Parasta ikinä: iltatähti, suosittelen!
Ehkäpä parasta mitä minule on ikinä tapahtunut on ollut meidän perheen iltatähden syntymä.
Vaikka se tuolla pinnasängyssään nyt kiukutteleekin, vaikka juuri joulun alla itki korvatulehdustaan, vaikka se pari päivää sitten rikkoikin iso-isoäidin perintökahvikupin jne. On se vaan niin ihana!
Kyllä nuo isommatkin tietysti yhtä rakkaita ovat, mutta on tämä äitiyden onnea isolla Ä:llä ja O:lla. Nyt on aikaa ja älyä pysähtyä ja vaan olla onnellinen! Ja on ihanaa juoda vieressä kuppi kahvia rauhassa ja samalla katsella, kun isommat leikittää siskoaan.
Kyllä ihan ehdottomasti tämä iltatähti on minulle äitinä antanut vielä enemmän kuin isommat sisaruksensa. Millään sitä ei meinannut uskaltaa hankkia, kun on nuo urat, lainat ja kaikki muu sellainen. Vielä positiivinen raskaustesti kädessä tuli mietittyä, että olenko mennyt tekemään elämäni suurimman virheen. Meneekö nyt koko pakka sekaisin, eikä mikään enää toimi, kun kaiken alusta joutuu aloittamaan.
Mutta vuoden kokemuksella uskallan sanoa: jos mieltäsi joskus kaivertaa epäilys siitä, onko lapsiluku sittenkään täynnä, odota rauhassa vielä muutama vuosi ja hanki yksi lisää. Suosittelen lämpimästi kaikille äideille ja isille sekä myös isommille sisaruksille!
Kommentit (64)
Katsotaan sitten, mitkä mietteet...
että ei ole ihan reilua murrosikään tulevia isompia sisaruksia kohtaan bykätä vielä yksi vauva oman kuolemattomuudentunteen takeeksi. Ne teinit tai teini-ikää lähestyvät tarvitsevat äitiänsä myös, ja sellaista äitiä, joka ei ole vauvanhoidosta väsynyt vaan jaksaa panostaa sekä rajojen asettamiseen että sen aistimiseen, milloin nuori on tavoitettavissa syvempään yhdessäoloon. Teinit ansaitsee myös läsnäolevat vanhemmat, jotka voivat tehdä asioita rauhassa heidän kanssaan ilman, että koko perhettä säätelee taaperon rytmit ja osallistumiskyky.
...jossa on murkkuikäisiä lapsia isän aikaisemmasta avioliitosta - äiti kuoli lasten ollessa pieni. Uusi rouva oli nelikymppinen ja hänellä oli kova halu saada lapsi, ja hoidoilla sellainen saatiinkin aikaiseksi. Isä on jo yli 50 v ja kun perheen arkea on seurannut niin äiti on täysin onnessaan, isä toki onnellinen mutta välillä hieman huolissaan laskeskellessaan, että kuopuksen tullessa täysikäiseksi hän on itse melkein 70 vee, ja perheen isommat lapset ovat lähinnä komenneltavia.
ja vanhempani kuolivat ennen kuin täytin 25.
Samoin mieheni sattui olemaan iltatähti.
Molempien vanhemmat kuolleet, lapsilla ei ole isovanhempia :( ja aika orpo olo itselläkin
eli jos tosta 10 vuoden kuluttua alle kolmevitosena haluisin iltatähden niin senkö osa olis hoitaa vanhoja vanhempiaan:DD
eli jos tosta 10 vuoden kuluttua alle kolmevitosena haluisin iltatähden niin senkö osa olis hoitaa vanhoja vanhempiaan:DD
Minä esim. olen 48v ja hoidan vanhaa äitiäni, koska olen nuorin ja isommat sisarukset ovat jo itsekin niin vanhoja, etteivät jaksaisi.
Eli jos haluatte itselle vanhuudenpäiviksi hoitajan niin hommatkaa iltatähti. Itse en aina jaksaisi, mutta jotenkin se on jäänyt minulle kun olen nuorin ja hyväkuntoisin. Omat lapset ovat murkkuiässä, itselläni vaihdevuodet ja äiti hoidettavana. Aika raskasta on.
Olisi ihan kiva jos olisi toinenkin sisarus tehty tähän "nuorempaan sarjaan"
vanhemmat sisarukset vetoavat vaivoihinsa, nuorin juoksee hoitamassa vanhempiaan
Iltatähden osaksi jää vanhojen vanhempien hoito en jaksaisi, lapsetkin pieniä
Mutta ei enää. Ja sitä paitsi, jos iltatähden saa 40v, niin sitten on 80v, kun se iltatähti on 40v.
vanhemmat sisarukset vetoavat vaivoihinsa, nuorin juoksee hoitamassa vanhempiaan
Sitten ne "vanhemmat" lapset juoksisivat hoitamassa vaivojensa kanssa. Olisko se jotenkin parempi?
Iltatähden osaksi jää vanhojen vanhempien hoito en jaksaisi, lapsetkin pieniä
Mutta ei enää. Ja sitä paitsi, jos iltatähden saa 40v, niin sitten on 80v, kun se iltatähti on 40v.
ja alle 80-vuotiaatkin tarvii apua...
