Lue keskustelun säännöt.
Häpeän koko ajan, vaikea kestää
17.08.2014 |
Häpeän itseäni, kämppäämme, pihamaata, kaikkea mitä teen ja mitä olen jättänyt tekemättä. Vaikea jaksaa tätä ainaista häpeää ja itseinhoa. En halua olla enää ihmisten kanssa, koska en osaa olla rennosti. Tykkään olemisesta vain yksinäni metsässä. En osaa muuttua. Olen oksettava paskaläskirumatyhmä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, mikäli hänen persoonallisuutensa integroituu niin, ettei hänen tarvitse torjua tietoisuudestaan mitään tunteita eikä tarpeita. Silloin, kun esimerkiksi lapsen aggressiot ovat kiellettyjä, oma tai toisen pahuus tuntuu lapsesta sietämättömältä. Hän ei tiedä, miten pahuuden kanssa tullaan toimeen. Syvän ahdistuksen, vihan, häpeän tai kateuden valtaan jäänyt lapsi ei pysty sisäistämään rakastavaa, lapsestaan huolehtivaa äitiä persoonallisuutensa integraatiota tukevaksi sisäiseksi objektiksi. Pahan olon vallassa hän on mielessään suhteessa epävarmaan, häpäisevään tai hylkäävään objektiin.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:54"]
Mulla on mielestäni ihan hyvät vanhemmat. Äiti ehkä samanlainen häpeäjä. Kotonakin meillä oli aina äidin mielestä huonompaa kuin muilla ja ylioppilasjuhlissakin ne meni takariviin istumaan. Yritin olla perimättä tuota, mutta nyt viime vuosina tuntuu tulleen moninkertaisena päälle. Kun on rupsahtanut, niin ei ole enää mitään. Tuntuu kuin olisin koppakuoriainen ja kaikki muut täryjyriä. Pilaan kaiken tämän takia, kun en osaa enää olla rennosti missään. Ihan kuin olisin rikkinäinen nykivä robotti, sosiaalisissa tilanteissa. Mahaan sattuu, pää on sumussa, kylkiluut puristavat, jalat klompsuvat ja turpoavat möhkäleiksi. Ap
[/quote]
Mielestäni ilmaiset itseäsi upeasti. Varmaan juuri monien luovien ihmisten taustalla on tuollaisia tunteita!
Ei äitiä tarvitse syyllistää, mutta on hyvä ymmärtää, että lapsen lähin kasvuympäristö, omat vanhemmat, vaikuttavat ratkaisevalla tavalla lapsen persoonan kehittymiseen. Minuus ja persoonallisuus kehittyvät aina suhteessa toiseen ihmiseen, niissä tärkeimmissä ihmissuhteissa ja nimenomaan varhaisvuodet ovat merkityksellisimpiä. Niiden aikana muodostuu kiintymyssuhde eli tapa mieltää itsensä, toiset ihmiset ja maailma, joko turvallisesti tai turvattomasti. Lapsi kasvaa tietyssä sosiaalisessa kontekstissa, joka muokkaa hänen tapaansa ajatella ja tuntea, käsitystä omasta itsestä ja omasta arvosta. Se että ymmärtää, että on kasvuolosuhteiden tulosta, ei ole mielestäni kenekään syyllistämistä, vaan fakta joka on hyvä ymmärtää - niin voi ymmärtää paremmin itseään ja omia tuntemuksiaan, esim. häpeän tunteita ja muita omia olotiloja.
Tuskin ole, sinut on vaan kasvatettu niin, tai sinua on kiusattu, ja siksi koet itsesi tuollaiseksi ja koet häpeää vahvasti. Suosittelen Ben Malisen häpeä-aiheista kirjaa (olisikohan nimi ollut Häpeä?) ja nettikirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kiusattu. Olen aina ollut tällainen. Yritän kauheasti olla normaali, mutta olen vain naurettava. Kaikki mitä teen johtaa häpeään. Vain yksinäni voin olla rauhassa. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:23"]
Ei ole kiusattu. Olen aina ollut tällainen. Yritän kauheasti olla normaali, mutta olen vain naurettava. Kaikki mitä teen johtaa häpeään. Vain yksinäni voin olla rauhassa. Ap
[/quote]
Jos yritätä olla normaali, niin etkö sitten ole. Onku sulla joku merkittävä tekijä joka tekee susta keskivertoa erilaisemman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen tutustumista häpeäpersoonallisuus-käsitteeseen ja Ben Malisen teksteihin. Googleta vaikka niillä.
Oon samanlainen. Vaikka en tästä eteenpäin ois missään tekemisissä kenenkään kanssa, häpeäisin jotain vanhoja juttuja kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:23"]
Ei ole kiusattu. Olen aina ollut tällainen. Yritän kauheasti olla normaali, mutta olen vain naurettava. Kaikki mitä teen johtaa häpeään. Vain yksinäni voin olla rauhassa. Ap
[/quote]
Jos yritätä olla normaali, niin etkö sitten ole. Onku sulla joku merkittävä tekijä joka tekee susta keskivertoa erilaisemman?
