3v tulee vanhempien sänkyyn JOKA YÖ!

Ahdasta oli alkuun mutta sängyn vaihto teki tilaa. Saavat olla vanhempien kainalossa, jos sitä tarvitsevat.

Olen huomannut, että kun tyttö nukkuu päiväunet niin silloin nukkuu koko yön omassa sängyssään. Mutta jos ei nuku päiväunia niin taatusti tulee sänkyymme..



Tosi kurjaa, mutta toisaalta tosi ihanaa kun tulee sinne.



En ole siis yrittänyt edes häntä sieltä pois. Kyllä hän jossain vaiheessa alkaa nukkua omassa sängyssä, viimeistään teininä.. ;)

sitä turvaa saa.. Meillä 3v kysyy, että saanko tulla väliin mikä siihen vastaan että tuu vaan ota oma tyynysi.. hih.. nytkin tuo 3v tuolla vielä posottaa unta nuppiin.. on tosi hyvä nukkumaan :)

valmiiksi pedattuna vaan sängyn alle ja sieltä se oli nopea vetää esiin kun pikkuhiippari ilmaantui meidän huoneeseen. Vuoden ajan poika tuli joka yö patjalle, sitten lopetti senkin ja nykyään 5-vuotiaana nukkuu aina koko yön omassa sängyssä.

Jätti ne pois jo ennen 3v synttäreitään. Kun oli äsken vatsataudissa, silloin nukkui päiväunia ja pysyi tosiaan omassa sängyssään! Voisiko tosiaan olla yhteyttä? En kyllä tajua miten tuon saisi päiväunille, kun viimeiset kuukaudet ennen unien poisjääntiäkin olivat pelkkää tappelua - tuntikausia jouduin vääntämään lasta unille.



Meillä on ahdas makuuhuone, joten isompaa sänkyä ei mahdu ja 10kk nukkuu jo valmiiksi sängyssämme, joten ahdasta on. Ja ongelmana on, että möyrivä isoveli herättelee samalla myös vauvaa, joten yöt menevät yhdeksi kaaokseksi :(.



Ap

voi kokea muuten sen vauvankin siellä sängyssänne " uhkana" eli on mustis.

ja nyt neljävuotias poika.

Aloitimme hyvissä ajoin jo ennen vauvan syntymää pojan opettamisen omaan sänkyyn ja huoneeseen. Meillä se toimi niin, että kun poika lähes joka yö kömpi meidän sänkyymme, toinen lähti pojan kanssa takaisin omaan sänkyyn ja peitteli sinne. Kaksi viikkoa meni niin että poika tuli lähes joka yö, mutta sitten kuukauden päästä vain jos näki pahaa unta tms. Eli me saimme pojan oppimaan sillä, että tarjosimme sitä läheisyyttä sinne omaan sänkyyn, aluksi ihan uneen asti ja sitten pikkuhiljaa vain se rauhoittuminen.

Meillä on, uskokaa tai älkää, niin ahdas makkari, että edes pinnasängylle ole tilaa! Eläköön 2000-luvun asuntopolitiikka...



Toki vauvan voi jossain vaiheessa siirtää isoveljen kanssa samaan huoneeseen, mutta vielä en viitsisi. Herää n. 8-10 kertaa joka yö ja jos joutuisin joka heräämisellä ravaamaan toiseen huoneeseen, kuolisin varmaan siihen paikkaan.



Eli kiitos kovasti neuvoista, mutta eivät vain oikein tilanteeseemme sovi. Olisiko vielä jollain ideoita?

Meillä on perhepeti. Siellä nukkuu minä, mies, 8kk vauva ja 3,5v.

Ahdasta on mutta ei voi minkään...



Tuo on ainut hyvä vinkki jonka voin teille antaa, että laitat patjan sängyn alle levitettynä ja jos sängyssä tulee ahdasta ja huono nukkua, joku siirtyy yöllä siihen.



Luulen että jossain vaiheessa yövaeltelu saattaa jäädä sitten itsestäänkin pois. Mutta kieltäminen olisi tosi ikävää kun vauvakin saa sängyssänne olla.

Poika on aika sikeäuninen, joten ehkä hänet voisi vaikka kantaa nukkuvana aina takaisin omaan huoneeseen... Pitäisi varmaan olla johdonmukainen ja alkaa vain palauttaa hänet sinne aina takaisin. Osin on kyllä omasta saamattomuudesta kyse, etten ole sitä tehnyt. Olen öisin aina ihan puolitajuttomassa tilassa näiden valvomisten takia, enkä vain oikein ole jaksanut...



