Te, jotka piditte lapsen "kaikesta huolimatta"

Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta veljeni tyttöystävä tuli yllättäen raskaaksi. He olivat silloin parikymppisiä, koulut kesken ja parisuhde ei mitenkään vahvalla pohjalla. Veljen tyttöystävä oli sitä mieltä ensin että tekee abortin. Hän oli huolissaan rahatilanteesta ja muutenkin käytännön asioista. Tietysti me sukulaiset olimme surullisia siitä että hän suunnitteli aborttia, mutta emme mitenkään painostaneet häntä mihinkään. Vaikea tilannehan se oli kun olivat niin nuoria ja muutenkin elämä kaikinpuolin epävarmaa, meidän moralisointi olisi varmasti vain pahentanut tilannetta. Sanottiin sitten äitini kanssa vain että autamme toki vauvan kanssa niin paljon kuin mahdollista mikäli tyttö päättää olla tekemättä aborttia. En tiedä missä vaiheessa tai miksi tytön mieli muuttui, mutta hän päätti olla tekemättä aborttia. Eihän se elämä vauvan kanssa ole hänellä ollut helpoimmasta päästä, mutta hienosti ovat selvinneet kaikesta huolimatta. Olen kyllä maailman ihanimman tenavan täti :)

Me ollaan selvitty mahtavasti, mutta vasta vajaa puoli vuotta takana. En ole ikinä ollut näin oonnellinen :). Rankkaa on ilman apua ha rahasta tekee tiukkaa, mutta kummasti vauvan hymystä saa voimaa.

Selvisin! (Selvittiin) Olin 22, mies 24 ja "seurustelua" takana hurjat 6 viikkoa. Kyllä raskausaika oli semmosta opettelua ihan jo siihen meidäm kahdenkin arkeen. Ja olihan se vauvantulo aluksi shokki. Mutta siitä ne asiat lähti rullaamaan :) Nyt ollaan 32 &34 ja lapset on 9, 4 & 1.

Tsemppiä!♥