av-mammojen runokokoelma
On aika jälleen sen,
nimittäin aihe vapaa kestien
tääl juttelemme ja hypetämme, muita muttei itseämme.
Mammoja ja mamuja, niistä koostuu keskusteluja,
Abortteja ja adoptioita, av mammat pelkää noita.
Av-hiljenee aamuyöstä, mut valvominen jo käykin työstä.
Siis täällä ollaan kaksneljäseittemän, vaikka palais käämi ja hermot kävis keittämähän.
keksi omasi :)!
Kommentit (7)
Av, olet antanut minulle niin paljon.
Viimeisillä voimillani pyydän sinulta apua.
Ojennat kätesi ja silität poskeani.
Olen kotona.
aa ja vee on kirjaimet sen, opinahjoni lämpöisen.
Sitten souteli aurinkoisella selällä,
kera lampaan, susi jonkun ruuhea,
vienossa tuulessa heilui sen turkki tuuhea.
Kohta oli nuotta täynnä pientä kalaa,
susi jo tyytväisenä hymyili salaa.
Tuossa olisi päivällistä ja myös iltapalaa.
nään aaveen kalpean valkoisen /
kuin haamun entisestään.
sen varjokin tumma ja surullinen /
vain heikkenee heikkenemistään.
kas aaveella ei ole elämää, ei yhtään ystävää /
ja muistonsa vaikka on onnellinen /
vain muistoksi se jää.
Ei ole äitiä, jok' ei voittais meitsiä, ei ole merkkiä jok' ei voittais reimatekkiä. Ei ole elämää, ilman av-n hälinää, siis täällä vietän aikaa, vaik' last' pitäis hoitaa par'aikaa.