Lapsen päivähoito ja elämä

ei meillä kukaan päivällä täällä sotke eli en toimi kertomallasi tavalla.

Olisko sulla mahdollistaa jäädä osittaiselle hoitovapaalle, eli lyhentää työpäivää tai työskennellä vain 4 päivää viikossa? Näin saisit enemmän yhteistä aikaa lapsen kanssa.



Itse työskentelen nelipäiväisesti tällä hetkellä (lapseni on 2.5v), ja voin suositella sitä lämpimästi.

Toki meillä muutakin tehdään kuin siivotaan,tarkoitin lähinnä monenlaisia kotitöitä,ruuanlaittoa,pyykinpesua,aina jotain tekemistä.Ja tokihan meillä iltaisin vapaa-aikaakin on lapsen kanssa puuhastellen,ei vaan ole sama asia kuin kotona ollessa eikä aika riitä samalla tavalla.

Onneksi mies saa pian lomautuksen työstä, saa lapsikin kuukauden-parin hengähdystauon.

jos voisitte järjestellä jotenkin joko kotihoidontuen jatkamisen tai edes lapsen hoitopäivien lyhentämisen.



Onko ihan pakko olla hoidossa noin pitkään?

Mä tenn 80 % työviikkoa ja vapaapäivänä hoidetaan ostokset, pakkiasiat ja siivoillaan tytön kanssa yhdessä. Viikolopulle toki vielä pyykkiä tms. Mutta kuitekin näin saadaan viikonloppu rauhoitettua pääasiassa perheen yhteiseksi olemiseksi. Harrastaa ei meillä kyllä jakseta.



Oikeasti ideaali olisi, jos voisin tehdä nuo 4 päivää lyhennettyinä. En vien tiedä muita hommia, missä pystyisi noin vähän tekemään ja saamaan riittävän hyvää palkkaa.

Ikävää että teillä on!



Joskus sekin auttaa ettei olisi niin syyllistynyt elämisestä ja työssäkäymisestä että antaisi lapselle positiivisia päiviä ja antaisi tarhasta positiivisen kuvan, jos on ahdistunut niin lapsikin on sitä.

Minusta meinaan sinunkin ajatukset on jossain "häiriötilassa".



Jos et halua käydä töissä niin voisiko tehdä järjestelyjä että voisit olla kotona?



Meillä on aina aikaa sylitellä ja puuhata normaalisti ilman syyllisyyttä, olin sitten töissä tai kotona.

Myönnän olevani ahdistunut tilanteesta,mutta en tarkoita etten tahtoisi tehdä töitä tai asia olisi siitä kiinni,en vain koe,että päivähoito on lapsen kannalta paras vaihtoehto kuin kotona rakkaan ihmisen kanssaolo.

Kyllä me pyrimme antamaan lapselle mahd.hyvän kuvan päivähoidosta,ongelma ei ole siinä,meillä on mukava päiväkoti ja hoitotädit.

mutta me ollaan onnistuttu vajaan työajan ja vuorotöiden avulla järkkäämään lasten hoitoajat mukaviksi. Hoitopäivät on yleensä 5-6h, joskus harvoin sen 8h. Arkivapaita osuu 1-3 viikolle, riippuen noista työvuoroista. Joskus tosissaan meillä menee miehen kanssa työt päällekäin niin ettei tarvittaisi päiväkotia kuin 1-3h ajaksi ja silloin mielellään otetaan joku hoitamaan lapsia kotiin siksi aikaa.



Jos pitäisi pitää lapsia hoidossa jotain 9h tai ylikin joka arkipäivä niin se ahdistaisi takuulla!

onneton tekosyy, miksi ei muka kerkeä leikkiä lapsen kanssa.. Pesukoneen täyttää ja pistää pyörimään alle 2 minuutin, ja ne pyykit voi ripustaa sitten, kun lapsi on jo nukkumassa tai yhdessä lapsen kanssa. Ruokaakin voi halutessaan tehdä illalla lapsen mentyä nukkumaan valmiiksi seuraavalle parille päivällä, ettei tarvitse kuin lämmittää vaan. Mitenkä myöhään te annatte taaperoidenne oikein valvoa?

