Lue keskustelun säännöt.
Olenko aivan paskiainen, ottaa pattiin pikkusiskon raskaus?!
29.04.2014 |
Tilanne on se, että olemme aviomieheni kanssa olleet yhdessä monta vuotta, molemmilla vakiduunit ja taloudellinen tilanne hyvä. Lapsi olisi molemmilla haaveissa ja olemme melkein vuoden yrittäneet. Olemme 23-vuotiaita, eli sinänsä nuoria, myönnän tämän.
Pikkusiskoni soitti aamulla ja kertoi olevansa raskaana. Siskoni on 17-vuotias, taustalla holtitonta alkoholikäyttäytymistä, syömishäiriötä, keskenjäänyt lukio ja vaihtuvia poikaystäviä. On seurustellut nykyisensä kanssa kolmisen kuukautta ja nyt menee kuulemma huonosti. Aikoo pitää lapsen, vaikka vahinko kävikin.
Myönnän olevani vihainen, katkera ja loukkaantunut. Siskoni ei tiedä että olemme lasta yrittäneet, joten ei tosiaan soittanut kiusallaan. Olenko aivan paskiainen kun tunnen näin, vaikkei siskoni raskaus minulta pois olekaan?
Kiitos ja anteeksi, mieluummin avaudun kasvottomana internetissä kuin lauon ajatuksiani siskolleni.
Kommentit (12)
Et ole paskiainen. Tiedän millaista tuskaa on yrittää ja pettyä joka kuukausi. Itsekkin olin katkera niille jotka tulivat helposti, jopa vahingossa raskaaksi. En toki heille sitä sanonut. Tsemppiä kyllä se teilekkin kohta tärppää. Itselläkin jo lapsia nykyään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä holtiton sisko voi lahjoittaa lapsensa teille, kun ei bailaukseltaan enää sitten jaksakaan itse hoitaa. Käärii vaikka lahjapaperiin ja jättää teidän kuusen alle jouluna.
Inhimillisiä tunteita ja pystyt hienosti itsekin ne tunnistamaan ja analysoimaan niitä. Elämä vie ja jonain päivänä et edes muista tämän hetkisiä tunteitasi, usko pois.
Kateellisuus on ihan luonnollinen tunne, kunhan et kohdista harmiasi siskoosi. Siskosi on muutenkin varmasti vaikeassa tilanteessa ollessaan noin nuorena raskaana. Puhu miehesi kanssa tunteistasi mutta siskosi kanssa tue häntä.
Myönnän järkyttyneeni tosi pahasti puhelimessa. Sanoin että jos sopii niin soittelen myöhemmin takaisin, voi olla että sisko saattoi siitä vähän arvata mitkä fiilikset mulla on. Miehelleni jo sanoin, että saatan hetken aikaa joutua kokoamaan itseäni ennen kuin pystyn ainakaan luontevasti suhtautumaan siskoni raskauteen.
Sisko sanoi että tämä on paras mahdollinen syy ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti kuulosti siltä, että haluaa tehdä elämässään täyskäännöksen. Arvostan sitä, että aikoo lapsen pitää vaikka lähtökohdat eivät olekaan parhaat mahdolliset.
Väkisin vain minulle tulee (marttyyrimainen) alemmuudentunne että minusta ei selkeästi ole äidiksi mutta alaikäisetä huithapelista kyllä on.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin ja muiden aineiden käyttö vahingoittaa AINA vauvaa. Esim. FAS-lapset.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 16:57"]Alkoholin ja muiden aineiden käyttö vahingoittaa AINA vauvaa. Esim. FAS-lapset.
[/quote]
No ei nyt ihan aina. Just sain erään rokkarin elämäkerran luettua, ja hänen vaimonsa veti huumeita ja viinaa kaksin käsin odotusaikana, ja silti saivat kauniin ja terveen tyttären, joka on ilmeisesti myös älykäs, kun on nyt aikuisena hyvässä ammatissa jne. Aika arpapeliä tuntuu olevan. Joku ei voi maksakaatikkoakaan syödä ilman että tulee sikiölle pysyvät vammat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi nyyh. Ite oon 31 ja kahdeksatta vuotta yritetään lasta, että turha melkeen vuoden yrittäneenä siellä esittää mahoa naisparkaa. Tuntuu olevan nykyään muotia toi lapsettomuusongelma. Heti ollaan kiljumassa kamalaa lapsettomuusongelmaa, kun ei muutamassa kuukaudessa tärppää.
Ap: tunteet ovat ihan normaaleja. Vähän samankaltaisia kuin 12 tunteet. Varmaan kurjaa, kun on toivonut lasta 8 vuotta ja toinen vasta vuoden.
Tosin ei ole Ap:n vika, että 12 kärsii lapsettomuudesta, samoin kuin ei Ap:n siskon vika, ettei Ap ole lasta vielä saanut. Olet varmaan itsekin vuoden yrittämisen jälkeen kokenut huolta lapsettomuudesta ja vaikka oma huoli olisi vaihtunut toivottomuudeksi, on muilla oikeus tuntea sitä samaa huolta yritettyään vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kaivaa tämä keskustelu vielä ylös ja purkaa edelleen. Sain eilen illalla soittoa siskoni kaverilta, että on puistossa ympäripäissään ja huonossa hapessa, et tulisi noukkimaan häntä kotiin. Asun lähempänä tätä puistoa joten kävin hakemassa siskoni ja viemässä hänet kotiinsa.
Sisko taisi unohtaa raskautensa tai ei välitä. Olen tosi raivona asiasta. Eihän alkoholinkäyttö välttämättä automaattisesti vahingoita alkiota vielä tässä vaiheessa, mutta silti suoraan sanoen vituttaa. Vappua piti päästä juhlimaan, tässä tulee vielä koulujen päättäräit, juhannukset ja ties mitä pakollisia kissanristijäisiä joissa on "pakko ottaa alkoholia" - mites se raskaus...
Juuri nyt olen aivan liian vihainen, vittuuntunut ja kyllä, loukkaantunut että voisin olla tukena yhtään kenellekään. Olen itkenyt puolen aamua.
-Ap
voi lapsiparka.. ja se sikiö parka..
Ei, et ole paska.
Holtiton elämäntyyli ja lastenhankinta eivät olet hyvä yhtälö. Siskosi pitää nyt todellakin ryhdistäytyä, ja sinun apusi siinä olisi todella tarpeen. Toivottavasti kykenet sitä antamaan siitä huolimatta, että syvällä sisimmässäsi olet katkera siitä, että raskaaksi tulo ei ole teiltä vielä onnannut, vaikka teillä olosuhteet olisivat paljon paremmat.
Niin se menee, elämä ei ole reilua, vaan täysin sattumanvaraista.