Lue keskustelun säännöt.
Olen uskovainen, ja näin yritän elää elämääni
13.11.2010 |
Jumalan tahdon mukaan.
tähän saakka olen ymmärtänyt, tai uskon ymmärtäneeni, että tarkoitukseni juuri tällä hetkellä on mm. pitää hyvää huolta lapsistani ja miehestäni ja muistakin läheisistäni, lähtien vanhemmistani naapureihin ja sukulaisiin.
Toteutan tätä pyrkimällä olemaan ystävällinen, kunnioittamaan lähimmäisiäni, auttamaan heitä jos tarvitsevat apua. Ajattelemaan enemmän muita ja vähemmän itseäni, tämä ei toki tarkoita itseni laiminlyömistä, huom.
Pyrin lukemaan Raamattua päivittäin, usein se onnistuu, joskus ei. Huomaan kyllä, jos on ollut useamman päivän tauko, silloin tunnen olevani suorastaan hukassa ja alttiina kiusauksille (tällä hetkellä niitä ovat olleet hermoileminen, hermostuminen, itsekkyys, äkäily)
Raamatun lukeminen ja säännöllinen yhteys Isään eli rukoileminen pitää minut ns. aisoissa ja oloni seesteisempänä ja tyytyväisempänä, jaksan myös paremmin kaikkea.
Rukoilen myös muiden ihmisten puolesta.
Usko on tuonut minulle elämäniloa, tarkoitusta ja merkitystä, turvaa, hyvää oloa ja iloa. Sitä etsin monesta paikkaa, löytämättä, kunnes sain tulla uskoon. Olen siitä ikuisesti Jumalalle kiitollinen kuten kaikesta muustakin, mitä Hän minulle on suonut.
Niin ja ei tällä avauksella nyt ollut sen kummempaa tarkoitusta, jos joku sitä ihmettelee.
Tuli vaan mieleen.
Kommentit (5)
itse toki pyrin täydellisyyteen, mutta koska tiedän ettei kukaan ihminen voi olla täydellinen, ei siitä tule liikaa paineita. Ja kun tietää, että Jumala on armollinen ja rakastava Isä :)
Ehkä voisi sanoa, että täydellisyyden sijaan pyrin parhaaseeni, ja onhan minulla apuvoimia Jumalasta, Hänen avullaan pystyy paljoon, enempään kuin omin voimin!
Minäkin käyn kyllä melko huonosti seurakunnan kokouksissa. Ev.lut. olen ja totta on, että kirkonmenot ovat toisaalta melko jäykkiä ja kaavamaisia, mutta toisaalta sielläkin voi yhtälailla kohdata Jumalan.
Omaa paikkaa minäkin vähän etsiskelen. Koen kuitenkin että se oma suhde Jumalaan on tärkeämpää kuin se, mihin seurakuntaan sitten päätyykään..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hyvä lähimmäisilleni sotkematta mitään henkiolentoja asiaan.
ja miksi sitä Raamattua joka päivä pitää lukea. Ettekö jo muista, mitä siinä sanotaan?
Jonain päivänä joku kohta menee ohi, jonain toisena huomaan saavani siitä samasta kohdasta jotain, jota juuri silloin tarvitsen. Ihmeellinen kirja! :)
ap
ja hyvä lähimmäisilleni sotkematta mitään henkiolentoja asiaan.
ja miksi sitä Raamattua joka päivä pitää lukea. Ettekö jo muista, mitä siinä sanotaan?
itsesuggestio on ihmeellinen asia.
Hihhuli huu vaan teille!
uskovaisenkaan tarvitse pyrkiä täydellisyyteen? Eikö siitä tule liikaa paineita, koska kukaan ei siihen kuitenkaan pysty?
Varmasti totta että Raamattua olisi hyvä lukea päivittän. Ja mielestäni seurakuntayhteys olisi myös todella tärkeää.
Mä olen tuikitavallinen srk-kerhoissa lapsen kanssa käyvä äiti, mutta välillä toivon että uskonelämäni olisi rikkampaa. On vain liian suuri kynnys mennä jumalanpalveluksiin, eikä ne tunnu olevan oikein minua varten. Luterilainen kirkko on niin jäykkä ja vapaat suunnat taas tuntuu liian lakihenkisiltä...pitäisi vain alkaa etsiä omaa paikkaansa...