Lue keskustelun säännöt.
Miten saada itsensä pois kotoa homehtumasta?
25.03.2014 |
Olen hyvin ujo ihminen. Lisäksi introvertti. Mutta kaipaan silti ystävyyttä ja seuraa välillä. Minua ärsyttää, kun kaiken ajan töiden jälkeen vietän kotona katsellen telkkaria tai istuen koneen äärellä. Minulla ei ole yhtään ystävää eikä mitään sosiaalista elämää työn ulkopuolella. Minun on hyvin hankala ystävystyä ja jotenkin ystävyyssuhteen hankkiminen myös ahdistaa, koska tuntuu, etten osaa kommunikoida ihmisten kanssa oikein.
Minua vaivaa jonkinlainen masennus. Tuntuu, etten kestä elämääni näin. En jaksa olla aina yksin ja pelätä jokaista sosiaalista kanssakäymistä. Haluaisin vihdoinkin alkaa elää, vaikka sitä nuoruutta tälleen myöhässä. En ehkä ole valmis vielä tutustumaan ihmisiin, mutta jos yrittäisin käydä enemmän ulkona. Vaikka yksin elokuvissa tai kahvilla tai jotain. Mitkään urheiluaiheiset harrastukset ei kiinnosta. Tiedän, etten jaksa lähteä mihinkään yhteisjumppaan. Mutta tuollaisia normijuttuja, mitä ihmiset yleensä harrastavat ystäviensä kesken. Ehkä tuolla voisi aloittaa. Nyt kun vielä jaksaisi oikeasti lähteä täältä. Aukaista oven ja kävellä kaupungille.
Mistä saisin elämääni jonkun tarkoituksen? Miten jaksaisin tämän masentavan elämäni läpi päätymättä viemään henkeäni? Miten te muut masentuneet ja erakot olette "pelastuneet"?
Kommentit (16)
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/voi_hyvin/mindfulness_-_tietoisuustaidot
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunne_itsesi/itsetunto
Noista ylläolevista on ollut ainakin itselleni apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaksonen
Teen itselleni aina hienoja suunnitelmia miten menen opiskelijabileisiin tai suunnittelen itselleni kivan erilaisen päivän kaupungilla... mutta eipä koskaan tule kuitenkaan lähdettyä mihinkään ja sitten istun kuukaudet perse homeessa kotona tai yliopistolla. Että jee jee.. Elämä menee hukkaan.
En ole mitenkään erityisen ujo, mutta ilmeisesti aika saamaton. Jos menen kaupungille niin se on sitten tyyliin aina sitä samaa eli ikkunaostoksille aina niiihin samoihin paikkoihin.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:48"]
Hei kaksonen
Teen itselleni aina hienoja suunnitelmia miten menen opiskelijabileisiin tai suunnittelen itselleni kivan erilaisen päivän kaupungilla... mutta eipä koskaan tule kuitenkaan lähdettyä mihinkään ja sitten istun kuukaudet perse homeessa kotona tai yliopistolla. Että jee jee.. Elämä menee hukkaan.
En ole mitenkään erityisen ujo, mutta ilmeisesti aika saamaton. Jos menen kaupungille niin se on sitten tyyliin aina sitä samaa eli ikkunaostoksille aina niiihin samoihin paikkoihin.
[/quote]
Olen itseasiassa hyvin ekstrovertti, mutta en vain saa mitään aikaiseksi ja itseänikään jumppa tms. ei pahemmin kiinnosta. Olen pohtinut erilaisia harrastuskuvioita itsekin. Keksin kuitenkin aina jonkin tekosyyn miksi en voi aloittaa uutta harrastusta ja sitten mietin ettei se varmaan kiinnostakaan.
Mulla sama, johtuu tietokoneesta. Tietokoneen käyttö on tuhonnut elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi niin mieli istua jossain kahvilassa, mutta pelkään, että joku työtuttu tai muu tuttava näkee. Ei sitä, etteikö ihmiset voisi kahvilassakin yksin olla (tekeväthän monet töitä tietokoneen ääressä kahviloissa), mutta jotenkin pelkään, että he huomaavat minun olevan yksinäinen ja ajattelevat, ettei minulla ole ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:33"]
Tekisi niin mieli istua jossain kahvilassa, mutta pelkään, että joku työtuttu tai muu tuttava näkee. Ei sitä, etteikö ihmiset voisi kahvilassakin yksin olla (tekeväthän monet töitä tietokoneen ääressä kahviloissa), mutta jotenkin pelkään, että he huomaavat minun olevan yksinäinen ja ajattelevat, ettei minulla ole ystäviä.
