Onko täällä entisiä seurakuntanuoria?

Täällä on yks nykyinen!! Vapis-nuortseissa käyn pari kertaa kuudessa

Täällä on yks nykyinen!! Vapis-nuortseissa käyn pari kertaa kuukaudessa

Olin aikoinani. Se oli sitä aikaa. Nyttemmin ateisti.

Seurakuntanuori -80-luvun alkupuolella. Opiskeluaikojen jälkeen uudelle paikkakunnalle työn perässä muutettua ei löytynyt seurakuntayhteyttä. Viiniä kuluu liikaa. Ei oikein mitään merkitystä elämässä, joskus oli pelastuvarmuuskin, ei enää. 

Hyvä kuuluu, kiitos kysymästä. :) Nykyään ikää jo yli 30-v, ja sellasta "keski-ikäisten seurakuntaelämää" vietän; käyn välillä jumiksessa, vien lapsia pyhäkouluun jne... Nuoruutta muistelen välillä kaiholla, se oli hyvää aikaa.

Kiitos hyvää kuuluu. Nelikymppinen olen ja teininä srk-nuori. Opiskellessa erkaannuin siitä touhusta, mutta nyt olen taas löytänyt tieni seurakunnan toimintaan mukaan harrastuspohjalta. Mukavaa!

Itse olin myös. Hellareissa ja varsinkin vapiksen nuortentoiminnassa olin aktiivisesti mukana (mm. isosena ja erilaisissa kerhoissa).

Nyttemmin minäkin olen jo pitkään ollut ateisti. Elämäni on kyllä oikein onnellista; tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät, on kiva kämppä ja kiva työ, läheisiä ystäviä, ja minä ja läheiset olemme pysyneet terveinä :)

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 21:39"]

Olin aikoinani. Se oli sitä aikaa. Nyttemmin ateisti.

[/quote]

Samanlainen tapaus täällä. Naimisissa ex-lestadiolaisen kanssa. :)

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 21:57"][quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 21:39"]

Olin aikoinani. Se oli sitä aikaa. Nyttemmin ateisti.

[/quote]

Samanlainen tapaus täällä. Naimisissa ex-lestadiolaisen kanssa. :)

[/quote]

Ei olla muuten mitenkään ainutlaatuisia. Monella ateistilla on uskistausta, ainakin ulkomailla. Mulla se liittyi teini-iän toiveeseen löytää oma jengi ja valtavaan haluun uskoa jumalaan.

Kun sitten ote elämästä vahvistui ja usko omiin voimiin, totesin, että kun en usko niin en usko, mitä sitä väkisin. Lähdin pois, enkä ole taakseni katsellut.

Olin. Ja hyvin kiihkosellainen. Täysi-ikäiseksi tultuani olin ateisti, kun tieto lisääntyi. Nykyään olen uuspakana. Tarkemmin wicca. Elämä on mennyt hyvin. Olen töissä ja mulla on perhe, lapsia.

Joo! Opiskelen parhaillaan kirkolle töihin. :D

Entinen srk-nuori, mutta yliopistosta valmistumisen jälkeen ateisti. Seurakuntatouhu on muistoissa tunkkaisena ajanjaksona, joka kavensi tosi paljon maailmankatsomusta, etenkin sitä kuinka paljon sai nuorena naisena olla itsenäinen ja ilmaista ajatuksiaan. Srk-aikaiset uskisystävät ovat jämähtäneet kotirouviksi ja elävät kuin 50-luvulla. Ei omaa uraa ja pitävät miehiä (sekä poikalapsiaan) jalustalla, muuttuvat vuosi vuodelta yksitoikkoisemmiksi.

Olin joo, nyt en edes kirkon jäsen.

Olin, ja olihan se ihanaa aikaa, vaikka nyt jälkikäteen musta-valkoista - kuuluu kai ikään... Mutta olen edelleen srk-aktiivi ja se on edelleen tärkein asia elämässäni. 

