Lue keskustelun säännöt.
'Vaikeaa' olla yksilapsinen perhe
02.05.2014 |
Siis siinä mielessä, että vallitsee ympärillä vahva normatiivi siitä, että pitäisi olla useampikin. Tiedän, että yksilapsisuus meille on ainoa oikea valinta, silti painin asian kanssa usein ja monesti koen olevani jotenkin riittämätön kun en lapsia enempää jaksa ja halua. Ehkä se johtuu siitä että olen viisilapsisesta perheestä enkä ikinä oikeastaan ollut ajatellutkaan että olisimme mahdollisesti yksilapsinen perhe tulevaisuudessa. En myöskään tunne yhtään perhettä joka olisi yksilapsinen jos vanhemmat on yhdessä.
Miten te tulitte sinuiksi lapsiluvun kanssa jos ideaali ei vastannutkaan todellisuutta? Lakkasiko sitä ajattelemasta asiaa joskus? Itse tosiaan kuvittelin perhemuotomme suuremmaksi, mutta Siperia opetti että ei kannata :)
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin tulla kysymään että miten niin vaikeaa, mutta tuo on tosiaan ainoa asia miksi se on vaikeaa. On kyselty milloin tulee lisää, onko lapsi yksinäinen yms. Olen kyllä päässyt asian yli jo, koska leikkikavereita riittää, vaikka sisarusta lapsella ei ole eikä tule.
Jos kaikki olisi mennyt ideaalin mukaisesti meille olisi siunaantunut suurperhe. Saimme 2 ihanaa lasta, joskus minulta kysytään jos näen entisiä koulukavereita, etkö saanut suurperhettä, ajattelin aina, että teet monta lasta!? Olen siis nuoresta asti ollut erityisen lapsirakas. Viisaat sopeutuu ja olen erittäin kiitollinen lapsistamme!
Meidänkään lapsi ei tosiaan ole yksinäinen ja kavereita on. Tuntuu vaan aika 'radikaalilta ratkaisulta' Suomen perhekulttuuriin. Kyselyitä onneksi satelee päiväpäivältä vähemmän. Mutta taitaa kaikki vieläkin odottaa että lisää tulee any time soon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 6 vielä jatkaa. Olimme siis 10 vuotta yksilapsinen perhe ja törmäsimme jatkuvasti kyselyihin, milloin teille tulee siskoa tai veljeä? Ikävintä kun tätä kysyttiin lapsemme kautta " millonkas sinä saat siskon tai veljen". Niin ja siis emme koskaan käyttäneet ehkäisyä, eli lapsiluku olisi voinut olla periaatteessa ns. mitä vaan :)
Meilläpäin normi tuntuu olevan kolme. Ihmettelen tätä, koska asumme Helsingissä ja keskustaa lähellä -eli ei ole ainkaan isoista asunnoista kiinni. Itse emme ole kolmatta suunnitelleet saati haaveilleet, mutta en voi aina välillä olla tuntematta että meillä on "lapsivaje" :D Ovat vielä samaa sukupuoltakin, mokomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt saamaan kun yhden ja ihan tyytyväinen oon. Lapseni saanut pelit ja pensselit ja saa vastaisuudessakin. Ei tarvi jakaa. On sisaruspuolia jotka ei saakaan niin paljon kun lapseni materiaa. On lapseni saanut ja saa rakkautta multa että isältään ja kaipa sisaruspuolienkin knassa hyvissä väleissä.
Ollaan myös yksilapsinen perhe ja lapsi on nyt 10 v. Ollaan oltu yhdessä reilu 15 v ja suurin syy on krooninen sairauteni, jota raskaus pahentaisi. Ollaan onnellisia ainokaisestamme:) En myöskään tiedä kuin muutaman yksilapsisen perheen. En ole joutunut selittelemään kuin harvoin, miksei meillä ole enempää lapsia. Lähisukulaiset tosin tietää sairaudestani,joten he eivät ole kyselleetkään. Itse olen 6-lapsisesta perheestä ja lapsellamme on onneksi monta saman ikäluokan serkkua,joihin on läheiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meiltäkin kysellään jatkuvasti tuleeko lisää, vaikka lapsia jo yhdeksän ;-)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:34"]nro 6 vielä jatkaa. Olimme siis 10 vuotta yksilapsinen perhe ja törmäsimme jatkuvasti kyselyihin, milloin teille tulee siskoa tai veljeä? Ikävintä kun tätä kysyttiin lapsemme kautta " millonkas sinä saat siskon tai veljen". Niin ja siis emme koskaan käyttäneet ehkäisyä, eli lapsiluku olisi voinut olla periaatteessa ns. mitä vaan :)
[/quote]
Onpas ikävä tapa kysyä lapselta toisesta lapsesta. :O
No niin, nyt kaikki tutut luulevat että tuo on minun aloitukseni. Melkein itsekin luulen, niin tutulta se kuulostaa kaikkine viisilapsisine lapsuudenperheineen! Asia vaivaa joskus, mutta koska ikää on sen verran, ettei sille voi mitään tehdä, niin sitten sitä vain on onnellinen siitä että on se yksi lapsi. Mutta nuo tunnot todellakin jaan!