Lue keskustelun säännöt.
Kummit vaihtoon?
18.08.2014 |
Mitä mieltä - kummit vaihtoon vai ei?
Lapsella vain kaksi kummia (pariskunta). Lapsi nyt 10 vee. Asumme samassa kaupungissa. Alusta saakka kummius on ollut heille kai yhdentekevää. Ristiäisissä toki olivat läsnä :) Pienempänä laittelin aina vauvaneuvoloiden kuulumisia heille - ei koskaan vastauksia. Lapsen kasvaessa lapsi itse laittaa heille synttäritervehdykset ja vie joululahjat perille. Toki meidän vanhempien kanssa. Lapsi myös laittaa heille uusimman koulukuvansa joka vuosi, kirjoittaa perinteisen kirjeen ja kertoo kuulumisiaan joka saralta. Ei vastauksia heiltä. Joululahjansa lapsi saa helmi-maaliskuussa. Synttäreille tulevat, jos ehtivät. Koskaan eivät vastaa kutsuun, vaikka pyydän ilmoittamaan tulosta tai esteestä, vaan minun pitää erikseen kysyä, ovatko tulossa. Myös kutsuihin tulla vaikkapa viettämään kesäpäivää yhdessä (heilläkin lapsia) meille grillaillen ja pelaillen, he eivät vastaa mitään eikä heitä näy. Kutsun heitä säännöllisesti kahville muuten vaan. Yleensä eivät vastaa mitään kutsuun. Käyneet ovat viime vuoden puolella lapsen synttäreillä. Heille emme ole saaneet kutsua mennä kahville tai muutenkaan noin kolmeen vuoteen. Kuitenkin tämä kummitäti saattaa parin kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen laittaa minulle viestin, että "Voi mitä kuuluu? Olette niin tärkeitä yms." Sitten, kun vastaan viestiin ja kysyn heidän kuulumisiaan, niin hän ei enää vastaa mitään.
Mitä te tekisitte?
Lasta harmittaa aivan tosissaan, kun muiden kummit pitävät säännöllistä yhteyttä, laittavat lapselle itselleen tekstareita, tulevat synttäreille ja muistavat jouluna omilla tavoillaan. Ylipäätään osoittavat jotain kiinnostusta kummilastaan kohtaan.
Kommentit (27)
Aina ei käy niin hyvä tuuri, että kummit olisivat juuri sellaisia kuin vanhemmat tai lapsi itse (vanhemmiltaan opittuaan, millaisia kunnon kummien pitäisi olla) toivovat. Ajattelepas, että esim. minun siskollani oli kummeina kumpikin isoäiti eikä ketään muita. Tämä siksi, että kumpikin isoäiti sitä niin kovasti toivoi. Sitten kun mummat heittivät lusikan nurkkaan ei ollut ketään, ei edes kummeja. Minä en suureleisesti ja -äänisesti rupeaisi kummienvaihto-operaatioon. Yrittäisin löytää lapselle läheisiä aikuisia vaikkapa sedistä ja tädeistä. Enkä tekisi lapselle itselleenkään isoa numeroa siitä, mitä kummin tulee olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ystävyyssuhteet menevät karille kummilapsen äidillä ja kummiksi valitulta, on vain ymmärrettävää.. että yhteydenpito katkeaa.. tarinoissa nyt kyllä vaan sattuu olemaan yleensä vähintään 2 puolta.
Kummiudesta ei voi erottaa. Uusia voi lisätä. Lapsellani ei ole yhtään kummia, mutta muita tärkeitä aikuisia kyllä. Itse olen esim. tätinä hyvin aktiivinen ja minulla on sisarenlapseeni läheisempi suhde kuin hänellä ja hänen kummitädillään.
Minä en olekaan tehnyt isoa numeroa siitä millaisia kummien tulisi olla. Lapsi kuitenkin kasvaessaan on itse tajunnut, että häneltä puuttuu jotain mitä sisaruksillaan on. Kyllä 10 vee jo tajuaa, että toisten kummit käyvät vieraisilla, soittelevat, lahjovat, kyselevät kuulumisia jne. Hänkin haluaisi samaa! Ja itse on kummeihinsa yhteydessä, samoin minä. Vastakaiku vaan on lähes olematonta.