Minä olin mukana, ja se oli mielestäni ihan kivaa. En koskaan kokenut mitään uskoontuloa tai oikein edes uskoa, mutta suku on aina ollut suht mukana seurakunnan toiminnassa, siis luterilaisen. Periaatteessa arvostan kirkkoa. Ja pikkupaikkakunnalla ei kauheasti huvituksia ollut, seurakuntanuorissa oli muutenkin fiksua sakkia ja oli tosi kiva pappi, entinen merimies,ei hurskastelija. Myöhemmin olen eronnut kirkosta ja lapsikin on pakana, mutta silti muistan lämmöllä srknuori aikoJani ja arvostan edelleen kirkkoa.

Up

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:19"]

Minä olin mukana, ja se oli mielestäni ihan kivaa. En koskaan kokenut mitään uskoontuloa tai oikein edes uskoa, mutta suku on aina ollut suht mukana seurakunnan toiminnassa, siis luterilaisen. Periaatteessa arvostan kirkkoa. Ja pikkupaikkakunnalla ei kauheasti huvituksia ollut, seurakuntanuorissa oli muutenkin fiksua sakkia ja oli tosi kiva pappi, entinen merimies,ei hurskastelija. Myöhemmin olen eronnut kirkosta ja lapsikin on pakana, mutta silti muistan lämmöllä srknuori aikoJani ja arvostan edelleen kirkkoa.

[/quote]

Et kuitenkaan niin paljon, että viitsisit maksaa kirkollisveroja, joilla pidetään pystyssä kirkon toimintaa, rakennuksia ja luodaan pohja sille, että myös nykynuoret saavat mahdollisuuden osallistua seurakunnan toimintaan. 

Kiitos hyvää. 

En ollut mitenkään erityisaktiivinen niissä piireissä, mutta tulipahan pyörittyä. 

Opiskeluaikana erkaannuin ja elin melko riehakastakin helsikiläisnuoren elämää. 

Kirkko ja usko on ollut mukana elämässä aina, joskin olen perusluterilainen. En käy jumiksissa (kun ne ovat musta niin tylsiä), jouluna ja sillin tällöin, jos on jotain kivaa ja kiinnostavaa tapahtumaa. Lapsille kerron uskon perusasiat, itse voivat tehdä sitten joskus ratkaisunsa. 

Minä erosin kirkosta sen takia, että en usko jumalaan. Minusta olisi todella outoa kuulua kirkkoon, jos en usko mihinkään yliluonnolliseen. Se ei estä mua arvostamasta niitä jotka uskoo, ja tekeehän kirkko myös tärkeää työtä. Arvoastan Suomen Punaista Ristiä, HelsinkiMissiota, Mannerheimmin Lastensuojeluliittoa, kaikkia potilasjärjestöjä, Amnesty Internatinalia, Lääkärit ilman rajoja -järjestöä, ja kymmeniä muita järjestökjä, jotka tekevät tärkeeää työtä, vaikka en kuulukkaan näihin järjestöihin. Voin silti heitä tukea, ja osallsitun myös esim.Yhteisvastuukeräykseen ja annan rahaa Pelastusarmeijalle.  

Mieheni on taustaltaa anglikaani ja tuen heitä lahjoituksilla ja ostan heidän hyväntekeväisyyskorttejaan. Kukaan perheessäni ei kuulu mihinkään kirkkoon, lastani ei ole kastettu, enkä ole mennyt kirkossa naimisiin. En käy edes kirkossa, en edes laulamassa kauneimipia joululauluja. 

Minä olin isostouhissa mukana ja vedin lasten kerhoja seurakunnalla. Ikävuosina 15-18 olin tosi aktiivisesti mukana, viihdyin hyvin niissä hommissa ja kaikilta ripareilta missä olen ollut, on aivan loistavat muistot. En ole koskaan ollut kovin uskovainen, silloin srk-aikoina ehkä "etsin" itsestäni sitä uskonnollista puolta mutta en löytänyt. Nyt ole naimisissa miehen kanssa, joka ei kuulu kirkkoon ja ensimmäinen lapsi tulossa ja mietinnän alla on, liitetäänkö häntäkään seurakuntaan.