Oletko katunut suostumustasi kummiksi ?

Olen katunut. Yhdelle lapselle olen kummi enkä ole kovin hyvä siinä hommassa. Olen todella huono kummi.

No en ole ryhtynyt kummiksi sillä ajatuksella, että kummilapsen tulee minua muistaa. Kyllä ajatus on se, että annan aikaani lapselle ja olen yksi turvallinen aikuissuhde lapsen elämässä. Tuo suhde ei synny ellei aikuinen vietä aikaa lapsen kanssa pienestä pitäen. Kun suhde on olemassa, lapsi haluaa aika pienestäkin jo pitää yhteyttä ja esim soittaa. Mutta jos ei ole nähnyt vaivaa suhteen syntymiseen, ei lapsikaan pidä yhteyttä vieraaseen ihmiseen. Suhteen luomisen tulee lähteä siitä aikuisesta eli kummista.

Olen katunut ja kadun edelleen. Kolme kummilasta ja ottaa päähän aivan erityisesti joka joulu ja synttäreinä pitkin vuotta. Tuntuu, että jatkuvasti pitäisi olla näkemässä ja synttäreillä sun muilla kekkereillä istumassa. Olisi omakin elämä elettävänä, meillä 4 lasta ja niitä tapahtumia ihan omastakin takaa. Kaksi kummilasta siis ajalta ennen lapsia (9v. ja 7v.) ja 1 vauvaikäinen ns. pakkotilanne kummilapsi. Rahaa menee kamalat summat lahjoihin ja matkoihinkin nykyään. Ennen ei niin haitannut, mutta omien lasten myötä harmittaa kun se on tavallaan heiltä pois, rikkaita kun emme ole. Aikaa ei toisaalta ole mihinkään jokavuotisiin aineettomiin aikalahjoihinkaan.

Kaikkien perheet olettavat, että olemme huippukiinnostuneita juuri heidän lapsestaan. Ei vain oikeasti enää omien lasten jälkeen jaksa aivan kauheasti kiinnostaa joka visiitillä pöhlätä näiden lasten kanssa ja jatkuvalla syötöllä kysellä kuulumisia ja olla kiinnostunut joka julmetun asiasta pärisyttelystä ja soseista uusiin nappiksiin. Kun mennään kylään näihin ystäväperheisiin ja omat lapset leikkii siellä innoissaan uusilla leluilla sen tunnin pari, mieluiten haluaisin olla niiden ystävieni kanssa ja vaikka nauttia kahvikupposen kerrankin ihan rauhassa, en leikittää toisen lasta. Jotenkin en sitten enää oikein jaksa edes nähdä näitä perheitä kun tiedän, että se on yhtä hullunmyllyä koko tapaaminen. Mieluummin näen muita ystäviäni, sellaisia joiden aknssa saan nauttia aikuisesta seurasta ja en joudu omien lasten lisäksi hoitamaan ja viihdyttämään muitakin muksuja.

Surullista. Toisaalta en kyllä omaakaan perhekokoa ruvennut rajoittamaan kummilasten määrän vuoksi ja nyt omien lasten myötä vain energia ei enää riitä kaikille.

Kyllä nuo pari viimeistä kummin tehtävää jo kaduttaa. Toinen on miehen siskon lapsi, muuten ok, mutta kun oltiin jo ennestään heidän kahden lapsen kummi ja tuntui, että hyvät lahjat vaan taas meiltä haluttiin vielä kerran. Ainuttakaan kiitosta, kuvaa tai korttia ei noilta lapsilta olla saatu. 

Toinen on tuttavapariskunta, tai no, miehen vanha ystävä puolisonsa kanssa, pyysivät esikoisensa kummiksi. Toooosi vähän ollaan loppujen lopuksi tekemisissä vaikka heidät pyydettiin sit meidän kuopuksen kummeiksi. He eivät muista meidän lasta mitenkään.. Selkeä ohari! 

Muutenkin oma elämä tuntuu nyt niin haastavalta, että taakoilta nuo viimeisimmät kummintehtävät tuntuvat. Aikaisemmat 6 olen hoitanut ilolla ja ylpeydellä. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:36"]Olen, koska olen paska kummi.

[/quote]

oletkohan siskoni?.hän on lapseni kummi. Ei ole mitenkään muistanut kummilastaan koskaan. Purkaisin kummiuden jos mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:36"]Olen, koska olen paska kummi.

[/quote]

oletkohan siskoni?.hän on lapseni kummi. Ei ole mitenkään muistanut kummilastaan koskaan. Purkaisin kummiuden jos mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:36"]

Ystävän lapsen kummiutta olen katunut.

Välit ystävääni ovat viilenneet koko ajan eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Ainoa yhdistävä tekijä on kummityttöni ja ns "pakkoystävyys" tekee koko tilanteesta todella kiusallisen ja ahdistavan...

[/quote] Aivan samoin kävi minulla ja vanhemmista toinen ulkomaalainen (äiti)..ihan vaan tarkennus siksi kun ap haukkui suomalaislasten vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 09:36"]Olen, koska olen paska kummi.

