Lue keskustelun säännöt.
Kummit vaihtoon?
18.08.2014 |
Mitä mieltä - kummit vaihtoon vai ei?
Lapsella vain kaksi kummia (pariskunta). Lapsi nyt 10 vee. Asumme samassa kaupungissa. Alusta saakka kummius on ollut heille kai yhdentekevää. Ristiäisissä toki olivat läsnä :) Pienempänä laittelin aina vauvaneuvoloiden kuulumisia heille - ei koskaan vastauksia. Lapsen kasvaessa lapsi itse laittaa heille synttäritervehdykset ja vie joululahjat perille. Toki meidän vanhempien kanssa. Lapsi myös laittaa heille uusimman koulukuvansa joka vuosi, kirjoittaa perinteisen kirjeen ja kertoo kuulumisiaan joka saralta. Ei vastauksia heiltä. Joululahjansa lapsi saa helmi-maaliskuussa. Synttäreille tulevat, jos ehtivät. Koskaan eivät vastaa kutsuun, vaikka pyydän ilmoittamaan tulosta tai esteestä, vaan minun pitää erikseen kysyä, ovatko tulossa. Myös kutsuihin tulla vaikkapa viettämään kesäpäivää yhdessä (heilläkin lapsia) meille grillaillen ja pelaillen, he eivät vastaa mitään eikä heitä näy. Kutsun heitä säännöllisesti kahville muuten vaan. Yleensä eivät vastaa mitään kutsuun. Käyneet ovat viime vuoden puolella lapsen synttäreillä. Heille emme ole saaneet kutsua mennä kahville tai muutenkaan noin kolmeen vuoteen. Kuitenkin tämä kummitäti saattaa parin kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen laittaa minulle viestin, että "Voi mitä kuuluu? Olette niin tärkeitä yms." Sitten, kun vastaan viestiin ja kysyn heidän kuulumisiaan, niin hän ei enää vastaa mitään.
Mitä te tekisitte?
Lasta harmittaa aivan tosissaan, kun muiden kummit pitävät säännöllistä yhteyttä, laittavat lapselle itselleen tekstareita, tulevat synttäreille ja muistavat jouluna omilla tavoillaan. Ylipäätään osoittavat jotain kiinnostusta kummilastaan kohtaan.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:00"]
Mä nyt en voi mitään sille, että itse olen ainakin yrittänyt pitää yhteyttä lapsen ja kummien välillä (muistamiset, viestit, kahville tulokutsut...). Olimme olleet ystäviä jo vuosia ennen tämän kummisuhteen syntymistä. Siksi pyysimmekin tätä pariskuntaa kummeiksi, koska olimme läheisiä ja samalla aaltopituudella. Mutta sitten se yhteys heihin alkoi rakoilla ja viime vuosina sitä ei ole ollut enää juuri nimeksikään, vaikka meiltä päin on yritetty jotain suhdetta pitää yllä. Mitään sellaista ei ole tapahtunut meidän kahden perheen välillä, joka selittäisi tämän yhteyden katkeamisen. Ja on se hiukan vaikeaa pitää mitään YSTÄVYYS suhdettakaan yllä, kun sieltä ei vastata puheluun, viestiin ... Täytyy kai yrittää telepatiaa!
[/quote]
Kerrot yrittäneesi pitää yhteyttä lapsen ja kummin välillä. Kuinka paljon piditte yhteyttä ihan vain aikuisten kesken? Oletteko viettäneet aikuisten välistä aikaa esimerkiksi käymällä yhdessä syömässä tai jossain tapahtumassa ilman lapsia?
Ainakaan itse en jaksa joitakin tuttuja, joita voi tavata vain siten, että lapset ovat aina mukana. Vaikea siinä on aikuisten välisiä asioita keskustellakaan. Vaikka olisi ollut kovinkin hyvä ystävä joskus aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostatte ihan törkeän takertuvaisilta.. Luulenpa, et sieltä ei ole vastattu puheluihinne ihan tarkoituksella ja toisekseen lapsen siellä ravaamiset otetaan hiukan nolostellen vastaan. Mä olisin tajunnut jo ekoista soittoyrityksistä ja viesteihin vastaamattomuuksista lopettaa yhteydenotot. Kun ei natsaa, ei natsaa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:32"]
Kuulostatte ihan törkeän takertuvaisilta.. Luulenpa, et sieltä ei ole vastattu puheluihinne ihan tarkoituksella ja toisekseen lapsen siellä ravaamiset otetaan hiukan nolostellen vastaan. Mä olisin tajunnut jo ekoista soittoyrityksistä ja viesteihin vastaamattomuuksista lopettaa yhteydenotot. Kun ei natsaa, ei natsaa.
[/quote]
No huh huh! Jos lapsi vie joululahjan (jotain itse tehtyä joululimppua, hilloa jne.), lähettää kerran vuodessa uusimman koulukuvansa (jotta kummit edes tunnistaa kummilapsensa, jos vaikka törmäävät kauppakeskuskessa!) ja laittaa viestin kummitädin ja sedän synttäripäivänä ja toivottaa hyvää juhlapäivää, niin kylläpä hemmetissä ihmiset sitten onkin herkkiä hermoraunioita nykyään!
Siinä tapauksessa luojan kiitos olemme päässeet heistä eroon!
ap
Mistä ajattelit löytää uusia kummeja?
Ottakaa uudet kummit lisäksi, sellaiset joita lapsen elämä kiinnostaa.
Minulle sattui kummit (täti miehensä kanssa) jota en ole edes nähnyt kuin max 5 kertaa elämässäni (ikää nyt 35 vuotta). Heistä ei koskaan kuulunut yhtään mitään, joululahjankin sain vissiin 2 kertaa alakouluikäisenä. Ja ei, se lahja ei ole tärkein, mutta siinä kohtaa kun sisarusten kummit oli aktiivisempia heidän elämässään ja sisarukset näkivät heitä säännöllisesti ja saivat synttäri-ja joululahjat, niin kylläpä vitutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskoni kutsui minut lapsensa ristiäisiin,olen täti. isäni sanoi että ei se tädin ni tärkeä oo olla välttämättä paikal,ku olen vain täti? mitä pitäs ajatel,oonhan kuitenki isosiskokin
22 oli siis ap