2 pariskuntaan vietttää iltaa, kuuluuko aina jakautua miehet ja naiset erikseen?

Meidän kaveriporukassa istutaan kyllä ihan sekaseurueissa - ei ole mitään miesten ja naisten juttuja erikseen. Kukin juttelee siinä porukassa kenen jutut eniten kiinnostaa.

Varsinkaan, jos osallistujat eivät tule tasapuolisesti toimeen keskenään.

Meillä on tuttavaperheitä, joissa



1) me naiset olemme hyviä ystäviä ja miehet tahollaan jo valmiiksi (mutta tulemme porukallakin juttuun, samoin lapset)



2) Nainen (minä) ja mies (työkaveri) olemme tuttuja ja puolisomme on tutustuneet kauttamme. Juttua riittää missä kombinaatiossa tahansa



ja sitten kovasti ihmettelimme, kun naapurit tulivat ensi kertaa meille iltakahville, niin heti naapurimies alkoi puhua miehelleni (ohi meidän naisten) miesten juttuja (ovat aika erilaisia miehiä, naapuri sellainen aika perussuomimies ja mun mieheni sellainen osallistuva perheenisä) Ja oli aika vaivautunutta.



Kaikkein mukavinta yhdessäoloa ja illanviettoa on se, että ollaan kaikki yhdessä sekaseurueena, mutta ongelmia tuottaa lähinnä jotkut miehet, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tasavertaiseen keskusteluun muuta kuin urheilusta tms.

mutta se ei ole meillä ongelma, joten toimii.



Hassua olis jos minä ja se tuttavan mies mennään samaan tilaan ja mun mies ja tuttavan nainen juttelis keskenään :)



Jokainen toki tyylillään, ehkä pitäisi korjata tuo tilanne.

Jotain ihmeellistä "naisväki ja miesväki"-ajattelua jostakin sadan vuoden takaa.

minä ja se tuttavan mies mennään samaan tilaan ja mun mies ja tuttavan nainen juttelis keskenään

Ettekö te osaa jutella peräti neljän ihmisen kesken? Pelkästään kahdestaan jossain omassa tilassa?

ei tällaista tapaa ole. Joskus tosin voidaan jakaantua siten, että naiset jää juttelemaan sisälle ja miehet menee lasten kanssa pihalle tms., mutta yleensä ei näin.



Lapsuudessani en törmännyt tällaiseen tapaan, joten mulle oli suuri yllätys, kun miehen suvussa toimitaan näin (molempien vanhempien puolelta). Mulle oli jotenkin ihan normaalia mennä samaan huoneeseen mieheni ja hänen miespuolisten sukulaisten kanssa ja ihmettelin vain pitkiä katseita. Mulla kesti oikeasti pari kyläilykertaa keksiä, mistä sukulaispappojen kenkä puristaa :).

siis tyyliin 10-20 pariskuntaa näin saattaa käydä, kun kaikki ei mahdu samaan tilaan, ja silloinkin siellä saattaa olla ne yks ja kaks miestä/naista "väärässä" porukassa, mutta ei todellakaan jos vain kaksi pariskuntaa.

että pitää mennä johonkin tilaan... huoh :D



vaan, että meilläkin saattaa joskus käydä niin, että ukot höpäjää omiaan ja akat omiaan, eikä johdu siitä, että emme osaa jutella peräti nelisteen, on vaan juttuja ja on hetkiä, kun menee toisin.

koskaan, me olemme aina porukassa ja juttua riittää. Voihan olla että miehet hetken käyvät ihailemassa autoa tai tarkistamassa saunaa tai grilliä mutta muuten porukalla

Siellä siis oletusarvoisesti anoppi, miniät sun muu naisväki on pitkälti erillään miehistä. Naisten homma on päätyä keittiöön puuhaamaan ja juttelemaan ja käydä pikaisesti saunassa ennen miesten vuoroa. Miehet röhnöttävät olkkarissa ja saunovat pitkään.

mutta enemmän se on poikkeus kuin sääntö.



Eikähän siinä tosiaan mitään olisi, jos miehet olisivat keskenään kavereita ja naiset keskenään, mutta kun noissa pariskuntakavereissa meillä kyse on aina siitä että toinen on jommankumman kaveri, ja sillä on sitten puoliso... Kumpikin varmaan joskus syyllistyy tuohon, mutta olemme miehen kanssa sopineet että yritämme välttää sitä jos vain voimme.