[/quote]

oletkohan siskoni?.hän on lapseni kummi. Ei ole mitenkään muistanut kummilastaan koskaan. Purkaisin kummiuden jos mahdollista.

[/quote] Eli kelpaisi, jos ostaisi lahjoja.

en, tosin olen melko kehno kummi, mutta yhtä "kehnot" on omillakin muksuilla eli ts. emme odota toisiltamme mitään...minä kummina annan pari krt vuodessa jonkun melko halvan lahjan ja sen lisäksi jutustelen kahvikekkereillä tai muualla nähdessämme niitä näitä kummilasten kanssa. Saatan joskus ihan leikkiä 20 min tai pelata palloa tai ostaa jäätelön... tämmöiset kummit on omilla lapsillakin. 

ei rasita elämää mitenkään, vie rahaa vain noin 100 € vuodessa ja aikaa ehkä 3-10 päivänä vuodessa, mutta tämän ajan tapaisin joka tapauksessa näiden lasten vanhempia. ja se satonen nyt menis mihin tahansa... 

parempana kummina olo varmaan rasittaisikin, mutta mulle riittää tämä taso.

Kyllä olen katunut! Ensimmäinen kummilapseni on nyt 13-v. enkä ole 8 vuoteen nähnytkään tuota tyttöä. Alkuun kaikki meni puolin ja tosin hyvin, kunnes perhe muuttui yllättäen niin kiireiseksi, etteivät koskaan ehtineet tavata. Joulu- ja syntymäpäivälahjat kävin jättämässä ovenpieleen eikä niistä koskaan tullut mitään kiitosta perästä päin. Sittemmin välimme katkesivat kokonaan ja nyt minulla ei ole mitään tietoa, missä päin tuo perhe edes asuu. Äiti oli opiskelukavereitani ja olimme tunteneet pari vuotta. Kaduttaa, että suostuin kummiksi ja olen todella potenut välien katkeamisesta huonoa omaatuntoa, mutta yhteydenpitoyritykseni torpattiin aina enkä enää jaksanut yksinäni yrittää.

Minulla ja miehelläni on yhteensä seitsemän kummilasta, kolme niistä on vain mun, yksi vain miehen, muut kolme yhteisiä. Muistamiset ovat kuitenkin ajan myötä siirtyneet minun harteille. Kaikkiin lapsiin pidän yhteyttä, mutta kahdelle vanhimmalle olen ollut aika huono kummi ja en välttämättä heitä edes tunnistaisi jos he vastaan kadulla tulisivat. Onneksi tytöt ovat jo yli 20 vuotiaita, joten heidän kohdallaan kummileikki alkaa olla jo ohi. Nyt jos minulta kysyttäisiin uudestaan kummiksi tuloa samoille lapsille, suostuisin neljälle, kahden kummiudesta kieltäytyisin ja siitä yhdestä mies saisi päättää itse.

Tällä tietämyksellä olisin suostunut kummiksi vain siskoni lapselle. Häntä ja siskoani tapaan vähintään kuukausittain ja muutenkin ollaan oltu yhteyksissä. Lisäksi yhteydenpito on molemminpuolista ja siihen liittyy paljon mukavia asioita. Mielelläni minä siskoni lasta hoidan, kun tiedän, että tarvittaessa hän joustaa minun suuntaani.

Kahdelle muulle lapselle olen myös kummi, mutta näiden lasten äidit ovat yhteyksissä lahjoja tai palveluksia pyytäessään. He olisivat voineet suoraan sanoa, että haluavat minun vain "muistavan" lapsiaan ja se muistaminen nimenomaan on yksipuolista ja tarkoittaa tavaran ostamista / rahan antamista lapsilleen tai palvelusten tekemistä heille.

Kuvaavaa on, että toinen näistä naisista pyysi huomioimaan myös kummilapsen sisarukset, kun ostan jotain tälle kummilapselleni. Varsinaista ystävyyttä ei minulla ja näillä kummilasten äideillä enää ole ollut vuosiin. Todennäköisesti ystävyys olisi katkennut, mikäli olisin kieltäytynyt kummiudesta, mutta näköjään kummiksi suostumallakin saa ystävyyden pilattua.

Vinkkini kummiasiaa pohtiville on, että pyytäkää vain oikeasti sellaisia ihmisiä, joilla on samanlaiset arvot kuin teillä itsellännekin. Panostakaa vastavuoroisuuteen ja vaalikaa myös sitä ystävyyttä. 

Kyllä olen katunut, mulla on 3 kummilasta ja tästä tuoreimmasta olisin ehdottomasti kieltäytynyt. Minusta koko kummi systeemin voisi lopettaa, ei tarvi ketään kinuta ja velvoittaa kummiksi. Ja moniko nykyihminen ottaisi kotiinsa kummilapsen asumaan jos vanhemmille jotain sattuisi, kyllä ne ois lastenkodissa tai sijaisperheissä. Ennenaikaan kummius on ollut varmasti sitovampi juttu kuin nykypäivänä.