Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja ei yhtään tosiystävää - onko teitä?
09.04.2014 |
Olenko ainut, jolla ei ole yhtään tosiystävää? Miten toinen puolisko on tähän suhtautunut? Onko vaatinut hankkimaan ystävää vai oletteko kelvanneet toiselle sellaisenaan? Onko toinen pelännyt, että takerrutte liian paljon puolisoonne? Onko tullut ero, että olette olleet liian paljon "kiinni" toisessa? Voiko aiheesta suuttua?
Olen kaukosuhteessa tällä hetkellä. Olen nähnyt miestä vain 2 kertaa vkln vuonna 2014. Mies haluaa tulevaisuutta silmällä pitäen, että en sitten olisi hänessä kiinni vaan hankkisin ystäviä jolle puhua asioista. En edes kaukosuhteessakaan ole puhunut päivittäisiä kuulumisiani vaan aika harvoin nykyisin edes puhun skypessä ja puhuisin enemmän, jos tuntuisi siltä, että toinen arvostaisi sitä. Hän on tehnyt selväksi, ettei "rankoista aiheista" saa puhua vaan pitää hankkia oma ystävä sitä varten. Välillä olen avautunut siitä, että olen masentunut tästä kaukosuhteena olemisesta, mutta sitten kun kerron tästä, saankin kuulla, että minulla pitäisi olla ystävää tätä varten. Otin herneen nenään tästä, sillä olen satojen kilometrien päässä hänestä. Meillä on myös riitoja ollut (tai lähinnä niin, että olen pahoittanut mieleni ja olen edelleen alamaissa niistä) ja nekin taustalla vaikuttavat käyttäytymiseeni.
Olemme olleet yhdessä saman katon alla kaksi vuotta aikaisemmin. Nyt hän epäilee, että saatan takertua häneen, kun ja jos muutamme vielä yhteen.
Mitä ajattelet minusta, miehestä, parisuhteesta ja siitä, ettei minulla ole ystävää?
Kommentit (10)
Silti mielestäni sille puolisolle pitäisi saada puhua myös rankoista asioista. Mutta ystävät on aina hyvä olla olemassa, heille voi purkaa esim.parisuhdeasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on rakkaussuhde eikä terapiasuhde. Myös ystävyyssuhteet on muuta kuin terapiaa varten, ylimalkaan. Ei monilla muillakaan ihmisillä ole tosiystäviä, aikuisena on hankala ystävystyä syvällisesti kenenkään kanssa. Monille riittävät työpaikan kaverisuhteet, on niissäkin ihmissuhdetta ja kahvilla voi pyöritellä niitä kevyitä aiheita. Mutta jos ette puhu mistään niin suhde on yhtä tyhjän kanssa. Mitä sä siitä saat?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:29"]
Parisuhde on rakkaussuhde eikä terapiasuhde. Myös ystävyyssuhteet on muuta kuin terapiaa varten, ylimalkaan. Ei monilla muillakaan ihmisillä ole tosiystäviä, aikuisena on hankala ystävystyä syvällisesti kenenkään kanssa. Monille riittävät työpaikan kaverisuhteet, on niissäkin ihmissuhdetta ja kahvilla voi pyöritellä niitä kevyitä aiheita. Mutta jos ette puhu mistään niin suhde on yhtä tyhjän kanssa. Mitä sä siitä saat?
[/quote]
Suhde ei ole yhtä tyhjän kanssa, sillä kaikesta huolimatta rakastan miestä. Riitoja on jokaisella - pieniä ja suuria. Ne kuuluvat parisuhteeseen. Kaukosuhde on vain suhteista rasittavin ja vaikein muoto. Eikä esim. skypettelystä edes näe toisen tunnetiloja/katsekontaktia (en halua olla kamerassa). Nähtävästi masennus ja muut vastoinkäymiseni ovat vain asioita, joista mies ei halua kuulla ja siksi patistaisi hankkimaan ystävän..
Omasta mielestäni pärjään hyvin ilman yhtäkään tosiystävää, sillä aikuisena on vaikea tutustua ja en halua pakottaa tutustumaan kehenkään väkipakolla. Minua ei edes kiinnostaa ystävän hankkiminen. Jos sellainen henkilö tulee vastaan, niin se on ok.
Kuulostaa oudolta parisuhteelta. Taidat olla todella yksinäinen.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:29"]
Parisuhde on rakkaussuhde eikä terapiasuhde. Myös ystävyyssuhteet on muuta kuin terapiaa varten, ylimalkaan. Ei monilla muillakaan ihmisillä ole tosiystäviä, aikuisena on hankala ystävystyä syvällisesti kenenkään kanssa. Monille riittävät työpaikan kaverisuhteet, on niissäkin ihmissuhdetta ja kahvilla voi pyöritellä niitä kevyitä aiheita. Mutta jos ette puhu mistään niin suhde on yhtä tyhjän kanssa. Mitä sä siitä saat?
[/quote]
Ja olet oikeassa, että parisuhde on rakkaussuhde eikä terapiasuhde. Hän ei ole mikään terapeutti eikä ole sitä koskaan ollutkaan, koska ei halua puuttua esim. masennukseeni tikullakaan. Se on harmi, koska olen kuvitellut, että asioiden jakaminen on se parisuhteen juttu. Myös ne, että paljastaa, että ei nyt oikein voi hyvin. Mietin, pitäisikö aina olla sitten happy day -ilme kasvoillaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä jaetaan arjen kuulumiset, surut ja huolet sekä ilot, vaikka minulla on ystäviäkin. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää vältellä rankkoja aiheita tai puhumista ylipäätään?
