HS: Vauvaperheiden erot yleistyneet pääkaupunkiseudulla.

mutta mitä muuta oikeastaan pullamössöiltä voi odottaakkaan. Ei haluta/osata elää arkea. Kaikki pitää aina olla kivaa/helppoa

Vaimot eivät yksinkertaisesti katsele työttömiä joutilaita miehiään.

Alle 25-vuotiaista miehistä tilastollisesti noin puolet on työttöminä. Kolmekymppiset käyvät töissä, mutta heidän ikäryhmässään on paljon väkivaltaa ja jonkin verran päihteitäkin. Nelikymppiset miehet ovat 50/50 tavallista porukkaa ja sitten jo ihan reippaasti juovia.



Onko ihme, ettei nainen tuollaista katsele?



Toki naisissakin on vikaa, mutten ihan heti keksi niin pätevää syytä kuin esim. tuo juopottelu ja/tai väkivaltaisuus, jonka takia ISÄ lähtisi perusäidin luota. Mielenterveysongelmat asia erikseen.

Yllättävän monen eron syynä on silti työttömyys. Mies joutuu työttömäksi ja nainen ei suostu elättämään miestään. Suomessa kuitenkin toinen kumppani on elatusvelvollinen toisesta.



Tämä on jännä pointti. Ehkä naiset eivät vieläkään ole tasa-arvon kannalla. Tälläiseen ajatteluun olen törmännyt omien naisystävien kontolta.

taustalla todellisen tasa-arvon puute. Naiset eivät kestä eivätkä siedä miehiltään pienintäkään vikaa tai heikkoutta. Työttömyys, työuupumus, mikä tahansa, ja JSSAP vilahtaa todella herkästi.



Valitettavasti yhteiskunta tukee tätä, ja se tuki helpolle eroamiselle vain lisääntyy vähenemisen sijasta.

Lama ja työttömyys. Vaimot eivät yksinkertaisesti katsele työttömiä joutilaita miehiään.

Naisilla on vauvalehdistä ja -palstoilta omittu Kaunis Pieni Elämä -toive, jossa he ovat kotona, leipovat pullaa ja askartelevat lasten kanssa, kun isä paahtaa ylitöissä ja tuo leivän taloon.

Naiset eivät kestä sitä lainkaan, jos tämä tilanne muuttuu.

Voisin vaikka veikata, että johtuu osittain Helsinkiin muuttaneista, joilla perhe ja suku ovat jääneet tuntikausien ajomatkan päähän. Ei ole yhtään auttavaa käsiparia lähellä, kavereilla ei välttämättä ole lapsia tai jos onkin, niin heilläkin on riittävästi hommaa omissaan. Sitten istutaan siellä kämpässä ja ihmetellään, kun seinät kaatuvat päälle ja lasten hoitaminen on niin raskasta.



Esikoisen kanssa asuttiin kotiseudulla ja auttavia käsiä ja kahvitteluseuraa olisi riittänyt melkein joka päivälle. Nyt asutaan täällä Helsingissä, eikä tämän 4-kuisen kanssa olla saatu apua muuta kuin silloin, kun ollaan ajeltu kotiseudulle käymään. Kyllä tässä parisuhdekin kiristyy, kun vauva on huutavaa sorttia eikä lähellä olekaan ketään joka tulisi ja sanoisi että "mie otan tän Pekka-Inkerin hetkeksi, menkää te nukkumaan tai kävelylle tai leffaan"...

Oletteko te itse joutuneet elämään hyvin hankalassa suhteessa? Joko ette tiedä millaista elämä voi olla, kunnes päädytään eroon tai sitten olette luovuttaneet ja jääneet paskaan makaamaan, joten muidenkin pitäisi?

Oletteko te itse joutuneet elämään hyvin hankalassa suhteessa? Joko ette tiedä millaista elämä voi olla, kunnes päädytään eroon tai sitten olette luovuttaneet ja jääneet paskaan makaamaan, joten muidenkin pitäisi?

Nykyään erotaan asioita sen kummemmin selvittämättä.

Jotenkin en jaksa uskoa että joka toisen mies on läpimätä.

En myöskään usko, että joka toisen parisuhteen tai avioliiton sisällä muhii narsistisen miehen ylläpitämä parisuhdehelvetti.

Asiat menevät Suomessa parisuhteessa niin kauan hyvin, jos tehdään kuten nainen tahtoo. Jos ei tehdä (esimerkiksi tarjota mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona kolmeen ikävuoteen saakka) miehestä tulee yllättävän nopeasti läpimätä ilkiö.

Hankitaan - monesti ei-niin-kovin-vakaaseen parisuhteeseen - vauva, koska sen pitäisi tuoda vakautta/pysyvyyttä suhteeseen tai ehkä kaveripiirissä on menossa vauvabuumi. Mutta samalla unohdetaan kokonaan se, että vauva mullistaa koko oman elämän ja sen lisäksi myös parisuhteen. Ihmisille, jotka ovat tottuneet asettamaan itsensä ja omat tarpeensa etusijalle, on mahdotonta malttaa mielensä ja siirtää omat tarpeet taka-alalle ja keskittyä vauvaan/lapseen. Monille pelkkä parisuhde on jo suuri haaste - varsinkin nuorille aikuisille, jotka ovat itse kasvaneet yhden vanhemman perheessä (ei välttämättä ole mallia parisuhteesta). Tarvittaisiin siis uusia tapoja auttaa nuoria perheitä ja varsinkin parisuhteita. Eroon päädytään varmasti liian helposti - harvoille parisuhde on enää asia, jonka puolesta kannattaa nähdä vaivaa. Pienten lasten vanhempien ei pitäisi erota ennen kuin he ovat saaneet jotain apua pulmiin (parisuhdeneuvontaa tms.), koska väsyttävänä pikkulapsiaikana ei pitäisi tehdä liian rankkkoja ja lopullisia ratkaisuja.

