Ajatuksia kielinaisesta.

Olen nähnyt paljon uutisointia kyseisestä henkilöstä aina siitä lähtien kun hän tuli julkisuuteen. En kuitenkaan vaivautunut yhtäkään näistä uutisotsikoista avaamaan ja tarkemmin tutustumaan mistä on kysymys. Ei herättänyt minun mielenkiintoa. Mutta nyt ihan viime päivinä minäkin sitten aloin tutustumaan tähän ihmenaiseen, kun hänestä niin paljon uutisoidaan ja puhutaan. Sain hänestä ensin jonkun alkuärsytysreaktion mutta sitten yllätyinkin positiivisesti. Ei ollut ollenkaan sellainen kuin kuvittelin. Katselin hänen videoitaan ja ihastelin että kuinka joku voikin olla niin taitava, ja vieläpä niin suloisen vaatimaton ja sievä nuori nainen, joka pyörittelee silmiään ja ihmettelee miten hänestä, rillipäisestä kaupan kassasta nousi hetkessä miljoonien ihmisten katseenkohde ympäri maailmaa. Melkoinen pakkaus. Tulee mieleen joku Tuhkimo tai Prinsessanpäiväkirjat ja mitä näitä kaikkia on. Mutta sitten aloin miettimään että voiko hän oikeasti olla niin nöyrä ja vaatimaton kuin millaisen kuvan ehkä haluaa antaa? Ei hän eleiden ja puhetapansa puolesta niinkään vaikuta vaatimattomalta, päinvastoin hyvin itsevarmalta ja rohkealta, etenkin kun esiintyy televisiossa ensikertaa elämässään. Mutta huomasin kuinka hän usein sanallisesti korostaa omaa pienuutta ja vaatimattomuutta. Kun hän oli saanut ensimmäiset 100 000 katsojaa videolleen, hän sanoi olevansa iloinen, mutta samalla korosti sitä kuinka yllättynyt ja järkyttynytkin hän oli siitä, koska on sanojensa mukaan "niin pieni, ja herkkä ja haavoittuvainen". Hänelle sataa joka päivä useita työtarjouksia ympäri maailmaa ja sanoi aikovansa odottaa vielä että tulisi joku erityisen hyvä tarjous, ja sitten kuitenkin taas korostaa että "mutta ihan nöyrällä mielellä mennään". Hän on ladannut myös Youtubeen itsestään meikkausvideon, jonka otsikkona on "rumasta kauniiksi". Miten niin nätti tyttö voi edes leikillään sanoa itseään rumaksi? Tulee mieleen että hän on niin itsevarma ja tietoinen omista vahvuuksista, lahjakkuuksista ja mahdollisuuksista, että yrittää tuoda sille vastapainoa vähättelemällä itseään. Johtuuko tämä jostain ehkä suomalaisille tyypillisestä "vaatimattomuus kaunistaa" ilmapiiristä?