Seuraako siitä ongelmia jos ei seurustele kertaakaan teini-iässä

En olisi kovin huolissani. Oman kokemukseni mukaan hyvin monet "kiltit tytöt ja pojat" aikuistuvat seurustelun ja bilettämisen osalta hitaammin, yleensä itsenäistyessä  kun lähtevät opiskelemaan, mutta ovat siinä vaiheessa jo fiksumpia ja kypsempiä ja osaavat käsitellä asioita paremmin kuin yläasteikäiset. Paras pohja parisuhteelle on sitä paitsi oppia ensin tuntemaan itsensä ja selviämään itsenäisesti. Paremmin osaa sen jälkeen arvostaakin sitä kumppania. Sosiaalisia taitoja voi kehittää muutenkin kuin seurustellen.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:46"]

Enemmänhän se tuntuu aiheuttavan ongelmia ja hämmennystä toisissa. Ilmeisesti koska se koetaan niin poikkeuksellisena, mitä se epäilemättä tilastollisesti onkin. Varmaan yksi tuhannesta ei ole seurustellut teini-ikäisenä, ja ehkäpä yksi 10000 ei ole seurustellut edes vanhemmalla iällä.

[/quote]

Anteeksi nyt ihmiset. Voitteko avata miksi katsotte aiheelliseksi alapeukuttaa noin vimmaisesti tätä? Faktaahan tuo on, ja itse olen vajaa nelikymppinen joka ei ole seurustellut. Koskaan.

[/quote]

Sitä alapeukutetaan, koska kirjoittaja on vetäissyt tilastot hatustaan.

Seurustelin ekan kerran 19-vuotiaana. Nyt reilu 10 vuotta myöhemmin edelleen saman miehen kanssa naimisissa ja kolme lasta. Ne yläaste tutut, jotka pistivät menemään jo teininä, niin ovat tällä hetkellä monet sinkkuina ja lapsettomia. Ne taas jotka ovat vasta parikymppisenä alkaneet seukkaan ovat monet perheellisiä. Mistä johtuu? Sattumaa vai ei? Teorioita?

Itse liputtaisin päinvastaista teoriaa! Omassa lähipiirissäni ne jotka terhakkaasti seurustelivat jo teini-iässä.. Ovat vieläkin tuuliviiri vallattomia näin 30-kymppisenä. Mikään ei riitä, kukaan ei riitä.. ja kukaan ei ota tosissaan! Ne jotka ovat ensimmäisen kanssa alkaneet seurustella vasta täysi-ikäisenä on jo todella pitkät suhteet takana ja vakaat sellaiset. Itse miellän enemmän, että jos liikaa teininä jakaa, jako jää päälle.. Ei toki kaikilla, on niitäkin tiedossa jotka ovat 14-vuotiaista elämänsä loppuun asti yhdessä.

Muistan kuinka oma kaverini sanoi minulle 15-16 vuotiaana et pitäis munkin harjotella seksiä eri miesten kanssa, että sitten kun löydän sen oikean niin osaisin paljon enkä olisi niin nolo. Voi mikä ajatusmaailma!!!! :D :D :D :D :D Haha! Mieheni arvostaa ihan toista näkökulmaa ;) Yli 10 vuotta takana ylä ja alamäkeä ja tuntuu että yhdessä olo on vasta alussa!

On itellä kokemusta tuosta nuoruuden harjoittelustakin. Eka vakavampi suhde 15-19v. (mies petti lopulta) , seuraava 21-26v. (sama) ja nyt onnellisesti naimisissa. Miehet on kyllä vanhempaan suuntaan menny koko ajan, nykyisen kanssa 24v. ikäeroa... 

On itellä kokemusta tuosta nuoruuden harjoittelustakin. Eka vakavampi suhde 15-19v. (mies petti lopulta) , seuraava 21-26v. (sama) ja nyt onnellisesti naimisissa. Miehet on kyllä vanhempaan suuntaan menny koko ajan, nykyisen kanssa 24v. ikäeroa... 

En usko. Itse seurustelin ensimmäisen kerran 24-vuotiaana, nyt 10 vuotta myöhemmin olen naimisissa saman miehen kanssa ja lapsiakin on. 

Samanikäiset lapsuudenkaverini joista suurin osa "oli yhes" viimeistään yläasteella, ovat KAIKKI ehtineet erota jo vähintään yhdestä avioliitosta ja ne joilla on lapsia, on niitä joko useamman miehen kanssa tai ainakaan eivät ole enää yhdessä lapsen/lasten isän kanssa. Tämän otannan perusteella väittäisin, että itse en tässä joukossa ole parisuhdetaidoiltani mitenkään silmiinpistävän surkea.

Minä en ole ikinä seurustellut, vaikka lapsikin löytyy. Ja ihan aikuinen ihminen olen.

Kaksi kertaa elämässäni olen ihastunut.

Aika iso osa teineistä ei lainkaan seurustele. Tilastollisesti ne, jotka pärjäävät koulussa, opiskelevat pidemmälle ja harrastavat. Ja joilla myöhemmässä elämässä on kestävämmät avioliitot.

Enpä usko että on suurta haittaa jos kuitenkin on jonkunlaisia kontakteja.

Itse olin todella tiukassa kontrollissa, kavereiden kanssa ei saanut mennä mihinkään, lukiosta suoraan kotiin, pikkuveli piti ottaa aina mukaan jos yritti lähteä johonkin, lukion jälkeisenä kesänä peräti yhden kerran onnistuin noin puoleksi tunniksi livahtamaan yhden tosi kivan tytön luo kyläilemään asiointireissulta. Siis mies ja asuin maalla. Sitten kun lähti yliopistoon jyväskylään oli todella pahasti hukassa kun ei ollut minkäänlaista käsitystä seurustelemisesta ja muista samanikäisistä jonkunmoinen osa oli jo ehtinyt naimisiin tai hankimaan lapsen tai ainakin seurustellut enemmän tai vähemmän vakavasti ja tuntui että kuilu vain syveni koko ajan.

-