Ap

Lapsi alkoi vuoden vaihteessa yllättäen kuin salamana kirkkaalta taivaalta tulla joka_ikinen_yö meidän viereen. Siitä lähtien siis aina. Jos ei yöllä niin viimeistään aamukuuden aikoihin alkaa kuulua.



Lapsi on nyt 2v ja 10kk ja olen miettinyt kuinka kauan tätä jatkuu. Kyllä tätä tavallaan jaksaa, mutta ei nyt ihan ikuisuuksia, joskus kun on tosi huonoja öitä, että joko minä tai mies joudutaan evakkoon.



Meillä nuo päiväunien nukkumiset eivät vaikuta tilanteeseen. Tarhassa lapsi nukkuu päikkärit ja viikonloppuna kotona ei. Silti joka yö sama juttu...

että isä menee esikoisen huoneeseen nukkumaan. Me tehtiin joskus tätä, kun vauva valvotti mua ja esikoinenkin aina herätti ensin minut jos oli jotain asiaa. Isä meni patjalle lastenhuoneeseen ja ainakin minä sain sinä yönä paremmin nukuttua. Teoriassa tämä saatata jopa auttaa lasta pysymään yöllä omassa sängyssä, kun se tapa nousta aina herätessä vaeltelemaan jää pois. Käytännössä voi titenkin olla että kun isä siirtyy takaisin aviovuoteeseen, lapsonen tulee perässä ...

Jos lasten huone on isompi, vanhemmat ja vauva siine. Ja teidän makkariin vanhempi lapsi.

Poika 3,5 v kaipaa aina leikkeihin kovasti aikuista. Jos yöt menee mahdottomiksi, niin selitetään, että tänään isä ja äiti eivät jaksa leikkiä, koska olemme nukkuneet tosi huonosti. Illalla muistutellaan, että jos herää yöllä, niin laittaa vaan silmät kiinni ja nukkuu uudestaan. Että yritetään nukkua oikein kunnolla tänä yönä, niin äitikin jaksaa taas huomenna leikkiä.



Ollaan kokeiltu tuota nyt kolme kertaa, ja tehoaa hyvin, mutta vaikutus kestää noin viisi yötä, sitten palailee taas vanhoihin tapoihin. Kolmas kokeilu oli toissapäivänä, katotaan jos vaikutus kestäisi nyt pidempään...

joten huoneiden vaihdostakaan ei ole hyötyä. Ei tässä nyt oikein muu taida auttaa kuin 3v vain pitäisi saada pysymään näillä eväillä omassa huoneessa. Ajattelin, että ottaisin käyttöön tuon 8:n ehdottaman systeemin ja palauttaisin lapsen sänkyynsä joka kerta. Rankkaa kyllä tulee olemaan. Sitten tuli mieleen sellainen supernannytyylinen palkitsemisjärjestelmä, eli antaisin jokaisesta omassa huoneessa nukutusta yöstä tarran vihkoon ja kun tarroja on esim. viisi saisi vaikka karkkiaskin palkinnoksi. Mitä mieltä olisitte tästä? Ei kai se tee omassa huoneessa nukkumisesta liian " isoa juttua" ja käänny itseään vastaan?



Ap

saatte lisää tilaa. ja tosiaan ihmettelen minkä kokoinen huone oikein on. koska meillä on pieni makkari. ja sinne hatuu pinnari tosin niin että se on ihan kiinni mun sängyssä... tuskin kumminkaan voi olla että makkari on 2 metrii levee ja 3 pitkää....... ( 6m2)

ja totean vaan että aikansa kutakin eli, ne tulee niin kauan sun sänkyyn ku tulee, toiset pysyy 2 vuotiaana omassa, toisilla voi jatkua 6 vuotiaaksikin asti. Ei siinä voi muuta tehdä ku järjestää tilaa, meillä oli vedettävä matala sänky runkopatian alla, jossa lopulta useimmiten nukkui äiti. Voi auttaa se että lapsella on mukava hyvä patja ja sänky, oma yöpöytä missä hyvä luku valo, ja vähän jotain hyvänmielen kamaa, esim valokuva äidistä, pieni nalle, kirjoja, joku itsensä tekemä askartelu tms, ja oma kello. Tärkeintä olisi että omassa sängyssä on mukavaa, ja että siellä viihtyy. Meillä on myös auttanut iltaisen nukkumaanmenossa se että saavat kaikki puolituntia lukuaikaa, ja sänkyyn on todella kiire ettei aika mene hukkaan. Kaikki lukee paitsi pienin, ja sekin useimmiten on nukahtanut kirja kädessä.

