Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut suostumustasi kummiksi ?
30.04.2014 |
Suurin osa on oletettavasti nauttinut kummin roolista, mutta ainakin itselleni on koko hommasta jäänyt ns. paskan maku suuhun. Säännöllisesti olen muistanut paria kummilastani lahjoin ja onnitteluin, mutta täysin yksipuoliseksi tuo muistaminen on jäänyt - ilmeisesti olen ollut jonkinlainen lahja-automaatti.
Onneksi molemmat kummilapset lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja voin sitten jättää koko homman sivuun. Itselläni on myös kummilapsi (sponsor child) Afrikassa. Häneltä kuitenkin tulee mukavia kirjeitä ja vuorovaikutus on muutenkin molemminpuolista. Ehkäpä Afrikassa ajatellaan kumminkin olevan ihminen eikä mikään rahanjakokone.
Nyt viisaampana en lähtisi yhdenkään suomalaislapsen kummiksi.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan sitä, että joudun liittymään kirkkoon ristiäisten takia ja minusta se tuntuu väärältä. Haluan kuitenkin olla virallinen kummi, enkä halua kertoa tulevan kummilapsen vanhemmille, että olen eronnut kirkosta 15v sitten (koska emme muutenkaan keskustele toistemme uskosta eikä minun oleteta olevan mikään "uskonnollinen" kummi).
En ole katunut. Minulla on 3kummilasta.
Olen tosin kieltäytynyt kunniasta olla erään lapsen kummi kun minua pyydettiin.
Mielestäni kummi on "lapsen aikuinen (kristitty) ystävä". Tämän mahdollistamiseksi pitää kummilla ja lapsen vanhemmilla olla hyvät välit.
Minulla on kolme kummilasta ja yhdelle näistä ei varmaankaan olisi kannattanut suostua... Tilanne tuli silloin täysin puskista ja kilttinä ihmisenä en osannut kieltäytyä. Silloisen avomieheni ystäväpariskunta sai lapsen ja ilmeisesti he halusivat mies- ja naiskummin, ja muuta naista eivät saaneet kuin minut. Olimme siis ystävällisissä väleissä ja näimme satunnaisesti, mutta minä en siis ollut pariskunnan kanssa mitenkään läheinen. Tuntui oudolta että pyytävät VAIN minua. Luulisi että olisivat voineet pyytää molemmat, miehen kavereita kuin olivat. Nyt kun olemme miehen kanssa eronneet tämä kummius tuntuu hassulta. Ystävällisissä väleissä olemme edelleen ja kummilapsi on aivan ihana, ei siinä mitään.... Tuntuu vain että jos kummilasta ei olisi en näkisi tätä pariskuntaa enää ollenkaan. Nyt suhde on väkinäinen.
Kummilapsen vanhemmilla oli railakas avioero ja he molemmat kävivät vuoron perään haukkumassa meillä puolisoitaan. Tuli lievästi sanottuna vaivaantunut olo kun emme halunneet olla kummankaan puolella. Lopuksi kummilapsen vanhemmat suuttuivat myös meille koska emme ilmeisesti "tukeneet" tarpeeksi erossa = haukkuneet lapsen toista vanhempaa lapselle. Molemmat vanhemmat laittoivat välit poikki ja lahjat isovanhemman kautta palautetaan takaisin eli ei tässä voi väkisinkään kummi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:33"]Ehkäpä Afrikassa ajatellaan kumminkin olevan ihminen eikä mikään rahanjakokone.
[/quote]
Ihminen? Ne pitää sua rikkaana hölmönä länsimaalaisena, joka jakelee rahojaan.
En ole onneksi kenenkään kummi. Erosin kirkosta jo hyvissä ajoin ennen kuin kukaan kaverini sai lapsia, ja sukulaiseni ovat minua niin paljon vanhempia, että olen suunnilleen saman ikäinen heidän lastensa kanssa. Jos minua olisi pyydetty jonkun kummiksi, niin olisin luultavasti jossain vaiheessa katunut, jos olisin vastannut myöntävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:46"]
Kummilapsen vanhemmilla oli railakas avioero ja he molemmat kävivät vuoron perään haukkumassa meillä puolisoitaan. Tuli lievästi sanottuna vaivaantunut olo kun emme halunneet olla kummankaan puolella. Lopuksi kummilapsen vanhemmat suuttuivat myös meille koska emme ilmeisesti "tukeneet" tarpeeksi erossa = haukkuneet lapsen toista vanhempaa lapselle. Molemmat vanhemmat laittoivat välit poikki ja lahjat isovanhemman kautta palautetaan takaisin eli ei tässä voi väkisinkään kummi olla.
