Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ympärilleni onnellisia ihmisiä
14.11.2010 |
Olenko kamalan itsekäs? Tuntuu, että kaikilla ystävilläni on joko joku iso kriisi, sairautta, tai ovat vain muuten vaan aina stressaantuneita ja kireitä milloin mistäkin.
Minulla on kaikki tärkeät asiat hyvin. Olen pääosin oikein onnellinen ja tyytyväinen. Kuuntelen toki mielelläni ystävien murheita ja itsekin kertoilen, jos jotain on, mutta ei jaksaisi aina olla synkkä. Kaipaan keveyttä ja huolettomuutta ystävyyssuhteisiin.
Onko onnellisia ihmisiä vielä olemassa? Mistä niitä löytää?
Kommentit (8)
me voidaan tietää mistä sellaisia löydät, ehkä jostain lobotomiahoitolasta. Mutta muista että kelpaat heillekin vain niin kauan kun sinulla on kaikki hyvin, mikä voi muuttua sekunnissa.
Siis vain lobotomia tekee onnelliseksi :O
Ystävät kelpaavat tietysti minulle iloineen ja suruineen. Niitä ilojakin vain olisi kiva kuulla eikä vain suruja. Onko ihmiset tosiaan nykyään pääosin synkkiä, masentuneita ja stressaantuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta välillä on tosi rasittavaa kun joutuu jopa vähän esittämään synkkämielistä, kun ei kehtaa näyttää sitä onnea ja iloa mitä itse tuntee, kun ystävät ovat järjestään niin masentuneita - kuka enemmän kuka vähemmän syystä. Tuntuisi kuin vääntäisin veistä haavassa, joten usein huomaan että joudun muuttamaan käytöstäni tahtomattani etten loukkaisi ongelmissa tarpovia. Joskus on ihanaa saada olla pinnallisen kupliva ja ILOINEN!!!
minä itse taas olen masennukseen taipuvainen (en kylläkään pura murheita kavereihin erityisemmin, olen vaan apaattinen) ja kaikki minun tuntemani ihmiset taas ovat onnellisia ja tasapainoisia. Meidän pitäisi vaihtaa ystäväpiirejä ilmeisesti.
minä itse taas olen masennukseen taipuvainen (en kylläkään pura murheita kavereihin erityisemmin, olen vaan apaattinen) ja kaikki minun tuntemani ihmiset taas ovat onnellisia ja tasapainoisia. Meidän pitäisi vaihtaa ystäväpiirejä ilmeisesti.
kun itse olet apaattinen? ap
kun itse olet apaattinen? ap
ei se minua häiritse, kunhan nyt ei sanota että no piristy nyt, tai jotain, jos olen hyvinkin masentunut niin olen ihan omasta halusta omissa oloissani, enkä mitään terapeuttia hae kavereista. Lähinnä olen haikea kun toiset tuntuu olevan niin onnellisia. Mutta sitten taas minulla on yksi kaveri, joka on hieman masentunut, ja yleensä hiljainen, enkä itsekään oikein jaksa sellaista seuraa, joten pyrin tsemppaamaan toisten läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minustakin tuntuu että suurin osa ystävistäni soittaa silloin minulle kun he tarvitsevat kuuntelijaa.
Itsellä normaali arki; neljä lasta, työ ja omat lasten ja miehen harrastukset. Elämme tasapainoista elämää, rahat riittä kun niitä ei tuhlaile ym.
Monet ystävistäni tuntuu valittavan ihan turhasta ja aina on jotain ongelmia. Kyllä niitä meilläkin on mutta ne kuuluu elämään ja sit kun ongelmat ratkaistu niin mennään eteenpäin. Eikä jäädä niitä jauhamaan eikä ketään syyttelemään.
Joten olen ap samoilla linjoilla kanssasi, haluan enemmän iloisempia ystäviä
(tämä on nyt sitä itsekkyyttä) menen liikaa mukaan ystävien huoliin ja murehdin ja yritän auttaa ja sitten itse väsyn ja kyllästyn. En osaa olla ulkopuolinen kuuntelija.
Taitaa ongelma olla kuitenkin enemmän minun päässäni kuin kavereiden ;)
me voidaan tietää mistä sellaisia löydät, ehkä jostain lobotomiahoitolasta. Mutta muista että kelpaat heillekin vain niin kauan kun sinulla on kaikki hyvin, mikä voi muuttua sekunnissa.