[/quote]
Älä nyt tuon takia oikeasti jätä menemättä. EI tuosta kukaan ajattele yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde yksin johonkin, vaikka väkisin tai vaikka vähäksi aikaa. Paras paikka tietysti olisi baari, koska siellä uskaltaa joku tulla juttelemaankin, ja sinäkin ehkä jopa uskallat. Ota yhteyttä vanhoihin ystäviin tai sukulaisiin; vaikka et pitäisikään heistä sen erityisemmin, niin he tuntevat ihmisiä, joihin voit tutustua (joo, välillä on ihan ok olla laskelmoiva kettu). Näillä minä olen saanut elämääni ihmisiä :)
Voihan sitä rohkeasti etsiä samanhenkistä ystävää seuraksi. Introvertin on helpompi ymmärtää toista introverttiä.
Minä olen introvertti. Voin jutella netissä tuntemattomien ihmisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Todellisessa elämässä en saa hilattua persettäni kotoani ulos tuulettumaan. En oikein usko myöskään, että ihmiset olisivat yhtä innokkaita juttukumppaneita. Voisin kuvitella käyväni välillä tuulettumassa toisen introvertin kanssa. Uskon, että toinen osapuoli ymmärtää yhtä herkästi milloin ollaan tukahduttavassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 02:03"]
Voihan sitä rohkeasti etsiä samanhenkistä ystävää seuraksi. Introvertin on helpompi ymmärtää toista introverttiä.
Minä olen introvertti. Voin jutella netissä tuntemattomien ihmisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Todellisessa elämässä en saa hilattua persettäni kotoani ulos tuulettumaan. En oikein usko myöskään, että ihmiset olisivat yhtä innokkaita juttukumppaneita. Voisin kuvitella käyväni välillä tuulettumassa toisen introvertin kanssa. Uskon, että toinen osapuoli ymmärtää yhtä herkästi milloin ollaan tukahduttavassa tilanteessa.
[/quote]
Täällä yksi introvertti joka käy noissa jumpissa ja kansanopiston kursseilla. Muuten olisinkin omissa oloissani päivästä ja viikosta toiseen.
Ystäviä en ole näistä harrastuksista saanut, mutta näin introvertille on jo saavutus että vaihtaa muutaman sanan pukkarissa ja saa kuunnella ja nauraa ekstroverttien jutuille.
Kursseilla toiminta on ohjattua eikä tarvii puhua muusta kuin tekeillä olevasta työstänsä jos ei halua. Joskus porukka on niin hulvatonta että itselläkin on melkein hauskaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmottaudu golf kurssille. Siellä tutustut taatusti uusiin ihmisiin ja golffarit ovat kohteliaita, koska se kuuluu etikettiin. Omaa peliporukkaa ei tarvitse olla, vaan monet pelaavat ilman kaveria vain ilmottautumalla johonkin lähtöryhmään.
Olen hyvin rohkea ja sosiaalinen ihminen, vaikka olenkin herkkä, mutta viihdyn yksin. Joten en osaa neuvoa. Paljon näitä pelko ja yksinäisyysaloituksia ollut viime aikoina.
Omassa lapsuudessa äideille riitti perhe. Isille myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:54"]
Mulla sama, johtuu tietokoneesta. Tietokoneen käyttö on tuhonnut elämäni.
[/quote]
Tänään repäisen itseni irti ja lähden ulos koko päiväksi.
Olen huomannut että aikuisella iällä ei niin luontevasti saa ystäviä kuin nuorempana (tai ei se iästäkään kiinni ole, ehkä tilanteesta enemmän, kun opiskelin (aikuisena) oli enemmän kavereita sen koulun takia).
Ehdottaisin, että voisi tosiaan aloittaa siitä että joka viikko kävisit jossain "ihmisten ilmoilla", on se sitten säännöllinen harrastus tai näyttely-, museo- ,konsertti-, teatteri-, kahvila-, tai brunssikäynti.
Itsekin kökötän paljon kotona ja nyt keväällä mielialaa nostaa kyllä tuo valon lisääntyminen, joten mieli on usein parempi jos lähden tästä tietokoneen ääreltä ulos.
Voin vielä ehdottaa harrastusta; geokätköily. Sillä saa itsensä liikkeelle jos innostuu. Sitä voi harrastaa haluamassaan määrin yksin tai ihmisiä tavaten. Harrastajat järjestävät jatkuvasti tapaamisia, joissa voi piipahtaa. Mutta varoituksen sana: koukuttava harrastus ;)
Viihdyn yksinäni. Vietän totaalisen erakkoelämää ja nautin siitä yli kaiken. Että en nyt silleen osaa neuvoa mutta pääsinpähän kuitenkin sanomaan.