Tuo lisäkummien hommaaminen kuulostaa muuten hyvältä idealta!
ap
Kysykää nyt ihmeessä haluaako oikeasti olla karvapallon kanssa tekemisissä koko ikänsä. Näihin suostutaan kun ei kehdata sanoa ei. Ei ole aikomuskaan olla 24/7 kuraperseen elämässä, lähinnä 0/0. Hei haloo nyt...ketä oikeasti kiinostaa?!?!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummeja ei voi vaihtaa, eikä kummeilta voi ottaa tehtävää pois kastetoimituksen jälkeen. Näin toteaa aiheesta evankelisluterilainen kirkko, googleta vaikka hakusanalla kummien vaihto. Todettu myös, että kummeja voi kuitenkin lisätä erityisillä syillä.
Minäkin vaihtaisin mielellään oman tyttäreni kummit, olen jälkeenpäin monesti miettinyt, että kuinka metsään sitä on ystävänsä joskus arvioinut pyytämällä heitä olemaan osa lapsenkin elämää. Noh, myöhäistä katua enää kun eivät pidä yhteyttä nykyään ollenkaan vaikka itse sitä pitkään yritinkin. :)
Oletko ehtinyt ajatella että HEILLÄ ei ehkä elämä ole kovin hyvin? Kun koko sepostuksen luin, niin mieleen tuli vain se tuon kummin puolelta. Ehkä he eivät voi hyvin.
Mitä jos joskus soittaisit ja puhuisitte jos viestittely ei ole se onnistunein tapa toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:46"]
jos ystävyyssuhteet menevät karille kummilapsen äidillä ja kummiksi valitulta, on vain ymmärrettävää.. että yhteydenpito katkeaa.. tarinoissa nyt kyllä vaan sattuu olemaan yleensä vähintään 2 puolta.
[/quote]
Minäkin ymmärtäisin, jos joskus olisi ollut jotain riitaa, sanaharkkaa tai jotain. Mutta kun ei ole. Siksi tämä onkin niin outoa.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:49"]
Oletko ehtinyt ajatella että HEILLÄ ei ehkä elämä ole kovin hyvin? Kun koko sepostuksen luin, niin mieleen tuli vain se tuon kummin puolelta. Ehkä he eivät voi hyvin.
Mitä jos joskus soittaisit ja puhuisitte jos viestittely ei ole se onnistunein tapa toimia?
[/quote]
Olen miettinyt tätä joskus. Yleensä ei kukaan vastaa puheluun. Viestiin vastataan harvoin. Tiedän, että ovat kovia menemään (harrastukset jne.), mutta niin ollaan mekin ja silti me yritetään pitää kiinni ystävyyssuhteista. Jos yhteydenpidon syynä on heidän perheen huono tilanne, niin sitten sitä on kyllä jatkunut jo monta monta vuotta. Luulisi, että olisivat jo tässä ajassa saaneet jotain "apua". Itse sitä apua vaikea on antaa, kun ei saa oikein yhteyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on suostunut kummiksi kun ei ole kehdannut kieltäytyä. Ihmisillä on myös oma elämänsä, joten "velvoitemuistettavat" kummilapset eivät välttämättä ole etusijalla, mikäli aitoa ystävyyttä ei välillänne muuten ole.
Kummiutta ei voi poistaa. Kirkkoherran päätöksellä lapselle voidaan ottaa uusi kummi, mutta myös entiset kummit säilyvät kummeina.
En lähtisi uusia kummeja etsimään. Useimmilla suhteet kummeihin ovat aika hataria. Ei se kummiksi pääseminen ole mikään elämän kohokohta.
Uusien kummien ottaminen ei muuta tilannetta välttämättä mitenkään. Toivottavasti sukulaisistasi tai ystävistäsi löytyy lapsellesi joku aikuisystävä. Pian murrosikään tulevan nuoren ja aikuisen ystävyys riippuu sielujen sympatiasta. Yhteys joko syntyy tai sitten ei. Mikään kummius ei sitä synnytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:46"]
jos ystävyyssuhteet menevät karille kummilapsen äidillä ja kummiksi valitulta, on vain ymmärrettävää.. että yhteydenpito katkeaa.. tarinoissa nyt kyllä vaan sattuu olemaan yleensä vähintään 2 puolta.
