Lue keskustelun säännöt.
Teenkö lapsestani läheisriippuvaisen?
03.05.2014 |
Olen vauvan yksinhuoltaja ja kyseessä esikoinen joten äitiydessä olen ihan keltanokka. Olen kiitollinen kaikista kokemuksista ja vinkeistä :)
Olemme vauvan kanssa siis kaksin ja luonnollisesti paljon lähekkäin. Vauva on täysimetyksellä ja oikeastaan aina jossain vaiheessa ruokailua nukahtaa syliin. Vauva kuitenkin herkästi herää jos siirrän hänet pois sylistä ja tällöin usein käy kitisemään, mutta rauhoittuu taas sylissä ja hetken taas syötyään nukahtaa. Öisin nukumme vierekkäin.
Edistänkö tällaisella käytöksellä läheisriippuvuuden kehittymistä? Vai onko tässä alussa (3-viikkoinen vauva) olemassa käsitettä "liika läheisyys"? Missä iässä vauvan olisi hyvä oppia nukkumaan omassa sängyssään (joka on kanssani samassa makuuhuoneessa)?
Arvostan kovasti jos joku kokeneempi osaa neuvojaan jakaa, kiitos :)
Kommentit (14)
Ei varmasti voi antaa liikaa läheisyyttä! Itsekin olen nukuttanut vauvat vieressä, imettänyt pitkään ja sylitellyt paljon. Eihän sen parempaa alkua voi pienelle antaa... Hienosti ovat itsenäistyneet ja varttuneet fiksuiksi aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis samalla tavalla kuin sulla, piti kirjoittaa...
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:48"]
Sinä et taida tietää, mitä läheisriippuvaisuus-termi tarkoittaa? No, onko sinulla ongelmia päihteiden kanssa? Viiraako päästä mitenkään? Oletko virtahepo?
[/quote] helpottiko sun olotilaa kun sait vittuilla ap.lle? sun kaltaiset pilaa koko av palstan.
Läheisriippuvuus on ihan eri asia.
Kuten sanottu, et voi antaa lapsellesi liikaa läheisyyttä tuossa vaiheessa (taikka myöhemminkään). Läheisriippuvuutta synnyttää se, että lapsi ei saa riittävästi rakkautta ja hyväksyntää (sisältää läheisyyden), lapsi tulee laiminlyödyksi tai kaltoinkohdelluksi.
"Läheisriippuvuus syntyy, kun ihminen elää voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollain vaurioituneita lapsia kasvateta. Ei ole oikeaa ikää siirtyä omaan sänkyyn ja huoneeseen. Meidän 3v 2kk nukkuu välissä. On reipas ja ulospäinsuuntautunut, mutta herkkä!! Ja hyvin paljon läheisyyttä kaipaava lapsi. Alat tuntemaan lapsesi vuosien mittaan ja tiedät mikä toimii teillä. Hyvin menee kun kuuntelet lasta ja toimit vaistonvaraisesti. Toisille lapsille ok nukkua vaikka heti omassa sängyssä ja huoneessa.
Tää vois olla mun alotus, kuulosti niin tutulta. Mulla tismalleen sama tilanne ku sulla, tosin vauva nyt 3 kk ja samaa olen miettinyt. Aluksi yritin opettaa vauvaa nukkumaan omaan sänkyyn, kun päivisin oltiin niin paljon lähekkäin kun vauva nukkui paljon imetystyynyn päällä mun sylissä. Vauva kuitenki nukahti helpommin ilman itkuja mun viereen, ni ollaan sitten nukuttu samassa sängyssä yöt. Nuin pienelle ei kai liikaa voi läheisyyttä ja hellyyttä antaa. Mua on huolettanu, et ku niin paljon ollaan kaksistaan, että tuleeko vauva liian riippuvaiseksi minusta, mutta hyvin onneksi viihtyy esim. yksin leikkimatollaki tai mummin luona hoidossa. Kaikkea hyvää sulle ap ja ihania hetkiä vauvan kans :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti lapsestasi tulee tavanomaista rohkeampi ja reippaampi! Läheisyyttä ei voi saada liikaa, missään nimessä.
Olen hoitanut näin ja vieressä nukuttanut kaikki lapseni. Hyviä, reippaita ja pärjääviä lapsia on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan vielä että jos vauva nukahtaa viereeni esimerkiksi aamuisin, ei hän kuitenkaan havahdu jos nousen vaan nukkuu itsekseen hyvin muutaman tunnin. Jos hän kerkeää vaipua syvempään uneen sylissäkin, voin siirrellä häntä ilman heräämistä, eikä hän yksin herätessään ole kuitenkaan yhtään hädissään (olen aina kuuloetäisyyden päässä).
Ap
Sinä et taida tietää, mitä läheisriippuvaisuus-termi tarkoittaa? No, onko sinulla ongelmia päihteiden kanssa? Viiraako päästä mitenkään? Oletko virtahepo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että asia on ihan päinvastoin! Vauvasi oppii luottamaan, kun olet hänen lähellään. Jos lapsen antaa kitistä ja itkeä paljon, hän oppii pelkäämään helpommin. Minun sylivauvani on reipas ja "itsenäinen" viisivuotias, vaikka nukkui ekan vuoden jopa vieressä :)
Luulen, että asia on ihan päinvastoin! Vauvasi oppii luottamaan, kun olet hänen lähellään. Jos lapsen antaa kitistä ja itkeä paljon, hän oppii pelkäämään helpommin. Minun sylivauvani on reipas ja "itsenäinen" viisivuotias, vaikka nukkui ekan vuoden jopa vieressä :)
Meillä oli vauva varmaan ekat kuukaudet jomman kumman sylissä sylissä ja nukku aina mun kainalossa. Just yöllä tavalla kun sullakin, aamulla jäi itekseen nukkumaan. Nyt 1,5 vuotiaana nukkuu täydet yöt omassa huoneessa ja myös nukahtaa itse, ei oo tarvinnu mitään unikouluja. Tosi reipas ja iloinen poika. Mun mielestä toimit just oikein, ihanaa kevättä!