Haluaisin itkeä, mutta mies ei siedä sitä yhtään
Ei lohduta. Turha haaveilla, että voisin itkeä miehen olkapäätä vasten tai että hän lohduttaisi. Käskee lopettaa itkemisen ja pahimmillaan suuttuu siitä. Jos itken hänen takia niin ei hyväksy sitä, että syyllistän häntä itkulla pahantekijäksi.
Onko kellään muulla tällaista miestä? Sanottakoon, että mieheni on ulkomaalainen. Tarkemmin en halua kertoa, mutta on afrikkalainen. Tuollaisiako nuo jotkut ovat? Ei ole ensimmäinen samaa lajia, jolla havainnut samanlaista empatiakyvyttömyyttä. Onko tämä nyt vaan joku kulttuurin erityispiirre vai henkilön omaa luonnetta? Miten voi olla niin kylmä, että jättää itkevän ihmisen yksin ja suuttuu jopa sille? Tätäkö "cool" tarkoittaa? :/
Kommentit (4)
No mulla on myös kokemusta yhdestä afrikkalaisesta, suhteutui itkemiseeni omituisesti (siis jos oli itse loukannut minua) Ei suuttunut mutta oli niinkuin ei olisi huomannutkaan, tai sanoi että mulla ei ole mitään syytä itkeä. Kuulemma itkin koska tykkäsin itkemisestä.
Suomalainen ex-mieheni meni myös usein toiseen huoneeseen jos itkin.
Enkä ole mikään pikkuasioista itkijä, vaan itken aika harvoin ja silloin tosiaan syystä.
Heikompia ne on, jotka ei uskalla itkeä eli ilmaista tunteitaan. Muistakaa mammat opettaa pojillekin, että on ok itkeä
Ja ap:n kysymykseen vastaus, ei ole tuollaista miestä. Oma mies ei mene lukkoon kenenkään itkusta, vaan osaa tarvittaessa lohduttaa ja ymmärtää muutenkin normaalien tunnereaktioiden päälle. Kyllä hänelläkin tirahtaa kyyneliä liikutuksesta
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 11:38"]Kuulemma itkin koska tykkäsin itkemisestä. [/quote]
Kuulostaa tutulta kommentilta. Nyxä sanonut myös, että on oma ongelmani, jos haluan itkeä. Ap
Itke itseksesi. Ei siihen oikeasti ketään muuta tarvita. Kaikki ihmiset eivät vaan oikein tahdo kestää toisen itkua ja hätää, se on eräänlaista henkistä kehittymättömyyttä ja ehkä omien ahdistusten kohtaamattomuutta, mutta se ei tarkoita että se toinen on paha ja empatiakyvytön ihminen. Toisinaan on jopa kyse siitä, että on niin empatiakykyinen, että sattuu liikaa kestää toisen tuskaa liian läheltä nähtynä...
Itse olen aina ollut sellainen että itken itkuni mieluiten yksin. En halua että kukaan näkee minua siinä tilassa, koen että voin vapaasti huutoitkeä, irvistellä jne vain yksin. Eikä siitä toisesta mitään apua siinä oikeasti ole. Kyllä aikuinen ihminen kestää yksin tunne-elämänsä, sen olen oppinut kun tässä eron jälkeen olen ollut 8 vuotta sinkku... Ymmärrän, että jotkut muut ihmiset kaipaisivat olkapäätä jota vasten itkeä toiselta, mutta jos suhde on muuten hyvä, ei tuosta asiasat niin valtavaa ongelmaa kannata tehdä, vaan hyväksyä vaan että mies nyt on tuommoinen, ja opetella itkemään itkunsa yksin.