Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi vai ei?
16.05.2014 |
Tämä on palstalla aika yleinen aihe. Sorry siis, jos jotain häiritsee. Mutta taitaa myös olla aika yleinen mietittävä aihe ainakin jo vähän iäkkäämmillä äideillä. Miten perheenne elämä on muuttunut kolmannen myötä? Ja etenkin silloin, jos ikäero muihin lapsiin aika tasainen, ei siis mikään iltatähti kyseessä. Miten olette jaksaneet venähtäneen kotonaoloajan? Oon juuri löytänyt tosi kivan sopivan vaativan fyysisen harrastuksen ja siihen tulisi ainakin 15kk tauko, jos vielä vauvan tekisin. Eihän se paljon sinänsä ole, mutta oon vaan juuri nyt tosi innostunut siitä ja kroppakin on tosi hyvin kuosissa, vaikka 2 lasta jo tehtynä. Mutta siis tämä tietty vain sivujuonne asiassa. Siihen ei kannata liikaa tarttua. Perheemme harrastaa paljon. Onko kolmen lapsen harrastukset myöhemmin mahdoton rumba? Ja jos vasta juuri on taas saanut yöunensa takaisin, miltä tuntuu taas nukkua 2v huonosti? Onko kolmas vauva kaiken tämän arvoista? Kaduttaisiko myöhemmin, jos emme olisi edes yrittäneet? Olemme tosi perhekeskeisiä ja sinänsä olisi ihanaa, että lapsilla oli enemmän kuin yksi sisarus. Ja älkää pelätkö, että av päättää meidän lapsimäärästämme. Ei päätä. Haluaisin vain keskustelua ja pohdintaa aiheesta. Ja vielä se, että lapsia ei noin vain tehdä, vaan niitä saadaan. Ei lapsen tulo edes varmaa.
Kommentit (11)
Samaa pohdin, ja aikalailla sama tilanne. Olen "saanut itseni takaisin", kroppa hyvässä kunnossa, harrastan fyysistä urheilua 3-4krt viikossa ja tapailen ystäviä. Mikä tärkeintä, mulla ihana työ joka määräaikaisella sopimuksella.
Mutta kolmas houkuttaa ja mielessä, että nyt tai ei sitten koskaan enää. Harrastukset ja ystävät tärkeitä, oma unirauha eritoten, mutta niitä voi myöhemminkin kolmatta ei sitten enää... tuntee vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Mies on aika nihkeällä kannalta, saano että ei sitä jaksaisi enää, toisaalta ei teilaakaan ajatusta. Vaikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä vastauksistanne. Tosiaan sehän siinä on, että kun sitä vauvan nukkumista ym. ei voi tietää etukäteen. Meillä esikoinen nukkui yöt jo 3-kuisesta, mutta toinen alkoi nukkua vasta lähes 1,5-vuotiaana. Mutta kyllähän sen univelankin tietty varmaan taas kestäisi, kun tietäätäähän sen, että se joskus taas nukutaan. Ehkä juuri olisi helpompi ymmärtää vauvan ja lapsen kehityksen vaiheet ja elää rauhassa sen kanssa, että nyt on tälläistä, mutta ei tämä vaihe ikuisesti kestä. Luulen, että kakkonen on kyllä oikeassa, että kun tätä pohtii, niin uskon että myöhemmin voisi kaduttaa, ellemme edes yrittäisi.
Ap
Sanoisin, että ei. Vaikutat aika epävarmalta, mitä jos kuitenkin kaduttaa? Ja mies nihkeällä kannalla, ei ole edukseen lapsen hankinnan kannalta.miksi et vain nauttisi nyt, olemassaolevasta perheestäsi ja itsestäsi? En ymmärrä.
Minun mieheni ei ole nihkeällä kannalla.
Ap
Mun mielestä aivan turha hankkia enempää lapsia, keskityt huolehtimaan itsestäsi, miehestäsi ja lapsistasi. Olet jo kuitenkin lapsia saanut 2 kappaletta, siinä on ihan riittävästi yhteen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on jäänyt harmittamaan se, ettei tullut hankittua neljättäkin. Kolmas (pienillä ikäeroilla) sujahti perheeseemme helposti, ja on ollut aurinkoinen ja sopeutuvainen lapsi. Raskaat hetket (oksennustaudit ja korvatulehdukset) ovat olleet pientä iloon verrattuna.
EI lapsen saaminen "kaduta". Koiran hankinta ehkä mutta yleensähän rakkaus lapseen on se miksei kaduta! T. Ylpeä kolmesta, rakkaasta lapsestaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme, tunnistan itseni sinun pohdinnoista. Sillä että osoitat pohdintaa on vain positiivinen merkitys eikä mitenkään poissulkeva. Ennemmän ihmettelen ratkaisuja hankkia lapsia sen suurempia ajattelematta. Meillä lapset nyt 2, 4 ja 6. Harrastuksia ja menoja on paljon, mutta hyvin onnistuu. Kroppa on palautunut ja edelleenkään minusta ei huomaa mistään että olen lapsia kantanut, eli täysin timmi ja palautunut ja vaatekoko 34. Eli jos olet kahdesta palautunut niin ei se kolmannen kohdalla muutu. Itse olen ikionnellinen triostamme ja lapset myös vaikuttavat onnellisilta, aikaa ja huomiota riittää hyvin kolmelle. Valvominen ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä ja aika menee aivan liian nopeaan. Itse olisin ainakin katunut, jos emme olisi kolmatta yrittäneet/saaneet!
Minustakin on mukava lukea näitä pohdintoja. :) Itse olen todella helpottunut, kun tajusin että oikeasti en halua kolmatta, vaikka pitkään sitä pähkäiltiin. Minäkin olen tavallaan saanut itseni ja elämäni takaisin, ja hyvä näin. Pidän lapsista ylipäänsä, ja minulle riittää, että työn ja omien lasten mukana saan olla lasten kanssa tekemisissä. Siinä saa tavallaan ne parhaat puolet pienistä ihmisistä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samoja ajatuksia, mutta olisinpa pohtinut tätä muutama vuosi sitten. Vanhemmat lapset ovat jo koululaisia, ja jotenkin tässä ollaan miehen kanssa mietitty, että vielä kymmenen vuotta, niin lapset ovat aikuisia ja meillä olisi vihdoin aikaa toisillemme. Toisaalta olen kuitenkin vasta 33-vuotias. Vauvakuumetta ei ole, mutta ajattelisin että perheessämme olisi tilaa kolmannellekin lapselle, ja haluaisin lapsilleni myös kolmannen sisaruksen joukkoon. Äh, jos sais vaan jostain valmiina 3-vuotiaan...
Jos mietitte kahden vaihtoehdon välillä, niin ehdottomasti se 3 lasta. Me päädyimme kolmanteen ja olisi kaduttanut, jos emme olisi saaneet tätä kolmatta aarrettamme <3
Kolmas vauva on ehdottomasti kaiken arvoista ja vuodet vierivät nopeasti, pian huomaatkin lapsesi aloittavan koulun :) Sitäpaitsi vauva saattaa olla helppo ja hiljainen, luonnetta ei voi kukaan tietää etukäteen. Meillä iltatähti oli helpoin ja yöt sain nukkua lähestulkoon aina rauhassa (: