Ei aina päde se, että akateemisesta perheestä lapset myös akateemiselle

ystävättäreni lapsista toinen on baarimikkona ja toisesta tuli joku hoitsu, itse olen duunariperheen lapsi, itse toimihlö ja 2 lapsista akateemisesti koulutettuja, yksi duunari.



Mutta ei ole pelkästään vanhempien asenteesta kiinni vaan myös lasten suuntautumisesta ja kiinnostuksesta, pakottaa ei voi ketään oli kuinka fiksu tahansa.

toimihenkilö mitä yleistys tarkoittaa?

uralle. Olen toimihenkilö, mies duunari ja esikoinen nyt yliopistossa. Olen aina painottanut koulun merkitystä ja kannustanut lukemaan eli paljon on kodin ilmapiiristä kiinni eli miten vanhemmat suhtautuvat opiskeluun.

Se, että joku asia on tavallisempaa kuin joku toinen asia, ei tarkoita sitä, että jotain tapahtuu aina. On toki yleisempää, että akateemisen perheen lapsi hakeutuu akateemisiin opintoihin kuin että hän hakeutuisi amikseen. Mutta se ei poissulje sitä, etteikö akateemisen perheen lapsesta voisi tulla vaikka kokkia.



Lisäksi en ymmärrä otsikkoasi. Jos te ette ole akateemisia, niin miksi laitat otsikkoon, että ei akateemisesta aina akateemiselle uralle. Huomaatko edes itse, mitä kirjoitit?

Minä tunnen akat. perheiden ei-akateemisia jälkeläisiä, joiden mielestä on kovinkin rohkea ratkaisu tehdä jotain muuta kuin mennä yliopistoon. Korpeaa kuunnella, miten joidenkin mielestä akateemisuus on vain vanhempien odotusten toteuttamista, kun itse on saanut tapella vanhempiensa kanssa päinvastaisesta syystä.

Sori jäi lause uupumaan tuosa alkuperäisestä viestistä eli sitten taas oletuksena on että duunariperheestä tulee duunareita. Ei siis aina näinkään.

Nykyään opiskelu ei ole kiinni kotitaustasta niin kuin joskus aikanaan

Sori jäi lause uupumaan tuosa alkuperäisestä viestistä eli sitten taas oletuksena on että duunariperheestä tulee duunareita. Ei siis aina näinkään.

Mutta kuten moni on jo aiemmin kirjoittanut, on yleistä, että lapset seuraavat tässä vanhempiensa esimerkkiä. Omista vanhemmistani toinen on akateeminen ja toinen ei. Kumpikin kannusti minua koulunkäyntiin. Samoin kuin isäpuoleni, joka oli jopa kansakoulun käynyt. Minulle oli aika selvää, että haluan yliopistoon opiskelemaan. Omien lapsieni oletan hakeutuvan yliopistoon, sillä ovat nyt alakouluvaiheessa ainakin hyviä koulussa. Mutta jos ovat itse eri mieltä, en käy painostamaan.

Sori jäi lause uupumaan tuosa alkuperäisestä viestistä eli sitten taas oletuksena on että duunariperheestä tulee duunareita. Ei siis aina näinkään.

Ja sitten myös jotkut voivat pitää akateemisuutta arvona sinällään ja sitten lapsi valmistuu tyhjäntoimittajaksi joltain alalta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia työllistyä. Tai jos on, niin pätkätöillä ja huonolla palkalla. Kyllä nykyään kannattaa miettiä tarkkaan, että haluaako akateemiseksi akateemisuuden vuoksi. En väitä, että sinä olisit niin tehnyt lasta kannustaessasi, mutta noin yleensä.

Lapsuudenystäväni istuu suljetulla pyöreessä huoneessa etsimäs nurkkii, narkannut aivot pihalle.

Ko.naisen isä nuorisopsykologi, äiti yliopistolla opettajana. Että silleesti. Omat vanhempani ovat lääkäreitä molemmat, mä olen merkonomi. Olihan se kova pala vanhemmilleni kun en edes lukiota käynyt.

lasten koulutukseen. Näin jossain tutkimuksessa todettiin.



Minä olen isän puolen suvun ensimmäinen ylioppilas ja akateeminen. Kouluttamattomat vanhempani painottivat koulutuksen tärkeyttä. Toisaalta koulun käynti oli minulle aina helppoa ja kivaa.



Suosittelen kyllä hyvän koulutuksen hankkimista! On kiva tehdä innostavaa työtä ja saada siitä hyvää palkkaa! Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen löytää juuri itselleen

sopivan ammatin.

No ei tietenkään mene niin! Esimerkiksi sisareni, jolla on lukihäiriö, ei mennyt yliopistoon. Voi helvetti näitä valopäitä.

t. Akateemisten vanhemipien akateeminen lapsi