Näennäinen vaatimattomuus
Sanon nyt tämän yleistäen: Ärsyttää suomalaisten tapa nöyristellä ja esittää vaatimatonta joka tilanteessa. Mielestäni sellaisen käytöksen taustalla on usein hyvin omahyväinen asenne, jonka avulla tavoitellaan omaa etua ja kunniaa tavalla tai toisella. Ehkä jopa tiedostamatta. Toki itsekehuskelu ja kopeus on myös ärsyttävää mutta kyllä tekopyhä nöyristely on vähintään yhtä ärsyttävää. Kuvottavaa suoraan sanottuna. Sitä tulee aika usein vastaan ja olenpa siihen itsekin sortunut ja taipuvainen mutta haluaisin siitä eroon ihan tietoisesti, vihaan sitä piirrettä. Aidossa nöyryydessä ei ole mitään vikaa oikeassa tilanteessa, mutta nöyristely on ihan eri asia. Onko kukaan huomannut samaa? Vai pitäisikö röyhkeästi sanoa että oletteko kaikki huomanneet että asia on juurikin näin ja olen oikeassa?
Kommentit (4)
Onko tässä nyt taas kyseessä joku kilpailu että kuka on hyveellisempi tms. mitähä?
Joo tiedän ko. ihmistyypin. Vinkkinä voin sanoa että niitä harmittaa kun et huomio "vaatimattomuutta" vaan otat ja sanot sen tosiasiana. Se on tietyn tyyppistä narsismia kun haluavat kerätä huomion itseensä hieman oudolla tavalla.
Voin sanoa itse olevani juuri tuollainen näennäisesti vaatimaton. Se johtuu ehkä siitä, että minulla on paljon asioita, joita kadehtia ja vaatimattomuudella haluan tuoda esille helpostilähestyttävyyttä ja toisaalta haen sillä hyväksyntää, jota en siis ole monessakaan tilanteessa saanut kateuden vuoksi. Voihan se olla ärsyttävää, mutta se vihan määrä, joka tulee siitä, että on aidosti oma itsensä on välillä ylitse vuotavaa. Tämä nöyristely on joillekin siis suojautumiskeino.
Nöyristely on yksi ylpeyden muoto, sanoisin aika petollinen sellainen. Kun todellinen nöyryys tulee ihmisen sydämestä, eikä välttämättä näy ulospäin, nöyristely on juuri päinvastaista: sydämessä olevan ylpeyden ja omahyväisyyden tuomista esille kauniissa muodossa luoden sädekehän kyseisen henkilön ylle.