Joka neljäs on tukistanut HS. Tunnustatko?

Joka neljäs tukistanut Helsingin Sanomia?

Tunnustan. Olen myös repinyt taloyhtiön kasveja pois omalta pihaltani ilman kirjallista luvanhakuprosessia.

En ole tukistanut. Isäni oli kasvatusmetodeiltaan väkivaltainen, mm. tukistamista ja remmillä hakkaamista, ja halusin katkaista väkivallan kierteen. On ollut erittäin voimaannuttavaa havaita, miten rakastava ja välittävä kasvatus tehoaa huomattavasti paremmin kuin ns. kasvatuksellinen väkivalta. Erityisesti iloitsen siitä, että oman lapseni ei tarvitse käydä tätä samaa läpi.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:13"]

Tuskin kukaan kehtaa myöntää. Olen itse repinyt tissiä purevan lapsen hiuksista irti, koska muukaan ei auttanut.

[/quote]

Olen tukistanut ja ollut muutenkin kovakourainen. Omaa heikkouttani se on, ei lapsen " tarvitsemaa" kasvatusta.

Onneksi olen monessa asiassa kuitenkin vanhempiani parempi kasvattaja.

En ole tukistanut, läppässyt enkä antanut luunappia.

Olen tukistanut ja antanut myös luunappeja.

Mulle on annettu luunappeja. Itse olen tukistanut miestäni. Voi kauhia :D

En ole koskaan elämässäni lyönyt, läpsinyt, tukistanut tai muutenkaan fyysisesti satuttanut yhtäkään lasta tai aikuista. Ehkä olis joskus mieli tehnyt mutta kuitenkaan ei käynyt pienessä mielessäkään että voisin oikeasti niin toimia. Joten EI.

Olen tukistanut vanhinta lastani kaksi kertaa ympäristön paineesta silloin kun se ei vielä ollut rikos. Syyllisyyttä tunnen vieläkin, vaikka lapseni on jo aikamies eikä ilmeisesti ole traumoja saanut kun ei edes muistanut tapahtumia kun anteeksi pyysin. Nuorempia lapsiani en ole pahoinpidellyt enkä edes ole huutamaan joutunut, puhe on riittänyt. Ei sen esikoisenkaan tukistus tarpeen ollut oikeasti, ulkopuoliset vain olivat sitä mieltä että olen huono äiti jos en niissä tilanteissa tee niin ja että pojasta kasvaa ihan mahdoton. Surettaa.

En tunnusta, tukistanut en ole ikinä, enkä muutenkaan kurittanut. Tiuskittua ja huudettua on tullut, ja jo sekin ahdistaa. Muutman kerran on  myös joutunut aika tiukasti naappaamaan kiinni tai puristamaan rimpuilevaa taaperoa sylissä, jos on ollut uhmakohtauksia joista on aiheutunut vaaratilanteita (esim. kaupungilla vilkkaasti liikennöidyissä paikoissa).

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:13"]Tuskin kukaan kehtaa myöntää. Olen itse repinyt tissiä purevan lapsen hiuksista irti, koska muukaan ei auttanut.

[/quote] En ole ja tämä on totta. Sehän on selvää väkivaltaa lasta kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:13"]

 Olen itse repinyt tissiä purevan lapsen hiuksista irti

[/quote]

Miten ihmeessä se tissi oli tarttunut lapsen hiuksiin?! Ja mitä se lapsi puri?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:46"]

Tunnustan. Olen myös repinyt taloyhtiön kasveja pois omalta pihaltani ilman kirjallista luvanhakuprosessia.

[/quote]

Sehän onkin juuri sama asia, pahoinpidellä lasta vs. tehdä tihutöitä... Hienot arvot!

Olen tukistanut, pari päivää sitten viimeksi. Jos tukistan, niin se on aina ennakoitavissa, lapsi tietää kyllä että jos monista kielloista huolimatta tekee jotain todella pahaa, niin rangaistus tulee.

Juup, mutta en enää

Kerran olen, kun lapsi repi minua kipeästi hiuksista, eikä päästänyt mitenkään muuten irti kuin siten, että nykäisin takaisin. Kyseessä 2-vuotias lapsi. Harmittaa valtavasti ja koen olevani huono äiti.

Olen "tukistanut" eli ottanut lastani hiuksista kiinni. En kuitenkaa käytä voimaa ja poika monesti sanookin ettei tuo edes satu...tytärtä sattuu varmasti enemmän takkuisen tukan harjaus kuin tukistamiseni. Kerran näin erään äidin tukistavan lastaan oikeen kunnolla, niin en todellakaan tekisi!

todellakin kehtaan tunnustaa. ei kaduta/hävetä yhtään.

voimaannuttavaa my ass.

Tuolla artikkelissakin luki, että johtuu ikäjakaumasta. Tyyliin nyt 60v. lähes jokainen on tukistanut ja nykyisin enää muutamat on tukistanut, keskiarvona puolet....

Tää on siis matematiikkaa ja edellä esittämäni vain esimerki.