Muita jotka ei halua prinsessahäitä?

Paikalla oli meidän lisäksi kaksi todistajaa (ystäväni ja tämän puoliso), valokuvaaja ja notaari. Aivan loistavat häät ja juhlia jatkettiin hotellissa.



Nykyään notaari ja pappi tulee ihan mihin vaan vihkimään.

Siis tyyliin sakastissa vihkaisu ja sitten raflaan syömään.

Paikalla olisi ehkä n. 10 henkeä.

No saahan sitä haaveilla. Not gonna happen...

Paikalla oli meidän lisäksi pappi, urkuri, kuvaaja ja meidän muksu. Vihkimisen jälkeen tultiin kotiin, keitettiin iltakahvit ja mentiin nukkumaan. Hyvä mieli jäi "häistä" :)

Meillä oli



-mulla simppeli valkoinen hääpuku

-miehellä vaalea puku

-naimisiin maistraatissa, läsnä vanhemmat ja sisarukset

-syömään kartanoravintolaan perheidemme kanssa

-hääyö kartanon hotellissa.

Vieraita oli noin 40 (joista kuitenkin likimain 20 oli lapsia). Olimme vuokranneet erään mökin korvessa, jossa sitten syötiin, juotiin jutusteltiin ja jos halusi, sai tanssiakin (ei ollut mitään livemusaa vaan olimme koonneet itse musiikin).

Miehelle vuokrattiin smokki ja minä ostin mustan ns. iltapuvun eli sitä kautta tuli ainakin sitä juhlallisuutta.



Eli hyvin yksinkertaiset häät, mistä kuulimme mm. siskoltani valituksia. Oli kuulemma ollut tylsää kun ei ollut leikkejä tms. Noh, meidän mielestämme leikit häissä ovat perhanan typeriä, joten miksi olisimme moisia sinne ottaneet.

Siinä se, oli just sellaset kun haluttiin. Suvulle kerrottiin sitten jälkeenpäin.

Haaveeni olisi että minä ja mies vihittäisiin kahdestaan, vain pari ystävää todistajina ja notaari vihkimässä. Ei vanhempia eikä sisaruksia. Minulla tyylikäs mekko ja miehellä siihen sopiva puku. Häämatka Pariisiin.

minkä jälkeen me nuoret(siitä on jo 14 vuotta!) jatkoimme yökerhoon jossa oli kavereille piikki auki koko yön.

Ajatuksena oli maistraattivihkiminen ja sen jälkeen joko pienet kakkukahvit tai coctail-henkinen tilaisuus perheen ja lähimpien ystävien kesken.



No, tämä ei sopinut anopille tai miehen siskolle. Olisi pitänyt olla hieno paikka ja suuret juhlat. Kerroimme, että meillä ei juuri nyt ole edes varaa isoihin juhliin, mutta ennen kaikkea emme halua sellaisia.



Miehen perhe nosti ison haloon ja melkein riidan siitä, että emme ole järjestämässä "oikeita häitä". Lopulta homma meni niin naurettavaksi, että jopa purskahdin itkuun, kun anoppi ja miehen sisko taas "suunnittelivat häitämme" meillä kyläillessään. Appi lupasi jopa rahoittaa juhlat, jos he saavat ne järjestää.



Emme suostuneet. Väsyimme koko touhuun niin, että päätimme, että emme sitten järjestä mitään juhlia, kun kerran emme osaisi järjestää tarpeeksi hyviä juhlia.



Lopulta meidät siis vihittiin maistraatissa. Olimme ilmoittaneet perheillemme, että jos he haluavat, voimme mennä tilaisuuden jälkeen vaikka ravintolaan syömään - omakustanteisesti tosin. Myöhemmin oli kotonamme tarjolla kakku, kahvia ja kuohuvaa perheelle sekä ystäville.



Perheemme halusivat käydä syömässä....mutta käytös olikin sitten toista. Anoppi ja miehen sisko tilasivat yhden annoksen ranskalaisia ja ketsuppia, jonka jakoivat keskenään...ja naureskelivat, että miten surkeat "juhlat". Miehen perhe ei muistanut meitä mitenkään hääpäivänä, ei siis edes kortilla. Onnea taisivat sentään sanoa? Ja kaikki tämä vain sen tähden, että emme halunneet järjestää "oikeita juhlia".



