Seuraako siitä ongelmia jos ei seurustele kertaakaan teini-iässä

Ei

Seurustelu on yksi nuoruuden kehitystehtävistä. 

Lienee tapauskohtaista. Mutta jos suhteeseen onnistuu pääsemään vanhemmalla iällä, saattaa olla noloa siinä vaiheessa hiffata kantapään kautta ihan perusjuttuja kumppanin huomioimisessa, tulkitsemisessa ym.

Enemmänhän se tuntuu aiheuttavan ongelmia ja hämmennystä toisissa. Ilmeisesti koska se koetaan niin poikkeuksellisena, mitä se epäilemättä tilastollisesti onkin. Varmaan yksi tuhannesta ei ole seurustellut teini-ikäisenä, ja ehkäpä yksi 10000 ei ole seurustellut edes vanhemmalla iällä.

Ite oon 20 enkä omasta tahdosta ole koskaan seurustellut, vaikka ottajia olis ollut ja ois edelleen. Ei oo vaan tullut oikeaa vastaan. Oonko ihan tuhoontuomittu?:D

Ei. Minä seurustelin ekan kerran n. 26-vuotiaana ja nelisen vuotta myöhemmin menin naimisiin tämän saman miehen kanssa.

Mä rupesin seurustelemaan ekaakertaa 21v, nyt naimisissa ja lapsi jo olen 24 :) sama ukkoki viel. Kaikki hyvin enkä koe jäänneeni mistään paitsi kun en seurustellu teininä.

Jos voisin päättää lasteni teini-iän suhteista, niin ehdottomasti haluasin heidän aloittavan seurustelun (lue parisuhdeharjoittelun) jo tuolloin. Ihan samalla tavalla kuin soisin heille iänmukaisen kaverisuhteiden muodostamisen leikki-iässä.

Et oo, mutta ei kannata olla liian pitkään kranttu, tai huomaat että jäljellä on enää eronneita ja karanneita ja pettäjiä, muut sitten taas perustamassa perhettä. Tietyssä ikävaiheessa porukka hajaantuu työelämään ja sitten voi olla vaikeampaa solmia kontakteja oman ikäisten sinkkujen mieshenkilöiden kanssa, pitää alkaa metsästämään. Tässä voi tulla jo vähän epätoivoinen vire, erityisesti jos ei ole koskaan seurustellut. 

Jaa a, minä  tiedän useitakin henkilöitä (mm. itseni ja siskoni) jotka eivät ole seurustelleet teini-iässä. Ihan hyvin meillä kaikilla tuntuu pyyhkivän (ollaan kaikki jo avo -tai avioliitossa).

Kuvitelkaa itsenne 30+ mieheksi, jota naiset katsoi teini-iässä ja katsoo edelleenkin nenänvarttaan pitkin. Yritä siinä sitten "hankkia tarvittavia taitoja"...

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:46"]

Enemmänhän se tuntuu aiheuttavan ongelmia ja hämmennystä toisissa. Ilmeisesti koska se koetaan niin poikkeuksellisena, mitä se epäilemättä tilastollisesti onkin. Varmaan yksi tuhannesta ei ole seurustellut teini-ikäisenä, ja ehkäpä yksi 10000 ei ole seurustellut edes vanhemmalla iällä.

[/quote]

Hmm... Pitäisiköhän tällä tuurilla alkaa lotota? Ikää 29 eikä tuntiakaan seurustelua takana...

Olen minä miettinyt joskus, että mitä niistä aikuisista kouluampujista/itsensä räyjäyttäjistä olisi tullut, jos olisivat seurustelleet joskus?! Ei sillä, että vaatisin ketään lassukan kanssa seurustelemaan, mutta teoriassa...

Aloitin minäkin vasta 26-vuotiaana ensimmäisen seurustelusuhteen, eikä ollut isoja ongelmia edes siinä ensimmäisessä. Kokematon olin tietysti, mutta en silti ihan kädetön. Olihan noita ihmissuhdetaitoja muuten kertynyt siihen ikään mennessä, ei seurustelu mitenkään erityisen vaikealta tuntunut.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:46"]

Enemmänhän se tuntuu aiheuttavan ongelmia ja hämmennystä toisissa. Ilmeisesti koska se koetaan niin poikkeuksellisena, mitä se epäilemättä tilastollisesti onkin. Varmaan yksi tuhannesta ei ole seurustellut teini-ikäisenä, ja ehkäpä yksi 10000 ei ole seurustellut edes vanhemmalla iällä.

[/quote]

Anteeksi nyt ihmiset. Voitteko avata miksi katsotte aiheelliseksi alapeukuttaa noin vimmaisesti tätä? Faktaahan tuo on, ja itse olen vajaa nelikymppinen joka ei ole seurustellut. Koskaan.

Seuraa, vakavia mielenterveysongelmia!

Ei voi pitää paikkaansa, että vain yksi tuhannesta jättää seurustelematta teini-ikäisenä. Itse kuulun siihen ryhmään, kuten myös erittäin moni luokaltani ja kaveripiiristäni, kun muistelen teini-ikää.

Voihan siitä jonkinlaisia vaikeuksia seurata. Oman mieheni kanssa olemme molemmat toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, aloimme seurustella reilu parikymppisinä. Molemmilla oli kylläkin ollut paljon säätöjä ja muita juttuja ennen sitä. Erityisesti miehellä oli aluksi vaikeuksia toisen huomioonottamisessa - tai lähinnä siinä, että piti oppia ajattelemaan asioita myös toisen näkökulmasta. Jonkin verran näistä jutuista on jouduttu vääntämään, kaikki on pitänyt ikään kuin opetella kantapään kautta. Mutta terveellä järjellä ja rakkaudella pärjää pitkälle. :)

Voihan siitä jonkinlaisia vaikeuksia seurata. Oman mieheni kanssa olemme molemmat toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, aloimme seurustella reilu parikymppisinä. Molemmilla oli kylläkin ollut paljon säätöjä ja muita juttuja ennen sitä. Erityisesti miehellä oli aluksi vaikeuksia toisen huomioonottamisessa - tai lähinnä siinä, että piti oppia ajattelemaan asioita myös toisen näkökulmasta. Jonkin verran näistä jutuista on jouduttu vääntämään, kaikki on pitänyt ikään kuin opetella kantapään kautta. Mutta terveellä järjellä ja rakkaudella pärjää pitkälle. :)

Miehet on niin erilaisia,kaikissa suhteissa ihan omanlaiset ongelmat.en koe oppineeni niin kauheasti suhteista.mistä toinen mies pitää,voi toista ärsyttää