, mutta jotenkin tuntuu, että olisi ollut ihan hyvä jos hänkin olisi aikansa kirmaillut ennen yhteenmuuttoamme.

Kova tarve tuntuu ap:llä olevan puolustella miestään ja sitä kautta itseään ja elämäänsä. Tuskinpa tarvetta olisi jos tilanne oikeasti olisi hyvä.



Normaaliin elämään kykenevällä ihmisellä tulee kyllä kolmekymppiseksi mennessä vastaan useitakin "sopivia", eli tuollainen on vain heiveröinen tekosyy-yritelmä. Edes ujous ei nykyajan kumppaninetsintätapojen vallitessa ole este. Kokemukseni on, että noin myöhään aloittavalla on jotain vakavaa vikaa esim. tunne-elämässä ja/tai mielenterveydessä, ja vaikka tyyppi sitä osaisi aluksi jotenkin peitellä, ennenmmin tai myöhemmin kumppani joutuu valintaansa katumaan. (Tai sekä ennemmin että myöhemmin, kuten tuntemassani tapauksessa.)

Kova tarve tuntuu ap:llä olevan puolustella miestään ja sitä kautta itseään ja elämäänsä. Tuskinpa tarvetta olisi jos tilanne oikeasti olisi hyvä. Normaaliin elämään kykenevällä ihmisellä tulee kyllä kolmekymppiseksi mennessä vastaan useitakin "sopivia", eli tuollainen on vain heiveröinen tekosyy-yritelmä. Edes ujous ei nykyajan kumppaninetsintätapojen vallitessa ole este. Kokemukseni on, että noin myöhään aloittavalla on jotain vakavaa vikaa esim. tunne-elämässä ja/tai mielenterveydessä, ja vaikka tyyppi sitä osaisi aluksi jotenkin peitellä, ennenmmin tai myöhemmin kumppani joutuu valintaansa katumaan. (Tai sekä ennemmin että myöhemmin, kuten tuntemassani tapauksessa.)

Emmä puolustele, olen ylpeä siitä, ettei mulla/mun miehellä ole muita ollut, ihanaa! Ja tavattiin yläasteikäisinä, ei 30 paikkeilla, jossa tosin nyt jo ollaan..

Ollaanko me nyt sitten viallisia, kun ei olla muita kokeiltu... Ihanaa onnellista elämää sullekin, mulla jo on.

Kova tarve tuntuu ap:llä olevan puolustella miestään ja sitä kautta itseään ja elämäänsä. Tuskinpa tarvetta olisi jos tilanne oikeasti olisi hyvä. Normaaliin elämään kykenevällä ihmisellä tulee kyllä kolmekymppiseksi mennessä vastaan useitakin "sopivia", eli tuollainen on vain heiveröinen tekosyy-yritelmä. Edes ujous ei nykyajan kumppaninetsintätapojen vallitessa ole este. Kokemukseni on, että noin myöhään aloittavalla on jotain vakavaa vikaa esim. tunne-elämässä ja/tai mielenterveydessä, ja vaikka tyyppi sitä osaisi aluksi jotenkin peitellä, ennenmmin tai myöhemmin kumppani joutuu valintaansa katumaan. (Tai sekä ennemmin että myöhemmin, kuten tuntemassani tapauksessa.)

Emmä puolustele, olen ylpeä siitä, ettei mulla/mun miehellä ole muita ollut, ihanaa! Ja tavattiin yläasteikäisinä, ei 30 paikkeilla, jossa tosin nyt jo ollaan..

Ollaanko me nyt sitten viallisia, kun ei olla muita kokeiltu... Ihanaa onnellista elämää sullekin, mulla jo on.

Että ei siis ole ollut muita kokemuksia? Ettei lapselliset "mustiskohtaukset" yllättäisi?

Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet teinistä asti yhdessä ja valitettavasti myöhemmin eli viimeistään 10-15 vuoden kohdalla tuntuu jommallekummalle tulleen tarve ns. tsekata, josko oma nuoruuden valinta oli se ainoa ja oikea.