[/quote]
Samantyyppinen tarina meillä. Miehen veli vaimoineen pyydettiin kummeiksi. Sitten tuli riitaisa avioero. Me miehen kanssa yritimme pysyä puolueettomina ja pitää välejä yllä heihin kumpaankin. No, tämä entinen kälyni sitten päätti, että meidän olisi pitänyt lakata kokonaan olemasta tekemisissä miehen veljen kanssa ja kun emme tähän suostuneet, lakkasi hiljalleen kaikki yhteydenpito. Itse olen vuosia yrittänyt pitää yhteyksiä yllä, kysellä kuulumisia, lähettää joulukortteja yms. ilman minkäänlaista vastakaikua. Tilanne on sikäli kurja, että lapseni muistaa kumminsa hyvin, vaikka viime tapaamisesta onkin jo vuosia. On vaikea vastata, kun lapsi kyselee, miksi toinen hänen kummeistaan ei ole millään tavalla hänestä kiinnostunut. Muiden lasten kummit taas ovat tosi aktiivisesti lasten elämässä ja oikein mielellään korostavat tätä kummi-kummilapsi -suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:33"]Ehkäpä Afrikassa ajatellaan kumminkin olevan ihminen eikä mikään rahanjakokone.
[/quote]
Ihminen? Ne pitää sua rikkaana hölmönä länsimaalaisena, joka jakelee rahojaan.
[/quote]
Rikas en ole ja hölmöyden suhteen ilmeisen jäävi itseäni luokittelemaan. Yhtä kaikki, tuolta Afrikasta tuntuu tulevan ainoa kiitollisuus siitä muistamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut. En ole mielestäni hyvä kummi: en ole luonut mitenkään läheistä suhdetta yhteenkään kummilapseen, ehkä olen vähän erakko muutenkin. Yksi kummilapsi luulee mun silti olevan lahja-automaatti... Sekään ei tunnut kivalta. En tiedä miksi kummiutta hehkutetaan:(
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:36"]
Ystävän lapsen kummiutta olen katunut.
Välit ystävääni ovat viilenneet koko ajan eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Ainoa yhdistävä tekijä on kummityttöni ja ns "pakkoystävyys" tekee koko tilanteesta todella kiusallisen ja ahdistavan...
[/quote]Älä tunne ahdistusta jos olet entinen ystäväni. Valitisin tytölleni jo jokin aika sitten toisen ystäväni epäviralliseksi kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut, sillä mielestäni kummiksi suostuminen on pilannut ystävyyden. Minullakin kummius on ollut yksipuolista lahjojen lähettämistä. Yhden kummilapsen synttäreillekään ei ole kutsuttu. Toki on tässä välimatkaakin reilut 200 km. Lähes kymmenen vuotta muistin lasta synttäri- ja joululahjoja lähettämällä, mutta nyttemmin laitan joulukortin.
Toisen kummilapsen äiti on yhteydessä jotain palvelusta halutessaan ja lahjatoiveita kertoessaan tai kun tarvitsee kuulijaa, mutta ei halua tavata minun aloitteestani. Kummilasta ja hänen sisaruksiaankin olen vielä toistaiseksi muistanut. Kuitenkin ekaan verrattuna kuitenkin näen tätä kummilasta.
Näissä on kyllästyttänyt juuri se yksipuolisuus. Joku viittasi Afrikan kummilapsiin. Mieluummin olisin vaikka Afrikkaan voinut lähettää vastaavat lahjat tai niihin kuluneet summat. Silloin olisin voinut rehellisesti olla lahjoittaja. Sen sijaan suomalaislapsen kummiksi suostuessani kuvittelin sen myös vahvistavan ystävyyttä kummilapsen äitiin. Näin ei todellakaan ollut, vaan minä olen muuttunut näiden suomalaisnaisten silmissä sellaiseksi sellaiseksi, jonka olemassaolo muistetaan kun halutaan jotain itselle tai lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut. Serkkuni (mies) pyysi minua lapsensa kummiksi ihan puskista, enkä osannut kieltäytyä. Nyt pari vuotta myöhemmin emme ole enää hänen vaimonsa takia väleissä. Vaimo on muutenkin riidoissa koko suvun kanssa, mutta serkkuni tietysti on asettunut hänen puolelleen. Nykyään olen lahja-automaatti, jonka antamia lahjoja ei kuitenkaan arvosteta. Edes joulukorttia en ole saanut,muista kiitoksista puhumattakaan. Olen ajatellut lopettaa lahjojen ostamisen ja muutenkin muistamiset. Niin paljon ärsyttää.