[/quote]
Minäkin ymmärtäisin, jos joskus olisi ollut jotain riitaa, sanaharkkaa tai jotain. Mutta kun ei ole. Siksi tämä onkin niin outoa.
ap
[/quote]
Joitakin ihmissuhteita ei vain ole tehty kestämään pitkiä aikoja. Luultavasti olisitte erkaantuneet jo täysin, mikäli tuota kummiutta ei välillänne olisi.
Itselläni on kolme kummilasta. Ikävä kyllä nyt nuo lapset näyttäytyvät minulle vain velvollisuutena eivätkä kovinkaan kiinnostavina ihmisinä. Pidän huomattavasti enemmän esimerkiksi sellaisten tuttujeni lapsista, joita kohtaan minulla ei ole mitään velvollisuuksia.
Enpä tiennyt kummiksi suostuessani, että alkaisin ajatella näin, mutta niin kuitenkin on käynyt. Ystävyyssuhdekin sitten muuttui vain lasten ympärillä pyöriväksi. Aika harvaa jaksaa toisten lapset aidosti kiinnostaa.
Ehkä teidänkin oletukset kummien tehtävistä on vähän ylimitoitettuja ja kontaktit kummeihin suorastaan ylitungettelevia: Vauvaneuvoloiden kuulumiset??? Kummikirje??? Synttärilahjat???
Siis noista neuvoloista puhutaan, jos käydään kylässä. Samoin lapsen kanssa jutellaan, jos käydään kylässä. Eikä aikuisille ihmisille anneta synttärilahjoja. Mä luulen että te olette karkoittaneet kummit pois lapsen elämästä tuolla käytöksellänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä "kummi ei muista lasta" -aloituksia lukiessa tulee mieleen, että kunpa kummius lopetettaisiin kokonaan. Teit niin tai näin, menee väärin. Parempi olisi, että ihmissuhteet yleensäkin perustuisivat ystävyyteen eikä johonkin velvollisuuteen.
Pitääkö niiden läheisten aikuisten aina olla kummeja? Jos siis kristillisellä kasvatuksella ei ole väliä, niin kuin tässä ap:n tapauksessa ilmeisesti ei ole. Mä olen läheinen mun ystävän lapsen kanssa, enkä ole hänen kumminsa. Muistan silti jouluna ja synttäreinä ja vietän aikaa lapsen kanssa, ja toivon että saan olla hänen elämässään mukana vielä silloin kun hän on aikuinenkin.
Ystävä on raskaana enkä usko, että mua pyydetään kummiksi tulevallekaan vauvalle.
Vain kaksi kummia? EIKÖ se ole se normitilanne? Vain ahneet vanhemmat haluavat liudan kummeja tavaran kiilto silmissä. Hävettävää...
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:36"]
Pitääkö niiden läheisten aikuisten aina olla kummeja? Jos siis kristillisellä kasvatuksella ei ole väliä, niin kuin tässä ap:n tapauksessa ilmeisesti ei ole. Mä olen läheinen mun ystävän lapsen kanssa, enkä ole hänen kumminsa. Muistan silti jouluna ja synttäreinä ja vietän aikaa lapsen kanssa, ja toivon että saan olla hänen elämässään mukana vielä silloin kun hän on aikuinenkin.
Ystävä on raskaana enkä usko, että mua pyydetään kummiksi tulevallekaan vauvalle.
[/quote]
Niinpä! Tämäkin on aika jees asia, kun ei kuulu kirkkoon, kukaan ei pyydä kummiksi. Niinpä saan ihan itse luoda haluamani suhteet ystävien lapsiin, ja muutama niistä onkin tosi läheinen, yksi ystävä totesi kerran, että olen aivan ykkösluokan kummi ilman titteliä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:49"]
Oletko ehtinyt ajatella että HEILLÄ ei ehkä elämä ole kovin hyvin? Kun koko sepostuksen luin, niin mieleen tuli vain se tuon kummin puolelta. Ehkä he eivät voi hyvin.
Mitä jos joskus soittaisit ja puhuisitte jos viestittely ei ole se onnistunein tapa toimia?
