1v8kk ikäinen lapsi viikon isällä,viikon äitillä, eri kaupungeissa,mahdotonta?
Miten vaikuttaa lapseen? välimatkaa on 300km ja toisella osapuolella ei ajokorttia ja elää kelan tuilla(minä äiti,kotona vielä lapsen kanssa). Jos säännöt ovat samat kummassakin päässä, joka asiassa,olisiko se lapselle stressaavaa? Isä rakastaa hyvin paljon lastaan ja heillä oli tosi hyvä ja kiinteä suhde ihan osastolta asti. Minusta jotenkin erityinen aina.heh. Itse kyllä pystyn kestämään eron lapsesta, jos se vaan on hyväksi lapselle,että näkee isäänsä. Eskari ikään meneessä muuttaa vakituiseen minun luokseni,koska siten kuviot on täällä,eskarit ja koulunaloitus ja sitten matkustainen bussilla onnistuu niin että isä on vastassa. kokemuksia?
Kommentit (33)
Onko isä töissä vai hoitaako isäkin lasta kotona sen viikon kun lapsi on isällään? Mieti ihan käytännön asoita ensin.
Mielestäni alle 5 vuotias lapsi on liian pieni viikko-viikko systeemiin.
Lisäksi lisään että lapsella pv hoito paikka vain isänsä luona 3v asti,en tosin edes tiedä saisinko tukia kotihoitoon yms kun olisi vuoroviikko. Mutta jotenkin tämä on niin uusi asia,seurauksia ei vielä todellakaan tiedetä...
Eikä tarvitse suostua alle kouluikäisen kanssa viikko-viikko systeemiin.
hoitopaikka on yksityinen ja lapsi alle 3-vuotias.
Kotihoidontuki loppuu heti kun lapsella on päivähoitopaikka.
Vuoroviikkosysteemi noin pienellä lapsella, varsinkin noin pitkällä välimatkalla, ei kuulosta hyvältä. Mitä jos ainakin aluksi hoitaisitte tapaamiset siten, että sinä menisit vkonlopuksi (tai pidemmäksikin aikaa, jos kerran olet hoitovapaalla) lapsen kanssa ex-miehen luo ja hän tulisi vastaavasti joskus vkonlopuksi teille. Näinä aikoina miehellä olisi päävastuu lapsen hoidosta. Jos teillä siis on kuitenkin suht ok välit.
jo välimatkan takia aivan järjetön ajatus. Lapsen kuskaaminen ees taas noin pitkää matkaa joka viikko on rankkaa kaikille osapuolille!
rankalle ja repivälle lapsen kannalta. :(
Vuoroviikkosysteemi sopii lähinnä kouluikäisille, jos heillekään.
Vaikutukset ovat ilman muuta negatiiviset ja pitkäaikaiset. Turvallisesta kiintymyssuhteesta ei todella voi puhuakaan enää, jos tuollaiseen järjestelyyn päädytte. Mikäli sinä olet ollut lapsesi ensisijainen hoitaja, niin et voi antaa lastasi pois luotasi edes kahdeksi yöksi vielä. Näin se vain on.
eli koettakaan nyt sieltä sossusta saada matkatukea.
ehkä n. 4-5 vuotiaana, sitä ennen vain viikonloppuja isän luona. Mutta lapsikohtaistahan se on, vaikea sanoa mikä on mihinkin paras ikä. Ymmärrän kyllä isän tarpeen pitää yhteyttä ja elää arkea lapsen kanssa, oma tytärpuoli on asunut meillä puolet ajasta 3 vuotiaasta lähtien, ja sitä ennenkin melkein puolet, mutta vain pari-kolme päivää kerrallaan. Ja asuimme samassa kaupungissa, lapsi pääsi samaan tarhaan joka päivä.
Joutuisiko lapsi menemään toiseen päiväkotiin toisessa kaupungissa? Se ei kuulosta hyvältä, siinä tapauksessa en suosittelisi vuoroviikkosysteemiä. Mutta jos lasta hoidetaan kotona, tai esim. isovanhemamt hoitaa, niin sittenhän vuoroviikkosysteemi boisi toimia, vaikka eri kaupungeissa asutte.