Ei ole koskaan edes pyydetty kun lähimmillä sukulaisilla ei ole lapsia. Itse pyysin lapsieni kummiksi vain lähisukulaisia juuri sen takia, ettei ystävien kanssa välien viileneminen vaikuta mitenkään näihin kummiasioihin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:33"]Olen katunut. Serkkuni (mies) pyysi minua lapsensa kummiksi ihan puskista, enkä osannut kieltäytyä. Nyt pari vuotta myöhemmin emme ole enää hänen vaimonsa takia väleissä. Vaimo on muutenkin riidoissa koko suvun kanssa, mutta serkkuni tietysti on asettunut hänen puolelleen. Nykyään olen lahja-automaatti, jonka antamia lahjoja ei kuitenkaan arvosteta. Edes joulukorttia en ole saanut,muista kiitoksista puhumattakaan. Olen ajatellut lopettaa lahjojen ostamisen ja muutenkin muistamiset. Niin paljon ärsyttää.
[/quote]
Miksi alapeukkuja? Onko se lahjojen ostaminen todella kummin tärkein tehtävä? Itse mielelläni viettäisin lapsen kanssa aikaa, menisin retkille ja muuta, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta. Perhe on aina niin "kiireinen".
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 09:59"]Olen katunut. En ole mielestäni hyvä kummi: en ole luonut mitenkään läheistä suhdetta yhteenkään kummilapseen, ehkä olen vähän erakko muutenkin. Yksi kummilapsi luulee mun silti olevan lahja-automaatti... Sekään ei tunnut kivalta. En tiedä miksi kummiutta hehkutetaan:(
[/quote]
Meillä myös yksi kummilapsi pitää meitä lahja-automaattina. Samoin vanhempansa. Jos lapsi kinuaa jotain kallista, käsketään pyytää kummeilta. Jos lapsi soittaa, aiheena vain lahjatoiveet. Perhe on muutenkin materialistinen. Rahaa ei liiemmälti ole, mutta kalliit tavarat on tärkeitä.
Lapsen äiti on nyttemmin eronnut kirkosta. Joka tapaamisessa mollaa kirkkoa ja uskovia. Pyytää lasta esittelemään mulle uskonnonkirjaansa ja mollaa niitä kohtia sieltä lapsen kuullen.
Mua harmittaa tuo kummius. En edes tuntenut heitä hyvin, kun pyysivät, lapsen isä miehen kavereita.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:33"]Olen katunut. Serkkuni (mies) pyysi minua lapsensa kummiksi ihan puskista, enkä osannut kieltäytyä. Nyt pari vuotta myöhemmin emme ole enää hänen vaimonsa takia väleissä. Vaimo on muutenkin riidoissa koko suvun kanssa, mutta serkkuni tietysti on asettunut hänen puolelleen. Nykyään olen lahja-automaatti, jonka antamia lahjoja ei kuitenkaan arvosteta. Edes joulukorttia en ole saanut,muista kiitoksista puhumattakaan. Olen ajatellut lopettaa lahjojen ostamisen ja muutenkin muistamiset. Niin paljon ärsyttää.
[/quote]
Miksi alapeukkuja? Onko se lahjojen ostaminen todella kummin tärkein tehtävä? Itse mielelläni viettäisin lapsen kanssa aikaa, menisin retkille ja muuta, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta. Perhe on aina niin "kiireinen".
[/quote]
Alapeukku serkulle ja vaimolleen, ei sulle.
Itse en alkaisi kenenkään muun kummiksi kuin siskoni/veljeni lapsen kummiksi. Kavereiden kanssa tulee aina jotain... enkä haluaisi olla lahja-automaatti "vieraalle" perheelle.
Ystävän lapsen kummiutta olen katunut.
Välit ystävääni ovat viilenneet koko ajan eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Ainoa yhdistävä tekijä on kummityttöni ja ns "pakkoystävyys" tekee koko tilanteesta todella kiusallisen ja ahdistavan...