[/quote]
En ole normaali, olen naurettava. Puhun tyhmiä, yritän näytellä fiksua. Näytän typerältä, yritän pukeutua kivasti. En vaan osaa olla yhtä kaunis ja viisas kuin muut. Ap
Suomessa on sairas häpeäkulttuuri, jota pahempia versioita löytyy ainoastaan Japanista ja muualta Itä-Aasiasta.
Toisaalta kai meidänkin kulttuuri on parempi kuin Lähi-idän kunnia-häpeä kulttuuri, joka on ehkä kaikkein pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:28"]Oon samanlainen. Vaikka en tästä eteenpäin ois missään tekemisissä kenenkään kanssa, häpeäisin jotain vanhoja juttuja kuitenkin.
[/quote]
Minäkin muistan juttuja ala-asteelta. Silloin oli muotia huivit kaulassa. Minäkin typerä hiirulainen halusin sellaisen kaupasta väen vängällä, lähdin kouluun ja ruokavälitunnilla hautasin huivin reppuun. Vieläkin hävettää, mitä edes yritin. Ap
Olen kanssa häpeäjä. Ja asiaa ei auta yhtään miehen jatkuva muiden naisten kehuminen ja mun piilottelu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:28"]Oon samanlainen. Vaikka en tästä eteenpäin ois missään tekemisissä kenenkään kanssa, häpeäisin jotain vanhoja juttuja kuitenkin.
[/quote]
Minäkin muistan juttuja ala-asteelta. Silloin oli muotia huivit kaulassa. Minäkin typerä hiirulainen halusin sellaisen kaupasta väen vängällä, lähdin kouluun ja ruokavälitunnilla hautasin huivin reppuun. Vieläkin hävettää, mitä edes yritin. Ap
[/quote]
Unohda muut, keskity vain itseesi. Tee sitä mistä pidät ja ole sitä mitä olet. Häpeän tunteella ei ole mitään tekemistä sun kanssa, se kumpuaa jostain muualta kuin tekemisistäsi/olemisistasi. Jätä se tunne omaan arvoonsa ja elä niinkuin haluat/voit. ÄLÄ VERTAA. Onnea matkaan ♡
Omaa persoonaa koskeva häpeä syntyy yleensä varhaisina ikävuosina, kun omiin aloitteisiin ei saakaan vastakaikua - vanhempi voi joko olla masentunut, kiinnostuneempi omista asioistaan tms. eikä huomioi lapsen aloitteita vuorovaikutukseeen. Se aiheuttaa lamaannuttavaa häpeää, tunteen ettei kelpaa eikä ole minkään arvoinen. Huonompi kuin muut. Pieni lapsi on niin minäkeskeinen, että kokee aikuisen välinpitämättömyyden omaksi syykseen, ja esim. sen josi avioeronnut vanhenempi ei ole häneen yhteydessä lapsi kokee omaksi viakseen. Häpeän toinen yleinen syntymekanismi on kiusaamisen kohteeksi joutuminen ja omien ikätoverien hyväksymättömyys, ei pääse kuulumaan ikätoverien kanssa samaan porukkaan. Kummatkin syrjäyttävät lasta toisista ja toisten hyväksynnän kokemisesta, mikä vaikuttaa omanarvontuntoon hyvin syvällisesti ja joka saa häpeäpään itseään persoonana. Syyllisyyshän kohdistuu vääriin tekoihin, häpeä taas omaan vääräksi koettuun persoonaan.
Tsemppiä ap häpeän voittamiseen!
Mulla on mielestäni ihan hyvät vanhemmat. Äiti ehkä samanlainen häpeäjä. Kotonakin meillä oli aina äidin mielestä huonompaa kuin muilla ja ylioppilasjuhlissakin ne meni takariviin istumaan. Yritin olla perimättä tuota, mutta nyt viime vuosina tuntuu tulleen moninkertaisena päälle. Kun on rupsahtanut, niin ei ole enää mitään. Tuntuu kuin olisin koppakuoriainen ja kaikki muut täryjyriä. Pilaan kaiken tämän takia, kun en osaa enää olla rennosti missään. Ihan kuin olisin rikkinäinen nykivä robotti, sosiaalisissa tilanteissa. Mahaan sattuu, pää on sumussa, kylkiluut puristavat, jalat klompsuvat ja turpoavat möhkäleiksi. Ap
Mun mielestä on aina ollut tosi epäreilua syyttää äitiä kaikista ongelmista, mitä ihmisillä on. Jos olisinparempi ihminen, voisin olla erilainen.Osaisin pukeutua ja käyttäytyä, uskaltaisin tehdä asioita. Äiti varmasti teki parhaansa, mutta ei pystynyt sosiaalisissa tilanteissa pääsemään itsensä yli. Minäkin siis olen tuhoontuomittu hyvänä äitinä, pilaan myös lasteni elämän. Olisiko parempi olla kuollut? Oikeasti haluaisin vain olla onnellinen. Ap