MIten sovitte puolison kanssa toisen taloudellisesti suurista hankinnoista?
Olemme kohtuullisen hyvin toimeentuleva pariskunta. Meilla on yksi pieni lapsi, rivitaloasunto, josta lainasta 60% maksettu, sijoitus asunto, josta ei kovin paljoa lainaa jaljella (maksaa itse itseaan vuokratuloilla). Meillä lisäksi yksi auto, joka 5-vuotta sitten ostettiin uutena kateisellä. Luottokortti tai muita ylimääräisiä lainoja ei ole. Suunnitteilla on keväälle kallis keittiö ja kylppäri remontti joihin meillä on 30000e säästössä.
Ongelma on, että minusta meidän taloudellinen tilanne on kolmekymppisiksi hyvä ja haluaisin harrastustani varten ostaa 2000e välineen. Se ei tule taloudellisesti millään tavalla tuottamaan, mutta kovasti silti haluaisin sen.
Miehen mielestä se on aivan liian kallis ja koska ei ole välttämätön niin meillä ei ole siihen varaan. Hänen mielestään rahat pitäisi laittaa ylimääräisiin lainan lyhennyksiin, sijoutusasunnon remonttiin tai eläkesäästämiseen (siis johonkin järkevään). Hänen mielestään tarvitsemme parin vuoden sisällä myös toisen auton. Minä haluaisin pärjätä yhdellä.
Mikä on av-laisten mielipide. Onko minun kohtuutonta ostaa hyvin kallis harrastusväline, koska ilmankin pärjäisi vai pitäisikö mieheni suostua keskutelemaan säästösuunnitelmasta ja aikataulusta kyseisen välineen hankkimiseen.
Olemme pitkään molemmat saaneet yhtä hyvää palkkaa jos sillä on merkitystä.
Kommentit (13)
oikeastaan miten haluaa, noin pienestä miehes niuhottaa? heh.
Meillä on yhteiset rahat ja mies ei yleensä kuluta ollenkaan itseensä. Yritin ehdottaa, että hän ostaisi myös kalliin harrastusvälineen itselleen, mutta kuulemma ei ole varaa kun pitää siihen eläkkeeseen säästää. Minusta se tuntuu niin toivottomalta, koska aina voi säästää niin en koskaan saa tätä tavaraa.
Muuten mies on mukava, käytän hyvin vapaasti rahaa itseeni, lapseemme ja mieheeni, mutta yksittäinen iso ostos tuntuu hönestä pahemmalta kuin muutama pienempi.
Kun ostin sijoitusasunnon (joka muuten ei maksa itse itseään vaikka miten yrittäisin nostaa vuokraa), ei miehellä ollut siihen mitään sanomista.
sen välineen ostoa siiheksi kun remontti on valmis koska niissä voi joskus käydä niin että tulee yllättäviä lisäkuluja ja se kaksi tonnia voi tulla tarpeeseen
omat osuutensa lainoista, laskuista, ruoista jne.. Se mitä tilille jää kukin tuhlatkoon ihan mihin lystää.
Kun ostin sijoitusasunnon (joka muuten ei maksa itse itseään vaikka miten yrittäisin nostaa vuokraa), ei miehellä ollut siihen mitään sanomista.
Meillä se maksaa itse itseään koska lainaa ei ole paljoa jäljellä.
Kiva että mies haluaa olla taloudellisesti vastuullinen, mutta kun mielestäni tilanteemme on hyvä joten voisi tehda jonkun itsekkään hankinnankin.
op
ollaan sovittu, että kaikista yli 50 e hintaisista omista hankinnoista keskustellaan ja sovitaan etukäteen.