Onnea teille kuitenkin!

Kova tarve tuntuu ap:llä olevan puolustella miestään ja sitä kautta itseään ja elämäänsä. Tuskinpa tarvetta olisi jos tilanne oikeasti olisi hyvä. Normaaliin elämään kykenevällä ihmisellä tulee kyllä kolmekymppiseksi mennessä vastaan useitakin "sopivia", eli tuollainen on vain heiveröinen tekosyy-yritelmä. Edes ujous ei nykyajan kumppaninetsintätapojen vallitessa ole este. Kokemukseni on, että noin myöhään aloittavalla on jotain vakavaa vikaa esim. tunne-elämässä ja/tai mielenterveydessä, ja vaikka tyyppi sitä osaisi aluksi jotenkin peitellä, ennenmmin tai myöhemmin kumppani joutuu valintaansa katumaan. (Tai sekä ennemmin että myöhemmin, kuten tuntemassani tapauksessa.)

Emmä puolustele, olen ylpeä siitä, ettei mulla/mun miehellä ole muita ollut, ihanaa! Ja tavattiin yläasteikäisinä, ei 30 paikkeilla, jossa tosin nyt jo ollaan.. Ollaanko me nyt sitten viallisia, kun ei olla muita kokeiltu... Ihanaa onnellista elämää sullekin, mulla jo on.

Että ei siis ole ollut muita kokemuksia? Ettei lapselliset "mustiskohtaukset" yllättäisi? Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet teinistä asti yhdessä ja valitettavasti myöhemmin eli viimeistään 10-15 vuoden kohdalla tuntuu jommallekummalle tulleen tarve ns. tsekata, josko oma nuoruuden valinta oli se ainoa ja oikea. Onnea teille kuitenkin!

tai sittenhän kukaan ei pettäisi jos on esim. 10 kumppania ollut elämässään..?

Ja mä olen mustasukkainen ihan muutoinkin, kiitos vain huolestasi, pärjätään kyllä, niidenkin kanssa.

Sitä voi katsos kommentoida useampaa eri kirjoitusta samassa viestissä.



Sinulla on aika köyhät ylpeydenaiheet. Mietipä, jos kapa sellaiseen riittää, mitä aihetta oikeasti on olla ylpeä tuollaisesta. Kyllähän suhde on vakaammalla pohjalla, jos siinä on kaksi kokenutta aikuista, jotka valitsevat toisensa jo itsensä tuntien.

Eipä tuo ole toistaiseksi valittanut. On tosin muutenkin aika neutraali naisten suhteen. Onneksi ollaan samanlaisia, minäkään en osaa katsoa muita miehiä "sillä silmällä" kun oma kumppani on se parhain.

Luuletko että elää koko elämänsä niin, että on vain ja ainoastaan yhden naisen (sinä) kanssa? Jossakin vaiheessa tulee tarve laajentaa kokoemuksia ja alkaapi kutkutella vihreämpi nurmi aidan takana.

ole mikään peräkamaripoika. Ei ollut tuntunut sopivan osuvan kohdalle ja opiskelu ja työ oli siihen asti elämässä ykkösenä. Lisäksi 30-vuotiaana sairastui vakavasti, tuli muut asiat tärkeimmäksi kuin seurustelu.

Uskokaa tai älkää, minua suorastaan häiritsee välillä se, että olen avovaimoni ensimmäinen mies seksuaalisessa mielessä ja minulla taas on ollut kokemuksia ihan tarpeeksi. Avista asia ei tunnu haittaavan, mutta jotenkin tuntuu, että olisi ollut ihan hyvä jos hänkin olisi aikansa kirmaillut ennen yhteenmuuttoamme.

Menes nainen sohvalle, ota räkäpallo nenästä ja pyörittele vaikka sitä.

18-vuotiaana kokematon enkä todellakaan halunnut toista tumpeloa.

Hienoa, että jotkut haluavat vielä aikuisen neitseellisen partnerin =)

kiva juttu