Minulla on yksi kaveri jonka miehestä en pidä, ja houkutus olisi suuri erottautua jonnekin puhumaan kahdestaan, mutta ei se olisi reilua miestä kohtaan. Ja miehellä on pari kaveria jotka puoliväkisin yrittävät viedä miehiä pois yleisestä tilasta ("tule autotalliin katsomaan mun mönkkäriä" ja "mennään me miehet grilliä sytyttelemään kun naiset jää sisään laittamaan ruokaa" -tyyliin), mutta nykyään mies yrittää vastustaa jos vain pystyy.

tuollainen naiset ja miehet eri ryhmiin - jakaantuminen. Mieheni kaveripiirissä tuota tapahtuu aina, joka ikisessä tapaamisessa ja illanvietossa. Siinä on sitten kaikkea muuta kuin kivaa yrittää vääntää juttua jonkun miehen kaverin uuden, tuntemattoman tyttöystävän kanssa ja viettää rennosti aikaa "ystävien" kanssa. En tiedä miten muilla, mutta täällä on kirjoittamaton sääntö, että tyttöystävien on tultava toimeen keskenään. Joskus tekisi ihan vain tuosta syystä jättää menemättä niiden illanistujaisiin ja olla omien kavereiden kanssa tai yksin.

usein niin, että mieheni ja hänen mieskaverinsa haluavat jossain vaiheessa iltaa mennä pelaamaan biljardia ja sitten jakaannutaan, kun yleensä naisista ei löydy peliseuraa. Vittumaista kyllä, koska itsekin olen tutumpi ja tulen paremmin toimeen noitten miespuolisten kavereiden kanssa. Ja oikeasti se "naisten juttu" voi olla sellaista häistä, lapsista ja sisustuksesta puhumista, vaikka itseäni kiinnostaa enemmän vaikka politiikka ja yhteiskunta. Mies ei vaan ymmärrä, miksi minua joskus kypsyttää niin paljon, että häippäisen sieltä baarista ennen miestä.

rupes tympäseen niin paljon uutena vuotena, että vedin hirveet kännit ja nolasin itteni, mutta saimpahan miehenkin pois poikakerhostaan ja pois koko kemuista.

heippa, kivat kemut, minulla aika lähteä kotiin. En jää norkoilemaan jonkun tuntemattoman kanssa vain siksi, että mies menee kaveriporukassa puhumaan "miesten juttuja". Aina se mies on kyläpaikasta kotiin osannut, vaikka en ole ollut vahtimassa.

Uutta vuotta vietimme juuri ystäväperheen kanssa ja taidettiin koko ilta olla kaikki aikuiset samassa huoneessa, eka keittiössä, sitten olkkarissa. Ei jakauduttu siis :) Joskus ollaan tuolla porukalla ehkä puolet illasta naisten- ja miesten kesken, yleensä syy on ihan vain se, että olemme halunneet ystäväni kanssa avautua toisillemme jostain, mistä emme koe luontevaksi puhua miesten kuullen ihan niin suoraan.



Muitten pariskuntien kanssa on oikeastaan ihan samoin. Eli tilanteen mukaan voi olla, että miehet "komennetaan" grillaamaan, että naiset saa rauhassa parantaa maailmaa :) Mutta toki nuo tilanteet mietitään niin, ettei kukaan ole vaivautunut. En siis todellakaan haluaisi passittaa miestäni jonkun ventovieraan miehen kanssa kahdestaan juttelemaan, jos kyse olisi mun ystävän uudesta miehestä! Meillä vaan on jo niin pinttyneet pienet piirit, että on vain sellaisia pariskuntia, joiden kanssa kumpikin tulee hyvin juttuun.

Juuri siitä syystä, etten tunne oloani tippaakaan kotoisaksi pariskuntien naisväen keskuudessa, vaikka ihan mukavia ovatkin. Tietääkseni kukaan ei ole vielä julkisesti loukkaantunut mun poissaolevaisuudesta.

En tiedä miten muilla, mutta täällä on kirjoittamaton sääntö, että tyttöystävien on tultava toimeen keskenään. Joskus tekisi ihan vain tuosta syystä jättää menemättä niiden illanistujaisiin ja olla omien kavereiden kanssa tai yksin.

Semmoinen perusblondi joka katsoa killittää ja hymyilee mutta ei puhu perkele mitään. Mitä siellä keittiön pöydän ääressä sitten pitäisi tehdä sellaisen kanssa kahdestaan? Tuijottaa pöytäliinaa vai?