Ikävää että teillä on!

Joskus sekin auttaa ettei olisi niin syyllistynyt elämisestä ja työssäkäymisestä että antaisi lapselle positiivisia päiviä ja antaisi tarhasta positiivisen kuvan, jos on ahdistunut niin lapsikin on sitä.

Minusta meinaan sinunkin ajatukset on jossain "häiriötilassa".

Jos et halua käydä töissä niin voisiko tehdä järjestelyjä että voisit olla kotona?

Meillä on aina aikaa sylitellä ja puuhata normaalisti ilman syyllisyyttä, olin sitten töissä tai kotona.

Ei auta ketään ei lasta ei äitiä että ikävä ja ahdistus pitkästä päivittäisestä erosta pyritään kieltämään ja näyttelemään lapselle että näitä tunteita ei ole eikä lapsellakaan tulisi niitä olla.Ei ne tunteet mihinkään häviä niiden kanssa näin ei vaan lasta auteta. Miten ihmeessä uskot että tästä syntyisi hyvää oloa lapsessa saatikka sitten itsessä. Kyllä se varsinainen ongelma on itselläsi eikä ap:llä.

olen itse ollut samassa tilanteessa. Tuntui tosiaan, että iltaisin ei jäänyt aikaa mihinkään, kun lapsi kävi jo 20.00 nukkumaan. Meillä kävi "onneksi" niin, että jäin työttömäksi ja sitä kautta takaisin kotiin lapsen kanssa. Kyllä muuten osasi taas arvostaa kotiäitiyttä!! Sen jälkeen en ole töihin mennyt ja nyt meillä on toinenkin lapsi ja vanhempi on jo koulussa.

juuri tuon asian vuoksi. Välillä olin pe ja välillä ma pois töistä, viikonloppu oli siis aina 3 päivää. Ja eron huomasi, 3 päivää lapsille on jo ihan toinen kuin 2 päivää. Kysele mahdollisuutta osittaiseen hoitovapaaseen.



Toinen juttu: opettele sietämään hiukan epäjärjestystä ja opettele ottamaan lapsi mukaan arkitouhuihih.



Rupea myös tekemään aina ruokaa iso satsi kahdeksi päiväksi kerralla: joko syötte samaa ruokaa kaksi päivää peräkkäin tai pakastat aina toisen annoksen. Voit siis lähes joka toinen päivä kuitenkin vain lämmittää ruokaa, huomattavasti valmistamista nopeampaa.

Yksi lapsi 2,5 v. niin ainakin tässä vaiheessa vielä onnistuu.



Teen ruuan edellisenä iltana lapsen mentyä nukkumaan tai sillä aikaa kun mies nukuttaa lasta. Teen helppoja, usein uunissa haudutettavia ruokia, joten en koe sen olevan myöskään omasta ajasta pois. Astianpesukoneen tyhjennän myös tässä vaiheessa, olen laittanut sen pyörimään ruuan jälkeen, mihin ei mene montaa minuuttia. Pyykkikoneen laitan yleensä joka toinen ilta pyörimään, nostelen kuivumaan kun lapsi nukkuu, ja sitten joka toinen ilta viikkaan pyykit samalla kun katson telkkaria. Silitän vain pakollisimmat.



Miehellä on viikossa yksi harrastus, minulla yksi. Lapsella ei ole mitään harrastuksia. Työmatkat pyritään pitämään minimissä. Arki-illat tosiaan rauhoitetaan ihan sille yhdessäololle. Harvoin käydään edes ulkona näin syksyisin, kesällä toki ulkoiltiin enemmän. Nyt ollaan vaan rauhassa kotona ja viikonloppuisin sitten ulkoillaan. Myös viikonloppuisin pyritään olemaan usein kotona, toki välillä kyläillään mummolassa yms.



Lisäksi menen välillä töihin jo ennen klo 7, että pääsisin hakemaan lapsen ajoissa pois.

mä teen 4-5 tuntista työpäivää.