Viimeisin riita?

oman äidin kanssa! ei ihan hyväksy kasvatustapojani, olen kuulemma liian tiukka.

Kumpi menee lasten kanssa ulos ja kumpi tekee kotityöt sillä välin. On nimittäi niin saastanen kämppä, että eihä tääl kehtaa enää olla. Ja voittekin arvata että kuka täällä sisällä on "siivoamassa".......

Missä ilmansuunnassa on lähin juna-asema. Ja tästä saatiin siis ihan kunnon väittely aikaiseksi :D no, teki ihan hyvää vähän riidellä pitkästä aikaa.

Aamulla, jatkuu vieläkin miehen mökötyksenä.

Tuli kähräämään, sanoin, että käydään eka pesulla. Kääntyi katselemaan kattoon ja kohta sanoi, että pitää paitoja silittää ens viikoks töihin. Sit nousi keittämään kahvit. Menin selvittelemään pyykkiä ja tulin naama hieman nyrpeänä, josta mies alkoi raivota, että mielisairaalaan pitäis sun mennä, niin saisivat pois tuon helvetin sun päästäs. Ihan oot ku S-tana. Ja että hän ei oo tehny mitään sellaista, että pitää olla tuollanen s-tanan k-sipää. Siis minua ainoastaan harmitti, kun mies ensin ehdotteli ja sitten kääntyikin vaan katselemaan kattoon töitään miettien! Ja tuon takia oli ilmeeni vain mutrusuu, mitään en sanonut. Läheisyyttä on mielestäni liian vähän. Mies ilmeisesti kuvitteli mun ajattelevan hänestä jotain pettämisiä tms, mitä todellakaan ei tullut edes mieleeni. Olen joskus kysellyt hänen tekemisistään, mutta nyt ei ollut edes mielessäni mitään tuon aamukähräämisen lisäksi.

Mies järjesti siis ilmeisestikin ihan turhasta raivokohtauksen itselleen, että sai syyttää ja haukkua mua ja vältellä. Kaatoi keittämänsä kahvit viemäriin ja meni takaisin sänkyyn, jossa on edelleen, vaikka on iltapäivä!

Ei ole ensimmäinen kerta. Minä olen se syypää aina, ja kuulen, mikä ja millainen olen.