mutta mitä muuta oikeastaan pullamössöiltä voi odottaakkaan. Ei haluta/osata elää arkea. Kaikki pitää aina olla kivaa/helppoa

eivät enää vauvaiässä.

ovat nyt eläköitymässä. Itse olen 70-luvulla syntynyt, ja pullamössö ei kuulunut enää lapsuuteemme.

usean espoolaisen pikkulapsieron. Kaikissa näissä ongelmia on tullut nimenomaan taloudellisen tilanteen kiristymisen vuoksi. Saavutetuista eroista ei haluta tinkiä, vaan nainen tahtoo edelleenkin ne ticketin haalarit, etelänmatkat ja uuden auton.



Jos mies ei pysty niitä tarjoamaan, hänestä tulee hyvin nopeasti entinen mies.



Valitettavasti nämä erot ovat myös erittäin tarttuvaa sorttia ja etenevät tuttavapiireittäin.

Nimittäin eilen. Askartelin isäinpäiväkortin!

Lasteni kanssa, kun äiti veti lonkkaa päiväunilla. Hänellä oli rankka viikko lasten kanssa.



Minulla ei ollut niin rankka viikko töissä. Hitsasin vain 3 pientä säiliötä ja 4 suurta. Tein ylitöitä. Noh, tammikuussa alkaa työttömyys. KAtsotaan kuinka pitkään jaksaa katsella minua.



Välit ovat hyvn kylmät. Hän ei edes ole ottanut omaa töihinmenoaan puheeksi vaikka olen siitä koettanut avata keskustelua. Hän on ollut lasten kanssa 2 vuotta. Töitäkin olisi tarjolla terveyskeskusksessa ja vanhainkodeissa. Jätämpä työkkärin sivut auki hänelle ennenkuin lähden taas hommiin.



Asia on nimittäin niin että minä tahdon askarrella 2 vuotta kotona, kuten vaimokin sai. Ja hommia ei löydy ellei muuteta koko perhe etelään, johonkin edulliseen yksiöön. Näkymät on synkät.

joka varmasti pääkaupunkiseudulla vielä korostuu. Eli tuo, että yhteiskunnalta ei saa mitään kotihoitoapua, vaikka olisi kuinka sairautta tai erityislapsia tai vaikka vaan valvottava vauva. Ja tukiverkot ovat kaukana tai olemattomat.



Joo toki niitä tukiverkkoja voi muodostaa tai palkata itse apua. Mutta avun palkkaamiseen on kynnys usein hyvin korkea. Ja tukiverkon luominen ei käy hetkessä, kun sen tarpeen tajuaa silloin, kun se koliikkivauva on pari viikkoa huutanut. Miten sen huutavan vauvan kanssa mitään verkkoja luo tai pyytää puolituntemattomilta apua. Eikä ole helppoa palkata apua iltakasista puoleenyöhön, ei niitäkään tulijoita ole jonoksi asti.



Toki varmasti yleensä jotain on tehtävissä, mutta ei saata olla yksinkertaista saada juuri sellaista apua, mistä itse kokisi olevan eniten hyötyä. Siinä sitten uupuu ja alkaa kiristämään ihan väsymyksen ja turhautumisen vuoksi.

mieltä. Lapsiperhe tarvitsee apujoukkoja!

Minullakin makoili mies joka joutui työttömäksi. Söi kuin suuri koira ja äksyili aina kun kerroin että olisi siivoojan paikka vapaana.

Hänelle kelpaisi vain koulutusta vastaava työ...

Minun olisi pitänyt lähteä töihin ja jättää 10kk vauva isänsä hoiviin kotiin. Ei käy. Minä en ala miestä elättämään!

Pärjään nyt lapsen kanssa taloudellisesti paremmin. Ja Espoossa asutaan....

Minullakin makoili mies joka joutui työttömäksi. Söi kuin suuri koira ja äksyili aina kun kerroin että olisi siivoojan paikka vapaana. Hänelle kelpaisi vain koulutusta vastaava työ... Minun olisi pitänyt lähteä töihin ja jättää 10kk vauva isänsä hoiviin kotiin. Ei käy. Minä en ala miestä elättämään! Pärjään nyt lapsen kanssa taloudellisesti paremmin. Ja Espoossa asutaan....

Sinusta on pöyristyttävää että mies on kotona elätettävänä, mutta itse et suostunut edes harkitsemaan töihin menoa. Kerro nyt ihmeessä tämä naisen logiikka, miksi on ok että nainen on kotona vaikka vuosia mutta miestä ei suostuta elättämään missään tilanteessa?

minä jäin lasten teon jälkeen työttömäksi, enkä saanut kuin kelalta muutaman euron päivässä. Siitä alkoi miehen puolelta loputon naljailu joka välissä. Vielä vuosien päästä hän jaksoi haukkua minua ja lapsia loisiksi yms. No, eihän se loputtomiin kestänyt, vaan otin eron.