Töissä käynti ja arki rankkaa

Remppaa vaativassa omakotitalossa asuminen ja lasten hankkiminen ovat valintoja, eivät välttämättömyyksiä. Nautin enemmän rauhallisesta ja mukavasta kuin kiireisestä elämästä, joten olen jättänyt kummatkin välistä. Ruuhkavuosien ohittaminen oli elämäni paras päätös. Nyt on joka päivä töiden jälkeen aikaa ja energiaa tehdä, mitä huvittaa.

Lisää tuohon listaasi vielä omat sairaat vanhemmat(asuvat eri puolilla kaupunkia kumpikin) ja miehen suku 700km päässä.

Kyllä se siitä muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lasta ei enää tarvitse vahtia haukkana joka sekunti. Niin nautin tänä keväänä k0mpostin kääntämisestä kun eskari touhusi omiaan toisellapuolella pihaa, viimeksi kun yritin niin taapero istui talikolla huutamassa huomiota :)

Olihan se aluksi tosi rankkaa. Listaltasi itse ainakin jouduin pääsääntöisesti karsimaan, ystävien tapaamisen, liikunnan ja oman ajan. Puutarhahommiakin tehtiin ihan minimaalisesti. Mies ei juurikaan rempannut, mutta teki pitkää työpäivää ja oli välillä työmatkoilla. (Nyt tietenkin joku voi sanoa että ei sitä liikuntaa pidä karsia, mutta kun on rättiväsynyt, niin se karsiintuu automaattisesti liikuntaa muutenkin inhoavalta.)

Onneksi työkaverit ja sukulaiset ymmärsivät nuo kiireiset vuodet. Kukaan ei ihmetellyt että olit rättiväsynyt. 

Nyt kun lapset ovat jo koululaisia niin arki on ihnaa. Onhan tämä jatkuvaa harrasturumbaa ja läksyjenkuulustelua, mutta kuitenkin paljon vapaampaa. Sitä liikuntaakin tulee harrastettua ihan riittävästi.