[/quote]
Olen miettinyt tätä joskus. Yleensä ei kukaan vastaa puheluun. Viestiin vastataan harvoin. Tiedän, että ovat kovia menemään (harrastukset jne.), mutta niin ollaan mekin ja silti me yritetään pitää kiinni ystävyyssuhteista. Jos yhteydenpidon syynä on heidän perheen huono tilanne, niin sitten sitä on kyllä jatkunut jo monta monta vuotta. Luulisi, että olisivat jo tässä ajassa saaneet jotain "apua". Itse sitä apua vaikea on antaa, kun ei saa oikein yhteyttä.
ap
[/quote]
Ihan kuten ketjussa lukee: Se yhteys on ystävyyttä vai kummiutta? Kummi sitä ja kirjeitä/tilpehööriä luukusta niin et sinä vaan voi odottaa että ihmiset niistä innostuu. Et sinä vaan voi vaatia ihmisiltä jotain käytöstä -kummilasta kohtaan- ethän sinä ystävänäkään tiedä mitä sen YSTÄVÄN (ei kummin vaan ystävän) elämässä tapahtuu. On julmaa siinä istua ja vaan ihmetellä että kun tilanne on "vuosia" ollut tuo niin luulisi saaneen "apua". Apua mihin? Et sinä tiedä -vaikka olet YSTÄVÄ. Unohda se kummius ja olisit kiinnostunut teidän välisestä YSTÄVYYDESTÄ.
Mutta se pääpointtihan kokoajan on se että sinun lapsesi alkaa ymmärtämään että hänen KUMMI ei ole kuten toivotaan. Jatketaanko lisää tämän puolen terottamista vai alkaako uppoamaan? Ei ole enää sinun ja ystävän välistä yhteyttä. Eniten sinua hämää se miten kurja kummi tuo ihminen on.
Mä nyt en voi mitään sille, että itse olen ainakin yrittänyt pitää yhteyttä lapsen ja kummien välillä (muistamiset, viestit, kahville tulokutsut...). Olimme olleet ystäviä jo vuosia ennen tämän kummisuhteen syntymistä. Siksi pyysimmekin tätä pariskuntaa kummeiksi, koska olimme läheisiä ja samalla aaltopituudella. Mutta sitten se yhteys heihin alkoi rakoilla ja viime vuosina sitä ei ole ollut enää juuri nimeksikään, vaikka meiltä päin on yritetty jotain suhdetta pitää yllä. Mitään sellaista ei ole tapahtunut meidän kahden perheen välillä, joka selittäisi tämän yhteyden katkeamisen. Ja on se hiukan vaikeaa pitää mitään YSTÄVYYS suhdettakaan yllä, kun sieltä ei vastata puheluun, viestiin ... Täytyy kai yrittää telepatiaa!
Itse kävin ylimääräiseksi ''ystäväksi'', kun omaan elämääni tuli vaikeuksia. Taloushuolia, sairauksia ja masennusta. Olin sitä ennen ollut aina saatavilla ystävälleni ja lupauduin lapsensa kummiksi.
Tuntui, että apu ja aika toimi vain toiseen suuntaan. Eipä ole kuulunut mitään, kun oma elämäni ajautui vaikeuksiin. En jaksa enää teeskennellä taikka tavata, kun tuli selväksi - missä mennään. Ex ystävällä on toki aina useita uusia ''ystiksii'' kierrossa, joten tuskin minua enää edes kaipaa. Lähetän postissa pienistä tuloistani pienen lahjan merkkipäiviksi, mutta kutsujakaan ei ole tippunut vuosiin - joten ei nämä niin yksipuolisia tarinat ole. Jotenkin melkein harmittaa, että tuli siinä ystävyyden peak kohdassa luvattua kummius, kun oikeastaan kokee - että mitään todellista yhteyttä ei enää edes ole. Ja sitä on vaikeaa alkaa teeskentelemään sitten vain sille lapselle, että kaikki on hyvin - kun ei ole.
Itse autoin aikani ja annoin aikaani. Kuuntelin ongelmat, omistani ei niin väliä. Se on aika kylmä herätys huomata, että joskus se ystävyys ehkä toimikin vain yhteen suuntaan ja vaihto onnistuu lennossa - kun ei enää kykene - eikä pysty.
Näin.