Kun oli asuntolainaa, maksoimme sen mahdollisimman nopeasti pois. Mihinkään muuhun kuin asuntoon en velkaa ota. Uuden autonkin hinta säästetään ensin. Tonnien harrastusväline on kallis - jonkinlainen kompromissi pitäisi löytyä.
sen välineen ostoa siiheksi kun remontti on valmis koska niissä voi joskus käydä niin että tulee yllättäviä lisäkuluja ja se kaksi tonnia voi tulla tarpeeseen
Olen täysin samaa mieltä, kysessä oleva väline ei edes ole vielä kaupan joten keskustelemme ostoksesta jonka tekisin vuoden kuluttua. Minulla olisi siis mahdollista tehda enemmän töitäkin tarvittaessa. Mies ei halua minun hankkivan ylimääräistä rahaa enemmän töitä tekemällä, koska se vaikuttaa meidän perheen vapaa-aikaan.
-op
Kun ostin sijoitusasunnon (joka muuten ei maksa itse itseään vaikka miten yrittäisin nostaa vuokraa), ei miehellä ollut siihen mitään sanomista.
Meillä se maksaa itse itseään koska lainaa ei ole paljoa jäljellä. Kiva että mies haluaa olla taloudellisesti vastuullinen, mutta kun mielestäni tilanteemme on hyvä joten voisi tehda jonkun itsekkään hankinnankin. op
Kuukaudessa maksan lyhennystä + korkoja 575 e, vastike on 75 e ja vuokraa perin 650 e. Näin laskettuna asunto maksaa itse itseään. Vuokratulosta saa vähentää vain koron ja vastikkeen, joten maksan pääomaveroa noin 500 eurosta. Siksi osan maksan minä ihan itse.
menen ja ostan se jonkun jutun harrastukseeni.
Elää pitää; ei vaan maksaa lainoja.
Terkuin suurperheellinen joka maksaa opintolainaa (toisen opinnot maksettiin nyt jouluksi pois), talo- autolainaa sekä luottokortteja ollaan joskus höylätty ja niitä kuoletettu viimeaikuina ahkerasti! :)
Jos sinä haluat jotain ja ansaitsette rahaa, tulette toimeen niin minusta voi kyllä ottaa rennostikin ja nauttia, hommata se mitä haluaa!
Jos sitä ei nyt hanki niin ei sitten myöhemminkään?
Tai jos jättää hankkimatta nyt niin onko parin vuoden kuluttua jokin niin äärimmäisen oleellisesti muuttunut että sen huomaa eron vai voisiko tulla olo että parin tonnin satsaaminen muuhun sitten joskus olisikin voinut olla OK sijotus nyt? Siis tarkoitan että huomaako sen parin tonnin satsaamisen jossain niin ehdottomasti?
Toi toisen auton ostamisen kiista on minusta oleellisempi riita.
Mihin se tarttee? Miten ette ole yhtämieltä asiasta?
Minä olen nyt kotona ja auton hankinta on oleellista 2 vuoden kuluttua. Jännä miten jollain parilla on noin eri mieli tarvitaanko 2 autoa.
ollaan sovittu, että kaikista yli 50 e hintaisista omista hankinnoista keskustellaan ja sovitaan etukäteen.
Minun mielestäni on i0han älytöntä pyytää lupa toiselta omien rahojen käyttöön. Meillä talouden yhteiset menot hoidetaan 50/50 mutta muuten molemmilla on omat rahat eikä niiden käyttöoikeutta tarvitse toiselta anella. Jos minulla on tilillä rahaa, voi ostaa ihan mitä mieleeni pälähtää.
Harrastusvälineitä pitää voida hankkia, vaikka ne eivät niin tuiki tarpeellisia olisikaan. Ne tuovat mielihyvää ja henkistä hyvinvointia, on varmaankin motivoivampaa harrastaa omilla välineillä. Sitä paitsi et voi tietää pysytkö edes hengissä eläkeikään asti. Pistäkää raha kiertämään eikä sukanvarteen ;-)
Tehdään siis, mitä halutaan. Teidän tapauksessanne ehdottaisin, että laitatte molemmat sen 2000€ mihin haluatte, niin on reilua :)