Kannattaisiko sinun ap miettiä mieluummin mitä SINÄ haluat elämältä ja parisuhteelta sen sijaan, että mietit mitä mies odottaa/vaatii/haluaa sinun tekevän? Jos mies ei kestä masennustasi eikä ole kiinnostunut sinun kuulumisista (sen vaikutelman sain alkuperäisestä viestistä), niin kannattaako sellaista miestä rakastaa?
Et ole yksin AP!
Mun ns. tosi ystäväni on mieheni, voitko kuvitella! Löytyy kyllä kavereita ja hyvänpäivän tuttuja joita tervehdin, mutta ystäviksi en heitä sanoisi. Voin tosin puhua mieheni kanssa ihan kaikesta, siis ihan kaikesta. Emmekä elä etäsuhteessa, ainakaan tällä hetkellä. Siinä mielessä sun tilanteesi on haastava, että mies kieltäytyy keskustelemasta vaikeista asioista ja elätte erillänne.
Sä tosiaan tarvitset jonkun jolle puhua! Oletko ajatellut terapiaa tai jotakin vastaavaa? Se voisi tehdä sulle hyvää, siellä voisit luvan kanssa puhua ihan mistä vaan. Eikä terapiaan mennäkseen tarvitse olla "hullu" tai "sekaisin". Terapiaa voi suositella ihan meistä jokaiselle. Ehkä joku sosiaalinen harrastus voisi olla sulle myös hyväksi? Tai ehkä voisit krjoittaa tunteistasi/ajatuksistasi? Älä ainakaan patoa tunteita sisällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:29"]
Parisuhde on rakkaussuhde eikä terapiasuhde. Myös ystävyyssuhteet on muuta kuin terapiaa varten, ylimalkaan. Ei monilla muillakaan ihmisillä ole tosiystäviä, aikuisena on hankala ystävystyä syvällisesti kenenkään kanssa. Monille riittävät työpaikan kaverisuhteet, on niissäkin ihmissuhdetta ja kahvilla voi pyöritellä niitä kevyitä aiheita. Mutta jos ette puhu mistään niin suhde on yhtä tyhjän kanssa. Mitä sä siitä saat?
[/quote]
Suhde ei ole yhtä tyhjän kanssa, sillä kaikesta huolimatta rakastan miestä. Riitoja on jokaisella - pieniä ja suuria. Ne kuuluvat parisuhteeseen. Kaukosuhde on vain suhteista rasittavin ja vaikein muoto. Eikä esim. skypettelystä edes näe toisen tunnetiloja/katsekontaktia (en halua olla kamerassa). Nähtävästi masennus ja muut vastoinkäymiseni ovat vain asioita, joista mies ei halua kuulla ja siksi patistaisi hankkimaan ystävän..
Omasta mielestäni pärjään hyvin ilman yhtäkään tosiystävää, sillä aikuisena on vaikea tutustua ja en halua pakottaa tutustumaan kehenkään väkipakolla. Minua ei edes kiinnostaa ystävän hankkiminen. Jos sellainen henkilö tulee vastaan, niin se on ok.
[/quote]
Jos sinulla on masennusta niin mene vaikka psykiatriaan erikoistuneen sairaanhoitajan juttusille, hän kyllä osaa neuvoa siinä asiassa ja lähettää tarvittaessa eteenpäin.
Miehesi voi olla peloissaan masennuksestasi tai sitten muuten vain avuton vaikeiden asioiden suhteen. Joidenkin ihmisten elämänkokemus ja siten kyky käsitellä normiarjesta poikkeavia asioita on yksinkertaisesti olematon ikäänsä nähden.
Minulla ei ole ollut läheistä ystävää koskaan, sisaruksia kylläkin. Olen aika introvertti enkä ole juurikaan ollut kiinnostunut tyttöjen maailmasta. Mieheni on ulospäinsuuntautunut ja hänellä on paljon kavereita, mutta minä olen hänen ainoa ystävänsä, ja hän minun. En silti ole sitä mieltä että käpertyisimme toisiimme muuten kuin fyysisesti.
Mulla ei varsinaisesti ole "tosiystäviä", mutta mieheni kanssa oon sitäkin läheisempi. Joitakin kavereita on kyllä, mutta en kutsuisi tosiystäviksi. Mulla on aika huonoja kokemuksia "ystävistä" ylipäänsä, joten en hirveästi luota ihmisiin. Ainoastaan mieheni ja perheeni (äitini ja siskoni) ovat ihmisiä, joihin tiedän voivani luottaa. En kyllä ystäviä kaipaakaan, viihdyn parhaiten perheeni/mieheni seurassa tai yksin, joten en kärsi tilanteesta.
No selvästikkään ei ole terve tilanne tämä. Ripustaudut johonkin mieheen joka huitelee tiessä missä? Ja muutenkin, kai sulla on ollut ystäviä ennen tätä parisuhteen irvikuvaa? Mutta laiminlöit ystävyyssuhteet tämän parisuhteen varjolla?
Joka tapauksessa nyt on aika viheltää tämä peli poikki, kyllä ihmisen pitää olla vapaa elämään ja tutustumaan muihin ihmisiin eikä roikkua missään epäterveessä kaukosuhteessa. Seka sun että ton miehen.