Kyllä itketti jälkeenpäin. Ja edelleenkin, lähes kahden vuoden jälkeen, tulee tosi paha mieli, kun muistelen hääpäiväämme.



Toivon, että olisimme vaan tajunneet karata naimisiin.

Todistajat olivat seurakunnan työntekijöitä.

Sen jälkeen kävimme syömässä hyvin.

Seuraavana päivänä häämatkalle.



En ole koskaan haaveillutkaan prinsessahäistä, tämä sopi meille molemmille.

Menivät naimisiin pienesti perhepiirissä, mutta varsinainen hääjuhla kavereille oli erikseen. Ohjelmaan kuului livemusiikkia ja hääpari maksoi myös juomat (tilaisuus oli ravintolassa, joka terasseineen oli vuokrattu hääporukan käyttöön). Parhaat bileet ikinä!



Niinjoo, bileet olivat luonnollisesti lapsettomat.

Olen tosi pahoillani sinun ja miehesi puolesta.

oli vastaajalle 17

oli goottihäät.



Just sellaset ku me haluttiin.

tulossa 50 hengen häät. Vain perheet ja läheisimmät ihmiset. Kirkossa vihkiminen ja sitten ravintolaan syömään koko porukka. Ravintolan kellari on varattu meille. Maksamme ruoat ja juomat. Mahdollisuus myös tanssia.

Käytiin vain maistraatissa :)

Miehelle ja mulle oli myös kunnia-asia maksaa itse häämme ja se oli yksi syy, miksi juhlista haluttiin pienehköt. Vieraita oli kolmisenkymmentä, vain parhaat ystävät ja ne sukulaiset, joiden kanssa muutenkin tulee oltua enempi tekemisissä. Hääpukuna minulla oli kaksiosainen iltapuku, jolle on löytynyt käyttöä häiden jälkeenkin. Vihkiminen suoritettiin kirkossa ja juhlia varten oli varattu pienehkö ravintola kirkon läheltä vain meidän käyttöömme illaksi. Se oli oikein sopiva tila tarkoitukseen. Sen ihmeempää ohjelmaa meillä ei ollut, mitä nyt muutama vieras halusi pitää puheen. Melkein kaikki vieraat olivat muutenkin tuttuja keskenään, joten ilta meni seurustellessa ja hyvästä ruoasta nauttiessa.

pienet ja intiimit häät. Vihkiminen kappelissa, vieraita 35hlöä (vanhemmat, sisarukset ja VAIN parhaat ystävät). Hääillallinen Helsingin kattojen yllä privaattikabinetissa. Minulla oli yksinkertainen tyylikäs ja kapealinjainen valkoinen hääpuku, miehellä saketti. Häiden jälkeen kahden viikon häämatkalle Kaakkois-Aasiaan ihan pienen pieni vauvan alku massussa. Ihanaa oli ja ikimuistoista! Oli meidännäköinen juhla.

Ei kerta kaikkiaan mitään häitä, prinsessahäistä nyt puhumattakaan. En ymmärrä miksi pitäisi mennä valtavirran mukana vain siksi että niin tekevät muutkin. Itse on päätettävä mitä haluaa. Joku haluaa prinsessahäät ja se hänelle suotakoon, joku haluaa vain virallistaa suhteen ja kolmas ei mennä naimisiin lainkaan. Kunhan päätös tulee itsestä ja on kumppanin kanssa yhteinen, on päätös oikein teille.

mutta ei haluttu isoja sukujuhlia. Meillä on isot suvut ja paljon kavereita, joten sito häät olisi ollut helposti sellaiset 200 hengen häät ja se ei vaan tuntunut meidän jutulta. Itse en ole koskaan haaveillut isoista häistä, vaan enemmänkin pienistä ja romanttisista häistä.



Kutsuimme juhliin vain vanhemmat ja sisarukset ja pari tosi läheistä, esim. mun kummin. Meidät vihittiin kirkossa (maistraattia ei edes harkittu) ja sen jälkeen mentiin illalliselle ravintolaan. Mulla oli juhlapuku, siis iltapuku tyylinen, ei valkoinen ja miehellä tumma puku. Meille jäi hyvät muistot päivästä ja olimme tyytyväisiä.