36- ja 38-vuotiaana, niin minkä ikäisenä se iltatähti sitten tehdään ;)
Vaan se miten tilanteen hoitaa, tuli sitten äidiksi missä iässä tahansa. Oma äitini sai lapset isolla ikähaitarilla, v. -67 ja -84 välillä. No, nuorimmainen ei selvinnyt valitettavasti. Itse olen v. -75 syntynyt, ja koen että äitini on jaksanut kaikkiin lapsiinsa paneutua vaikka tietty sitä joka perheessä kasvattaa esikoistaan eritavalla kuin kuopusta (meillä -81 kuopus tuli hieman hemmotelluksi). Ainoa mikä harmittaa on se että isäni oli jo minutkin saadessaan aika vanha, jaksoi kyllä minun kanssa leikkiä muttei enää pikkuveljeni. Ja hän kuoli kolmisen vuotta sitten kun lapseni oli vielä pieniä. Eli sen puolen olen iloinen kun itse sain lapseni nuorena (21-veenä ja 26-veenä), he saivat tuntea mofansa ja toivon mukaan itse olen pirteä mummo aikanaan.
Mutta kas kummaa, meille syntyi "iltatähti" ollessani 35-vee, ainoastaan tuplayllätyksenä! Sain siis kaksoset viime vuonna. Näinkin voi käydä, meidän tapauksessa iloinen yllätys ja ollaan vielä aika nuoria, mutta opettaa ettei elämästä koskaan tiedä :)
Esikoiseni on nyt 14-vee ja keskimmäinen 9-vee. Olen tarkka siitä etten pyydä esikoistytärtä liiaksi auttamaan ja että hän saa viettää omaa murrosikäänsä. Isoveli taas on todella ylpeä pienokaisista ja leikkii heidän kanssaan. Olen todella onnellinen että hänkin sai kokea isoveljenä olemisen ja että kaksosilla on nuorimmaisina seuraa toisistaan. Mitä omaan aikaan tulee, koen myös että nyt kotona pystyn antamaan enemmän aikaa myös isommille lapsille, riittävästi valvontaa, apua läksyissä, jne. Aika harva koululainen/murrosikäinen saa nauttia siitä että äiti on kotona vastassa koulun jälkeen. Oli ihan erilaista vielä viime vuonna kun olin kiireinen töissä ja arki painoi päälle. Kaikella on puolensa!
Kun on tehny lapset 36- ja 38-vuotiaana, niin minkä ikäisenä se iltatähti sitten tehdään ;)
Iltatähden osaksi jää vanhojen vanhempien hoito en jaksaisi, lapsetkin pieniä
Mutta ei enää. Ja sitä paitsi, jos iltatähden saa 40v, niin sitten on 80v, kun se iltatähti on 40v.
ja alle 80-vuotiaatkin tarvii apua...
Lastenlasten?
Ja ihan olen asunto,-auto ym lainoista huolimatta pysähtynyt 6v ajaksi 2 lastani kotona hoitamaan ja senkin jälkeen eletty/eletään hyvinkin pitkälti lasten ehdoilla.
Naapurini, 42v nainen, totesi tuossa yksi päivä että heillä on kyllä menty ihan äärirajoilla heidän kolmannen lapsensa kanssa ja pienellä on ikää 1½ v.
Että ei kiitos, ei nappaa, ei iske, ei huvita, ei jaksa eikä halua-kumpikaan meistä, näin on juuri hyvä sekä henkisen että taloudellisen kantin kannalta.
N35
Onko teidän elämänne iltatähtinä ollut niin kauheaa, että olisitte ehkä mieluummin halunneet jäädä syntymättä? Lapsi syntyy silloin kuin sen on määrä syntyä tai sitten ei synny ollenkaan.
ja heidän vetreät lapsensa eli lastenlapset hoitavat isomummut, kun iltatähdet itse viettää sitä kiireistä lapsiperhe-elämää. Iltatähtien lapsetkin hoituu sukulaisteinityttöjen voimin pientä korvausta vastaan :)
Itsekin muuten sain iltatähden 34-vuotiaana. Ikäeroa edelliseen 10v ja voi miten olen nauttinut. Ainoa harmi nyt iltatähden ollessa 3v on ollut tajuta, etten pääsekään nauttimaan isojen lasten kanssa "isojen huveista". Olisi niin paljon kivoja reissuja tai mukavia elokuvailtoja, jotka iltatähtemme aina estää toiselta vanhemmalta (aina ei voi tai jaksa hommata lastenhoitajaa). Mutta kukaan perheessä ei iltatähteämme pois vaihtaisi, paljon on ollut lapsesta iloa. Erityisesti allekirjoitan ap:n kommentit että nyt osaa nauttia kunnolla.
19v ja 20 v kun synnyin. Eivätkä ole liioin kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsiaan vaan anoppi hoitaa kun on tarvis...
t: 41 v iltatähden äiti, nro 2 ?
hän meidän "iltatähti". Kaikkein parasta on se, että kun en jaksa tai haluan omaa aikaa niin voin palauttaa hänet vanhemmilleen.
40v, 2 lapsen mummo odottaa vauveliaan. Enkä ole varma onko tää ees viimeinen :) Kaikki yhtä rakkaita....omat ja lapsenlapset.
en jaksaisi, lapsetkin pieniä