Lue keskustelun säännöt.
Sanoisitko ystävällesi huonosta ruokavaliosta?
01.05.2014 |
Ystäväni tietää, että heidän perheessään syödään epäterveellisesti. Perustelee huonoa ruokavaliota sillä että lapset eivät kuitenkaan syö muuta ja että kolmen lapsen perheessä ei enää voi pingottaa samoin kuin yhden lapsen perheessä.
Kannustaisitko tuollaisessa tilanteessa ystävääsi sinnikkäästi kuitenkin kokeilemaan jos lapset siltikin innostuisivat joistain vihanneksista, hedelmistä tai marjoista? Tai kehtaisitko sanoa omalla (yhden lapsen, nyt jo koululaisen) kokemuksella kuinka lapset voi ottaa mukaan ruoanlaittoon, tai mitkä ruoat olisivat helppoja valmistaa mutta kuitenkin terveellisiä?
Olen aiemmin vain "hymistellyt" ja myötäillyt. Sanonut että kyllä se tietenkin on rankkaa kolmen pienen kanssa (kaksi tosin päiväkodissa puolipäiväisinä) ja että eihän tuo omakaan ole tosiaan kaikkiruokainen.
Nyt vaan tuntuu että heidän ruokavalionsa huononee ja huononee. Viime kyläilyllä olin jo todella ihmeissäni kun 1 ja 3-vuotiaatikin vetivät käytännössä vain suklaata, makeita jogurtteja, jäätelöä, lisää suklaata, keksejä, suolakeksejä, mehuja ja limsaa.
Kommentit (11)
Haluaisitko, että hän arvostelisi teidän elämäänne, jos ette elä samalla tavalla kuin he?
En sanoisi ruokavaliosta mitään. Jos valittelisi ummetusta, niin sit voisin suositella vaikka luumuja ja jotain kuitupitoista, mutta että toisen perheen ruokavalioon lähtisin kommentoimaa... not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lähtisi väen vängällä kertomaan kaverille että hei etkö tajuu kuinka huonosti syötte. Eiköhän tuo tiedä sen itsekin. Toki voit yrittää kannustaa positiivisella asenteella
Sanoisin vaan, että jos muksut hyppii seinille, eivät keskity, sairastelee tai vanhemmiten on kolesteroli/sydänongelmaa, niin syy on tiedossa.
Siis en kerralla, mutta jos esimerkiksi valittaa.. Kaverini valitteli lasten jatkuvaa sairastelua, heillä ei syödä hedelmiä eikä vihanneksia, pääasiallisena energianlähteenä leipää, makaronia, sokerijogurtteja, uuniranskiksia yms. Tulipa sitten sanottua, että eihän se ihme ole, kun ei vitamineja mistään saa jotta vastustuskyky paranisi. On sen jälkeen vähän yrittänyt parantaa.
Ja tuokin vielä, että ystäväsi tietää. Miten se puhuminen auttaisi. Ehkä hän on uupuneempi kuin viitsii/uskaltaa/kehtaa sinulle tunnustaakaan, voi olla että tarvitsisi sinne sinusta kokkausapua. Olisitko valmis menemään kokkaamaan?
2
En sanoisi. Aikuiset päättävät itse omista teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ala huolehtimaan muiden asioista. Siellä tehkööt mitä lystää.
Eli kukaan ei ottaisi asiaa puheeksi, kuten minäkin olen aiemmin tehnyt.
Kyseessä on kuitenkin Ystävä, ei mikään puolituttu. Ajattelin että jos ystäväni olisi niin huolestuni minun perhreeni jostain asiasta, että ottaisi sen oikein vakavasti puheeksi, niin ehkä tajuaisin, että muutosta todella tarvitaan. Kyse ei noissa syömisissä siis ole mistään aamupalavanukkaasta, vaan sellaisesta ruokavaliosta, jota olen aiemmin nähnyt vain joissa brittien ruokavalionmuutosohjelmissa, missä lapset eivät tunnista tomaattia ja oksentavat banaania maistaessaan.
Jos ystävä miehineen on oikeasti niin väsynyt, että ei jaksa syöttää lapsilleen muuta kuin suklaata ja jogurttia, niin kyllä siihenkin jotain apua pitäisi hakea. Isovanhemmat ovat käsittääkseni jo isona apuna viikottain. Minä asun kauempana, joten en voi ruokaa heille laittaa. Ja kun laitan, kaverini sanoo mitä kannattaa laittaa jotta lapset söisivät (=ei esim. mitään vihanneksia, hedelmiä tai marjoja, ei ruista tai kauraa, ei kalaa tai kokolihaa jne.).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä koko porukka piknikille ja tee vaan terveellisiä ruokia. Katso mitä lapset sanovat :) Neuvo, ystävääsi pyytämään apua neuvolasta lasten ruokanirsoiluun! Ei tee hyvää lapsille tuollainen ja tulee kyllä aika kalliiksi myös.
No minulla on ystävä, siis todella ystävä, ei mikään puolituttu, joka ei aio laittaa lastaan kouluun. Äiti on vielä yh ja hänellä on yksi poika. Aika ahdas elämänpiiri, hänen ystävänsä ovat minua lukuunottamatta vähissä.
En silti ymmärrä, vaikka pelkäänkin tuosta olevan ainakin jonkinverran haittaa lapselle, miten se olisi minun asiani tehdä asialle jotain? Olen aluksi kyseenalaistanut asiaa, mutta kun ystäväni oli järkähtämättömästi toista mieltä, niin annan asian olla. Omapahan on valintansa. Molemmilla on asperger ja olen sitä paitsi ruvennut ajattelemaan, ettei koulu ehkä olekaan paras paikka asseille, Paula Tiilikin (as) sanoi Hesarissa, että koulu, jonka pitäisi kasvattaa ihmisistä suvaitsevaisia, oli se paikka, jossa hän itse oppi, että ei ole normaali, eikä kelpaa kellekään. Eli vähän eroaa tilanne ap:n ystävän ongelmista, mutta kuitenkin.
Eiköhän ne läheiset voisi itse masinoida sen kokkausavun ystävällesi, jos se ylipäätään on heillekään mahdollista. Kyllä mä näkisin, että suurin ongelma ei ole ruokavalio, vaan äidin jaksamattomuus ja siitä seuraava arkuus ja välttely lasten monipuolisen syömisen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 22:26"] kolmen lapsen perheessä ei enää voi pingottaa samoin kuin yhden lapsen perheessä.
Tai kehtaisitko sanoa omalla (yhden lapsen, nyt jo koululaisen) kokemuksella ...
[/quote]
Tiedät selvästi sen itsekin. Yhden ison lapsen äidin ei kannata mennä neuvomaan 3 lapsen äitiä.
Siis anteeksi, mutta miksi vaivaat asialla päätäsi? Sehän on heidän elämäänsä, ei sinun. Olet jo asiasta keskustellut, eiköhän se ole se, mitä asialle voit. En sanoisi, koska toisten asiat ja elämä ei kiinnosta minua noin paljon, mulla on omanikin. Ja koska olen sitä mieltä, että jos se ei auta niin se on turhaa.