Tätä jaksan ihmetellä, kun äidit valittaa että vauva valvottaa ja esikoinenkin herättelee yöllä ja minä olen ihan poikki. Vauva kuuluu tietenkin vielä imettävän äidin kontolle, mutta miksei teidän miehet ota sitä vanhempaa lasta hoidettavakseen? Meille oli itsestään selvää että vauvan synnyttyä mies hoiti esikoisen yöheräämiset ja nukkui tarvittaessa hänen huoneessaan, että äiti sai nukkua edes sen minkä vauvalta sai. Näin äiti jaksoi päivällä sitten olla mukavampi myös sille esikoiselle ja antaa huomiota sen sijaan että olisi aina ollut väsynyt ja kiukkuinen...



Tuohon tarrasysteemiin 3 v. on ehkä vielä vähän liian pieni. voihan sitä kkeilla mutta jos ei parin yön jälkeen ala sujua, kannattaa unohtaa koko homma kaikessa hiljaisuudessa. Meillä tarrat on alakneet toimia vasta lähempänä 5 vuotta.

Moni ajattelee olevansa lapselle inhimillinen vanhempi, kun kannattaa perhepetiä tai antaa nukkumisjärjestelyiden ajautua siihen. Niin kauan kuin kaikki (tai edes lapset!) nukkuvat hyvin, on samantekevää, missä kukin nukkuu. Mutta jos perhepeti (tai vastaavasti yksin nukkuminen) aiheuttaa uniongelmia, on siihen saatava joku muu ratkaisu.



Teillä tämä kipupiste on selvästi tullut nyt akuutiksi, eli eikun uudet systeemit kehiin.



Oletteko kysyneet lapselta, miksi hän haluaa nukkua sängyssänne? Mikä omassa rauhassa ahdistaa vai onkohan kyse ennemminkin vain tavasta, jota pidätte yllä ja turhaan pitkitätte? Voisiko pikkusisaruksen siirtää hänen kanssaan sittenkin jo nyt nukkumaan? Ehkä hänkin alkaisi nukkua yöt paremmin... tuo 8-10 kertaa yössä heräily kun ei ole kovin tavallista pysyvänä tilanteena enää 10-kuiselle, ellei hänellä ole erityistä syytä siihen (esim. allergia). Vieressä nukkuminen saattaa lisätä pienemmänkin yöheräilyä, kun maito tuoksuu...?



Meillä lapset ovat nukkuneet vieressämme aina vain pieninä vauvoina, pikkuhiljaa olemme siirtäneet heidät ensin " sivuvaunuun" sänkyymme ihan kiinni ja sitten n. metrin päähän sängystämme ja lopulta omaan huoneeseen nukkumaan. Parhaat yöunet ovat alkaneet aina vasta sitten, kun lapset ovat päässeet omaan rauhaansa. Muutos näkyy lapsissakin, kun he SAAVAT nukkua kunnon yöunet! Ihan oikeasti, unen laadusta ja määrästä ei saa tinkiä vain siksi, että se yöllä tuntuu helpoimmalta ja inhimillisimmältä vaihtoehdolta (verrattuna siihen, että vie lapsen x kertaa omaan sänkyynsä takaisin eikä koskaan " lipsu" ja päästä viereen).



Me nukutaan tarvittaessa lasten sänkyjen vieressä patjoilla esim. silloin, kun he ovat kipeitä ja tarvitsevat meitä siksi vierelleen myös yöllä. Muuten olemme luoneet heidän nukkumatiloistaan niin turvallisia rutiinien, unilelun ja tarvittaessa yövalon avulla, ettei kukaan ole edes heräillyt isompana enää öisin. Saati että hipsisivät sänkyymme... On lapsenkin etu, että hän osaa ja uskaltaa nukkua sängyssään, ellei sitten aidosti ole koko perheelle ok valita perhepeti tietoisesti.

vai olikohan se jo viikko sitten? Joka tapauksessa, että se on trendi. Ja siinä oli kuvattu 3 makuuhuonetta ja kaikkiin ei ainakana olisi mahtunut pinnasänky tai työpöytä, vain vanhempien sänky. Neliöt on niin kalliita, että ihmiset ei ole valmiita maksamaan niistä.