Noin pieni lapsi tarvitsee kiinnekohdakseen myös kodin, oman sängyn jne. Tietysti toimivat ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta ei sentään tuolla hinnalla.
Mieti, jos sun pitäisi itse asua vuoroviikoin eri paikoissa. Olisiko susta rankkaa?
Tuon ikäiselle vko on TOSI pitkä aika. Epäilen, että ei voi olla vaikuttamatta lapseen.
Kurja tilanne teillä!
Aika rasittavaa varmasti lapselle noin pitkät erot ja välimatkat. Viikko on tosi pitkä aika lapselle, joka ei vielä ymmärrä mitä tarkoittaa huomenna. Aika matkustamista myös. Joka vkl monta sataa kilsaa.
Eikö mitään muuta ratkaisua löydy, joka olisi lapselle edullisempi?
itselläni on samanikäinen lapsi.
Vaikka jättäisinkin omat tunteeni ja ikäväni pois (vastaavassa tilanteessa), olisi kyllä pakko silti sanoa, että varmasti ei sovi noin pienelle tuommoinen systeemi. Ihan varamasti kärsii epävarmasta tilanteesta. Kyllä se on joko-tai ja sitten pienempiä vierailuja toisen vanhemman luona. Tai sitten edes niin, että lapsi asuu koko ajan samassa kodissa ja vanhemmat ovat siellä viikko-viikko. Ei ainakaan paikka vaihdu jatkuvasti.
Ja en kyllä vielä eskarilaista uskaltaisi laittaa yksinään bussimatkalle... Oletko ihan varma tuosta?
puhumattakaan koko systeemistä lapsen kannalta
Lue tämä:
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
julkaistu 26.08.2010 klo 09:38, päivitetty 27.08.2010 klo 11:03
[näytä kuva: Avioerolasten muuttorumba (YLE) ]
Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.
Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.
Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.
Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.
- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.
Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.
- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.
Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle
Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.
- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.
Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.
- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.
Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.
Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.
Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla
Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.
- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.
Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.
- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.
Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.
YLE Uutiset
lapsesta. Onko kummankaan vanhemmista mahdollista muuttaa? Voi toimiakin, mutta lapseen täytyy kummankin vanhemmista pitää yhteyttä koko viikko, puhelin, skype. Ihan pienelle ei välttämättä viikko-viikko, vaan tilanteen mukaan, ei liian pitkiä eroja. Tuo 300 km haittaa, lyhyemmällä välillä olisi helpompi vuorotella.
Mutta lapselle läheiset välit kumpaakin vanhempaan tärkeät. Joka toinen viikonloppu ei riitä. Ei mikään ihanneratkaisu, mutta parempi kuin lapsen erottaminen toisesta vanhemmastaan. Tiedän pari tapausta joissa toimii ok, lapsi ei oireile.
tosiaan, tuossa systeemissä lapsen täytyisi kyllä olla toisessa paikassa kotihoidossa ja vain toisessa päiväkodissa, kaksi päiväkotia olisi liikaa.
Eli en ole suostumassa tuohon,halusin vain saada vastauksia joita voisin ehkä näyttää exällekkin. Lisäksi aijon ottaa neuvolaan yhteyden ja kysellä sieltäkin,v iakka päätöksessäni puhun. Muutimme kotipaikkakunnalleni,koska tukiverkkoni on täällä,koko sukuni joiden kanssa olemme lapsen kanssa paljon tekemisisä. Miehen suku on taas siellä mistä muutimme. Mitä tekisin kaupungissa jossa ei yhtään sukua eikä tukiverkkoa,olisin aivan yksin,ei sekään ole lapsen etu että äiti voi huonosti,kuten olisin voinut siinä tilanteessa. Isälle olen tarjonnut ihanteellisinta tapaa lapsen kannalta,että tulisi luoksemme tapaamaan,minä lähtisin muualle viikonlopuksi. Mutta ei käy hänelle.Välimme muuten ovat hyvät,tämä asia vain aiheuttaa riitoja,mikä on ymmärrettävää, joten voisi hyvin tulla luoksemme kylään.