G: Miten sinua kohdeltiin uhmaiässä? (tunneälypeli)

Vierailija:

Koska tiedän kaiken, tiedän myös miten täydellisiä naisia kohdeltiin uhmaiässä:

Lynette

Saat tarran jos menet kiltisti itse nukkumaan. Viidestä tarrasta saat kympin yliopistorahastoosi.

Bree

Hienot tytöt ei kilju, heti omaan huoneeseesi kun et kerran osaa olla ihmisiksi! Äläkä tule sieltä ulos ennen kuin osaat olla ihmisiksi. (ovi lukkoon, loks)

Teri

Oi voi. Onko sinulla paha mieli. Onpa kurjaa! Mennään piirtämään pupuja yhdessä heti kun mussukalla on parempi mieli. Jäätelöä?

Gabrielle

Nyt Gabrielle jos lopetat sen kiljumisen saat puolen vuoden kuluttua uuden kukkapinnin tajousmarketista, jos ehkä äidin rahat siihen riittävät.

Itse veikkaan, että isälläni meni heti hermot ja hän rupesi uhkailemaan ja ilkkumaan (muuten ihan mukava mies, mutta ei kestä kiljuvia lapsia). Äitini teki parhaansa hämätessään meitä. Hän ei pahemmin hennonnut komentamaan. Entä itse?

jos siis äitiini on uskominen ollaan kaikki neljä oltu tosi kilettejä ja hiljaisia? Itse muistan ne remmmillä ja risulla uhkaamiset kyllä...

järkeilin syyt itselleni miksi mennä nukkumaan ja menin. Ilman vanhempien sanomisia tms.

Eli on kiinnitetty huomio muualle tai tehty niin kuin haluan. Itse käytän lapselleni ei-sanaa, ja sanon asiat niin kuin ne on. Siis " ei, et saa karkkia aamupalaksi, meillä ei syödä karkkia aamupalksi," , eikä " voivoi, nyt meillä ei ole karkkia, pitääpä tosiaan heti ostaa kaupasta" .

Meiltä vaadittiin hyvää käytöstä ja piste. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

eli meidän lapsuudessamme. Kuinka siihen sitten on reagoitu, on eri asia. Kakkonen sai ns vapaan kasvatuksen 1970-luvulla eikä koskaan kokemut sen enempää uhmaikää kuin murrosikääkään - johtuiko se kasvatuksesta vai luonteesta on vaikea sanoa, mutta olin aina se, johon luotettiin ja joka pantiin vastuuseen koko lähialueen kersoista uimarantaretkillä lapsena ja ryyppäävistä epileptisistä luokkakavereista teineinä. Ja aina mä hoidin ne kotiin... joidenkin muiden kohdalla lienee 1970-luvulla uskottu enemmän fyysiseen kuriin, ajatusten kapinasta viis

Taisin olla vähän niin kuin Bree, joten mut mun lapset onkin sen takia ihan susan...

Oma kasvatustyylini ei ole mikään noista, usein riittää " pst!" ja kulmat koholle ja lapset on hiljaa:-)

vieläkin tahtoa riittää, mutta en enää unohda hengittää.

Mulla on ekat muistikuvat lapsuudestani jostain 5-6 -vuotiaasta, nekin satunnaisia. Sitä ennen - EI MITÄÄN. Onkohan tämä ihan normaalia...

Vierailija:

Mulla on ekat muistikuvat lapsuudestani jostain 5-6 -vuotiaasta, nekin satunnaisia. Sitä ennen - EI MITÄÄN. Onkohan tämä ihan normaalia...

Minun mieheni esim. ei muista juuri mitään ajasta ennenkuin oli 6v, minä taas muistan esim. meidän ensimmäisen asunnon, mistä muutettiin pois kun olin alta 3v ja muistoja ajalta 3-7 v on tosi paljon.

t. 11

se näkyy myös siinä miten ne kohtelevat sinun uhmaikäisiäsi

Omiani äiti kasvattaa ihan samalla lailla, ei mitään ymmärrystä lapsia kohtaan, laittaa vaan jäähylle yksinään huutamaan, kunnes rauhoittuu.

Hirveää patoutunutta vihaa ja kiukkua ajan myötä, jos asioita ei selitetä ja käydä läpi, vaan vain laitetaan arestiin. Vihan voi aina purkaa sopivan paikan tullen temppuilemalla siitäkin edestä.

Vierailija:

se näkyy myös siinä miten ne kohtelevat sinun uhmaikäisiäsi

Erilailla ne monet vanhemmat niitä lapsenlapsia kohtelee mitä omia aikoinaan. Aika yleistä siis tuo et isovanhemmat kohtelee aivan erilailla niitä kultamussukoita jota saa/tarvii nähdä harvemmin kuin aikoinaan omia.:)