Lue keskustelun säännöt.
Suhdeongelmia
12.01.2011 |
Minun on siis vaikea aloittaa parisuhteita, koska ajattelen jo ekalla tapaamisella, että no vaikka tässä nyt päädyttäisiin yhteen ja olisi tosi kivaa, niin jossain vaiheessa tuokin kyllästyy minuun, ihastuu toisiin, alamme ärsyttää toisiamme, ihmettelemme, mitä edes näemme toisissamme jne. Ja sitten joko erotaan tai ei, tulee varmaan parempiakin aikoja, mutta joka tapauksessa pitää varautua siihen, että vaikka se nyt pitää minua tosi ihanana ja kauniina (jos pitää), niin parin vuoden sisään olen jo vanha juttu ja pitää alkaa oikein tekemään töitä, että pysyisimme yhdessä.
Toki tämä kaikki on parempi vaihtoehto kuin yksinolo, mutta en siis osaa pahemmin heittäytyä mihinkään alkuhuumaan, tai ei sitä edes tule minulla, en pidä ketään täydellisenä ja olen kriittinen koko suhteen suhteen muutenkin. Tai realistinen. Tuntuu siis, että jään paitsi jostain kokemuksista, mitä muilla tuntuu olevan. Mistähän tämä johtuu ja voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla aikaisempia kokemuksia huonoista parisuhteista? Joko omista tai lähipiirin? Itse ainakin uskon, että tällainen "sitoutumiskammo" johtuu pitkälti huonoista kokemuksista ja siitä, mitä esim. lapsuudessa on joutunut näkemään.
Itse en näe, että sitoutumiskammoisuuteen on muuta ratkaisua, kuin oman ajattelumaailman muuttaminen toisenlaiseksi. Ajatella, että tässä eletään vain kerran ja elämä on virheistä oppimistä sekä tekojensa ja päätöstensä kanssa elämistä. Heittäytyminen on vaikeaa, mutta mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, varsinkin suhteen alkuaikoina.
Nyt tsemppiä vain! :)