Lue keskustelun säännöt.
Tajusin olevani ihan oikeasti täys mentalcase
06.04.2014 |
Sekosin täysin. Kerroin kaiken läheisille. Maailma ei vielä ainakaan romahtanut, mutta en tiiä romahtaako myöhemmin. En tiiä hävettääkö vai oliko hyvä tai että kaduttaako vaiko ei.
Pelottaa. Kaikki kulissit meni alas.
En tiiä miten kohtaan ihmiset enää.
Kommentit (7)
Mitkä kulissit? Koita jaksaa, tämä on vain koettelemus jonka jälkeen elämä taas voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, että olen aivan tasan tyypillisin mahdollinen tähän tilanteeseen ajautunut. Syytän kaikesta itteeni. Kärsin syömishäiriöstä ja alkoholismista, menestyn opinnoissa ja töissä hyvin, ylisuoritan ja alisuoritan samaan aikaan, vihaan ja rakastan äitiäni, joka on narsisti. Mulla on pieni suku ja ei välejä oikein heihin. Kaveripiiri laaja, mutta nyt tajusin, ettei oikeita ystäviä kai oikein yhtään. Olen tosi yksinäinen. Makaan kaiket päivät kotona, joskus nukun pari päivää pesemättä meikkejä ja tekemättä mitään. En jaksa kantaa vastuuta mistään. En syytä ketään yhtään mistään paitsi itseäni. Inhoan itseäni ja olen osannut olla ihan muuta kuin olen vuosikausia. Nyt ei pyöri mielessä kuin itsemurha. Toisaalta tajuan, että ongelmani ovat naurettavia, mutta minulle ne ovat ihan oikeita ja järjettömän suuria. Olen ajanut itseni tosi suureen ahdinkoon.
Kiitos tsempistä. Aion maanantaina hakea apua. Muuten luovutan elämän suhteen..
-ap
Ongelmasi ydin on alkoholismi, muut oireet vain seurausta siitä. Hae aivan ensimmäisenä apua juoppouteen, niin muutkin ongelmat alkavat selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii hommata terapiakoira!! Se auttaa, lohduttaa ja kuuntelee sua
Tsemppiä!